keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Juhannus ja mansikat

*
Nämä mansikat kuvasin Kööpenhaminassa viime viikolla.
Kaksi isoa rasiaa sai 30 Tanskan kruunulla eli yhteensä maksoivat reilun 4 euroa.
*
Toivotan jo tässä vaiheessa teille kaikille 
Lämmintä ja Leppoisaa Juhannusta !

*

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Lisää makupaloja Tanskasta

*
*
Kyllä, sydämestäni jäi pala Tanskaan.Olen vieläkin hieman rennon ja raukean tanskalaisen elämänmenon pauloissa.
 Kuvasin enemmän majataloamme kuin itse Kööpenhaminan keskustaa ja sen nähtävyyksiä.
Istuimme iltaisin tyttären kanssa majatalomme ruusu- ja pionipuutarhassa lukemassa. Talon kissa käyskenteli pihalla, pulut kurnuttivat katolla ja kukko kiekaisi pihan häkissä aika ajoin. Kai se yritti pitää järjestystä yllä kanoille. Eli majatalon kananmunatkin tulivat siis omasta pienestä kanalasta.
Matkaa Kööpenhaminan keskustaan oli noin 20 minuutin bussimatkan verran. 
*
Miten sattuikin: elokuvaihmisenä minua ilahdutti suloisen, valkoisen huoneemme varustus: tarjolla oli runsaasti dvd-elokuvia katsottavaksi, mutta enhän minä malttanut ruveta elokuvia katsomaan. Minun aikani meni tunnelmasta nauttimiseen. Ajatus kuitenkin oli mukava. 
*
Matkan parasta antia oli olla irti arjesta. Kaukana kotoa, kaukana rakkaista läheisistä, mutta silti hekin olivat vain tekstarin päässä minusta. Tytär kysyi matkamme päätteeksi, että:
'äiti, joko olet kyllästynyt minuun?'.
Kysymys oli hauska, sillä tytär puhuu paljon ja pienen ohikiitävän hetken saatoin reissun aikana ajatella, että olisinpa yksin ajatusteni kanssa. Mutta oli meillä suloinen ja mukava reissu. Hienoja äiti-tytär-hetkiä koimme yhdessä. 
*
Tahtoo taas matkalle !!!

Pieni maistiainen Tanskan matkaltani

Näkymä tanskalaisen majatalon kylpyhuoneesta
*
Olen palannut Kööpenhaminan reissulta. Tässä yllä yksi kuvamaistiainen.Olen täydellisen tyytyväinen siihen, että valitsin Bed&Breakfast-majoituksen matkustaessani lapseni (11v.) kanssa. Meitä hemmoteltiin ja meidät huomioitiin henkilökohtaisella palvelulla. Joka aamu saimme vastapaistettuja sämpylöitä ja mukavia terveisiä emännältä korttiin kirjoitettuna. Kanssakäyminen talon isäntäpariskunnan kanssa oli luontevaa, mutta ei tungettelevaa.
Kerron lisää myöhemmin.
*

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Bloggari lomatunnelmissa !

Jim Morrison dokumenttielokuvassa When You're Strange
*
Kesälomani on alkanut, täydellisissä kesätunnelmissa. Meitä on viime päivinä hemmoteltu säällä, joka on jopa tuskastuttanut kuumuudellaan, mutta en valita: talvi oli pitkä, luminen ja kaikinpuolin rankka.
Olen viime aikoina kesäauringon kanssa kilpaa nauranut, pyörähdellyt ilosta, avojaloin nurmella kävellyt, jäätelöä syönyt, katsellut kuinka pääskysetkin ovat ihan sekaisin kirmanneet taivaalla. Olen tuntenut tuomen tuoksun ja katsonut läheltä omenapuunkukkien puhkeamista.
Sisältäni kumpuaa nauru, jonka luulin jo kadonneen. 
On kuulkaa, rakkat lukijat, kesä ja kärpäset. Sääsketkin tulevat jossain vaiheessa. Mutta antaa niidenkin tulla elämään omat hetkensä.
*
Katsoin uudelleen, ihanassa seurassa, Tom Dicillon upean musiikkidokkarin When You're Strange. Jim Morrisonin lyhyeksi jääneen elämän miettiminen ahdistaa joka kerta. Runoilija kuoli, mutta tekstit ja musiikki jäivät.

