Kuva otettu isäni asunnon parvekkeelta
lauantai-iltana 7.8.2010.
Kaunis päätös raskaalle, mutta omalla tavallaan kauniillekin päivälle.
Sanoimme läheisten kanssa viimeiset jäähyväiset isälleni lauantaina.
*
Palaan töihin huomenna maanantaina,
joten blogi jatkaa vielä hieman säästöliekillä.
Luen teitä, joskus kommentoinkin,
tänne päivitän kun tunnen, että on oikea aika.
(Mutta täällä kuitenkin vähän olen, hieman näkymättömänä).
Hiljainen halaus siulle...
VastaaPoistaAjattelinkin sinua eilen.....
VastaaPoistaPaljon haleja!
Lämpöä ja hyvin muistojen muisteloja.
VastaaPoistaJotain on ohi, mutta muistot jäävät...
VastaaPoistaUna, kiitos halauksesta.
VastaaPoistaJael, kiitos ajatuksistasi.
Lepis, lämpöä ja muisteluja, niitä onkin ollut koko viikonloppu täynnä.
Leena, totta. Muistot ovat tärkeitä, mutta kun jotain on ohi, on se niin ikuista. Sitä on vaikea vielä hyväksyä.
Muisto on ainoa paratiisi, josta meitä ei voi karkottaa. (Sanoi saksalainen kirjailija Jean Paul.)
VastaaPoistaAllu, kiitos tuosta kauniista sanonnasta. Taidan lainata sitä joskus johonkin.
VastaaPoistaLämmöllä mukana:)
VastaaPoistaKuolema on portti uuteen..
VastaaPoistaOlemme aina yhteydessä rakkaisiimme, vaikka he poistuvat toisaalle..
halaus sinulle...
Katriina, lämmin kiitos.
VastaaPoistaHanne, uskon myös näin. Kiitos halauksesta.
Lämpimin ajatuksin kanssasi ollaan myös täällä. Virtuaalihalaus!
VastaaPoistaPäivi, kiitos virtuaalihalauksista. Lämmittävät paljon.
VastaaPoistaOnneksi ihmiset eivät katoa, he elävät muistoissamme, juuri sellaisina kuin olivat.
VastaaPoistaTuure, tuo on totta. Juuri sellaisina kuin olivat.
VastaaPoista