Javier Bardem & Julia Roberts Eat, Pray, Love-elokuvassa
*
Toimittaja/kirjailija Elizabeth Gilbertin omaan tarinaan pohjautuva kirja Omaa tietä etsimässä on poikinut suurella rahalla tuotetun elokuvan, jota on kuvattu autenttisilla paikoilla New Yorkissa, Roomassa ja Napolissa sekä Intian ja Balin eri paikoissa.
Odotin tätä elokuvaa kovasti. Onhan minullakin ainainen riuhtaisemisen tarve ja halu matkustaa tuntemattomiin kohteisiin. Mutta kun ei kykene - tavallinen suomalainen äiti-ihminen ei voi lähteä vuodeksi etsimään itseään ja jättää lapsensa ja lemmikkinsä oman onnensa nojaan. Elokuva kuitenkin antaa hetken helpotuksen kauniiden maisemien ja hyvän ruoan muodossa.
Mutta mitä siitä jää käteen?
*
Eat, Pray, Love - Omaa tietä etsimässä
on jonkinlainen tuhkimotarina. Nainen - lapseton, keski-ikää lähestyvä, avioliitostaan eronnut ja muissakin miessuhteissaan epäonnistunut menestyvä toimittaja haaveilee unelmaelämästä ja itsensä löytämisestä.
Aiheessa olisi kerrassaan aineksia hyvään, rosoiseen, koskettavaan kerrontaan,
mutta elokuvateatterin pimeydessä minä en koskettunut kuin yhden kerran,
ja sekin tapahtui Javier Bardemin eläytyvän roolisuorituksen johdosta.
Javier Bardem tekee aina tunnepitoista näyttelijätyötä,
hän on ihana ja karismaattinen, ja pelastaa Eat, Pray, Love-elokuvankin täysin!
Tarina on minun makuuni liian amerikkalaislähtöinen; kaikki vanhassa Euroopassa, Italiassa, on niin erikoista ja eksoottista. Ruoka on elokuvan Italia-osiossa hyvin tärkeällä sijalla; aivan kuin nainen ei olisi koskaan Amerikoissa saanut hyvää ruokaa!
Itse en innostu Intia-jaksosta lainkaan, sillä minusta koko itsensä etsiminen, meditointi intialaisessa yhteisössä on ihan hölynpölyä! Eikä siitä tunnu Julia Robertsin näyttelemä Lizkään saavan ihmeemmin sisältöä elämälleen, sillä loppujenlopuksi hän pyristelee vain mielessään pikkuasioiden perään: oliko avioero oikea ratkaisu, oliko nuoren rakastajan jättäminen sekään järkevää..
*
Odotan koko elokuvan ajan, että sen päähahmo, hurmaava ja herttainen Liz - Julia Roberts - lopettaisi sen kilttinä hymyilyn, ja polkisi välillä jalkaa tomerasti maahan, unohtaisi miehet hetkeksi, ja ajattelisi itseään ihan oikeasti.
Ehkä hän sen on oikeasti tehnytkin, mutta elokuva korostaa liikaa sitä, että naisen ja miehen välinen rakkaussuhde tekee ihmisen lopultakin vain ja ainoastaan onnelliseksi.
*
Kuvassa oikea Elizabeth Gilbert kirjansa kanssa.
*
Elokuva Eat, Pray, Love on minun makuuni ihan liian kaunis ulkokuoreltaan, hidastempoinen, särötön, ylipitkä ja siirappinen.
Ohjaaja Ryan Murphy (s.-66) on minulle tuntematon tekijä, mutta hän ei elokuvakerronnallaan onnistu vakuuttamaan minua.
Kauniit maisemat ovat kauniita maisemia - kauneuteen turtuu pian.
*
Elokuvan parasta antia ovat jälleen kerran kuitenkin nappiin valitut näyttelijät:
Julia Roberts on ihan itseoikeutettu Liz Gilbert; sensuelli ja hurmaava.
Javier Bardem hänen rakastettunaan on juuri niin lumoava ja henkeäsalpaavan karismaattinen kuin vain espanjalainen mies voi olla.
Sivuroolien näyttelijät jäävät liian sivuun. Kukaan ei tule aidosti lähelle tarinoillaan.
Jopa päähenkilöt jäävät etäälle - heidän elämäntarinansa jäävät yllättävänkin ulkokohtaiseksi. Samaistumisen tunnetta ei tule. Olisin kaivannut koskettavia hetkiä.
Nyt elokuvassa eniten tunnekuohuja aiheutti ruoka : minun oli kotiin mennessäni haettava pizza!
Kotioloissa pizzaa ja lasi punaviiniä, ja vilkaisu ympärilleen: tyttäret olivat tyhjentäneet ja täyttäneet tiskikoneen. Olivat vielä laittaneet minua odotellessaan kynttilöitäkin palamaan.
Mitäpä minä Balille, tai Roomaan.
Minullahan on kaikki täällä.
*