*
Kauniita kesäpäiviä kaikille teille!
Nousen huomenna lentokoneeseen heti aamusta. Lähden katsomaan miltä Kööpenhamina näyttää vuosien tauon jälkeen.


sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Kysymyksiä ja mietteitä Melancholian tarinasta

Lars von Trierin Melancholia on vakavan masennuksen kuvaus.
Olisiko Melancholiassa tarvinnutkaan olla laajamittaista tarinaa ihmiskuntaa uhkaavasta jättiplaneetasta.
Olisiko Kirsten Dunst loistanut yksinäänkin elokuvan pääroolissa autismin piirteitä omaavana, vakavaan masennukseen vaipuvana nuoren naisena.
Mikä laukaisi nuoren Justinen masennuksen?
Miksi se aktivoitui juuri hääpäivänä?
 Ehtikö hän parantua juuri kun kaikki oli loppumassa? 

Masennus kuvattuna Melancholiassa:

kun kaikki on kuin harmaata villalankavyyhtiä
kun kävelee eteenpäin, muttei pääse mihinkään
kuin kävelisi vetisellä suolla, joka vetää joka asekeleella syvemmäs
kun on vain yksi ilme eikä peseytyä jaksa
kun ympärillä kaikki tapahtuu hidastetusti
eikä kuule mitään, vaikka kuuleekin

*
Ikuisesti Kirsten Dunstia ihailen tämän roolin vuoksi.
Mutta pitikö minun tämä elokuva nähdä, siitä en ole vieläkään varma.


lauantai 4. kesäkuuta 2011

Melancholia - sittenkin

Melancholia
*
Olin utelias. En voinut vastustaa Melancholian kutsua. Ihailen erityisesti Kirsten Dunstin näyttelijäntyötä, ja minun oli nähtävä hänet tässä Lars von Trierin elokuvassa.
(Anteeksi antanette aiemmat kiihkeät lausuntoni ohjaajasta ja hänen elokuvistaan. Aion nyt pitää kokonaan erillään Lars von Trierin ristiriitaisen persoonan ja hänen elokuvansa).
*
Melancholia osoittautuu elokuvaksi, jonka maailma imaisee mukaansa, huomaamatta. Alkuun katsojan eteen levittyy pauhaavaa musiikkia ja hidastettua visualisointia. Tämän pitkän alkuepisodin jälkeen alan kaivata puhetta.
Tieteisdraamana mainostettu elokuva on kertomus Melancholia -planeetasta, joka lähestyy uhkaavasti maata ja sen ihmisiä. Samaan aikaan Kirsten Dunstin näyttelemä nuori morsian Justine tuntuu olevan ahdingossa ja masentunut omasta elämästään, vaikka hääpäivän pitäisi olla hänen elämänsä onnellisin.

Melancholian kiintoisin rooli onkin juuri Dunstin Justine, jonka kohtalo mietityttää pitkään elokuvan katsomisen jälkeenkin. Mietin onko hän vain masentunut, joka ei ole saanut hoitoa olotilaansa. Vai piileekö hänen sisällään autismin tapaista oireilua.


Justinen siskon roolissa näyttelee luonnollinen Charlotte Gainsbourg. Hänen roolinsa jää kuitenkin hieman sivummalle. Hän kannattelee sairasta siskoaan, hoivaa ja huoltaa. Melancholia on samalla myös sisartarina, mutta se jää mielestäni kuitenkin siinä hieman keskeneräiseksi.
*
Myönnän, minun piti nähdä Melancholia, mutta se jätti minut lopussa hieman tyhjäksi. Miksi minua ei huolettanut lainkaan, että 'kaikki oli pian lopussa'. 
Mietin kotona jälkeenpäin, että
'kaikki voi todellakin olla lopussa, silmänräpäyksessä'.
Siksi nautin juuri tästä päivästä ja tästä hetkestä elämässäni.
*