perjantai 25. huhtikuuta 2008

' Leipää ja sirkushuveja '


Nyt on päässyt pieni kevätflunssa iskemään, joten hyvillä mielin vietän taas elokuvailtaa.
Katsomme iltapäivällä nuhanenien kanssa ensin satumaisen Lumotun (jonka kävimme yhdessä katsomassa viime Tapaninpäivänä elokuvateatterissa. Se oli silloin ihana kokemus, teatterissa oli meidän lisäksemme silloin kolme muuta ihmistä. Oikein tuli jouluinen tunnelma silloin siellä elokuvateatterissa; henkilökunta kyseli mitä lapset olivat saaneet joululahjaksi ja kaikkea sellaista mukavaa).

Minä katson sitten illalla tuon brittielokuvan Venus. Dvd:n kannessa lukee isolla, että Notting Hill-ohjaajalta, Roger Michelliltä. No, Notting Hill kuuluu top 10-elokuviini. On se vaan niin hyvä, ihana, iätön ja ajaton rakkaustarina! (Siitä joskus pitemmästi juttua, samoin kuin top 10-listasta). Jospa tämä Venus olisi samanhenkinen lämmin ihmissuhdetarina eri ikäisistä ihmisistä, sukupolvien välisestä kuilusta, ja kuilujen lähenemisestä.

( Hugh Grant ja Julia Roberts Notting Hillissä, joka valmistui 1999)


Nyt on tullut näitä filmejä vuokrattua aika surutta kun on tällä videofirmalla menossa kamppanja tämän viikon; puoleen hintaan kaikki elokuvat. Se on aika hyvä tarjous. Nyt saimme nämä kaksi elokuvaa vieläpä kaksi yhden hinnalla.

Ja löysin ihanan paikallisen leipomon sekalimpun, on muhkea ja maukas. Kyllä nyt voisi iltapäiväteet keittää tämän hyvän leivän kunniaksi. Useampi palahan sitä sitten uppoaa.

2 kommenttia:

Valloittava valkoinen kirjoitti...

Moikka pitkästä aikaa harmittaa kun en ole käynyt tällä viikolla sinullahan on vaikka mitä blogissasi!
siis ensiksi olen myös katsonut tuon beatrix potterin ja voi että minä tykkäsin olen niin hömpähtänyt kaikkiin englantilaisiin vanhoihin asioihin ja elokuviin!Ja tuo Notting Hill on aivan ihana mutta kiva kun kerroit tuosta Venus elokuvasta täytyypä lainata!!!
sinulla on muutenkin niin mielenkiintoisia kuvia ja juttuja!
Nähdään taas ja iloista viikonloppua!

Sooloilija kirjoitti...

Juu kiitos, lähden tästä juuri lasten kanssa puistoon pyöräilemään.

Se Venus oli hyvä, muttei ehkä kovin hauska, lähinnä sellaista elämän rosoisuutta ja tragikoomisuutta siinä oli. Se herätti monia ajatuksia vanhuudesta ja vanhuksista; sitäkin kuinka kaavoihin kangistuneita hekin ovat, jos ovat nuoretkin. Tästä se elokuvakin suurimmaksi osaksi kertoi..