tiistai 29. kesäkuuta 2010

Lomalla katsotaan myös vähän elokuvia

Nicole Kidman Fur-elokuvassa (vuodelta 2006)
*
Jihuu: olen kesälomalla, ostin uuden dvd-laitteen ja uuden scartjohdon, ja huomasin, että vanhakaan dvd-laite ei ollut rikki, vain scartjohto oli mennyt jollain lailla epäkuntoon! Nyt meillä on kaksi toimivaa aparaattia, saivat tyttäretkin oman.

 Suuntasin heti kirjastoon hakemaan dvd-elokuvia, mukaani tarttui mm. kiehtova muunneltu valokuvaajaelämäkerta amerikkalaisesta valokuvaaja Diane Arbusista. Elokuva on Fur, jonka olen kerran aiemmin nähnyt elokuvateatterissa. Nyt uusinta olikin paikallaan, sillä Furissa on maagista tunnelmaa, kauneutta, ja upeat toisilleen hyvin sopivat rohkeat näyttelijät - Nicole Kidman ja Robert Downey jr.
Fur levittää samalla suvaitsevaisuuden sanomaa ja herättää ihmisiä ajattelemaan, että onko ulkonäöllä todella suuri merkitys ihmissuhteissa ja ihmisten välisissä kanssakäymisissä.. Elokuvan mies - Lionel on kaunis ja traaginen hahmo, hänellä on sairaus, jossa hänen ihonsa on kokonaan runsaan karvoituksen peitossa. Tarinassa on yhtäläisyyksiä Kaunotar ja hirviö-teemaan.

Nyt aion tutustua tarkemmin myös elokuvan tosipohjaiseen henkilöön - valokuvaaja Diane Arbusiin, jonka töitä etsiskelin netistä jo edellisen kerran elokuvan nähtyäni. Arbus löysi kutsumuksensa kotiäitivuosien jälkeen valokuvaamisesta, hän kuvasi valtavirrasta poikkeavia ihmisiä; raajarikkoja, lyhytkasvuisia ym. Hän etsi ja löysi kauneutta paikoista ja ihmisistä, joita ei normikäsityksen mukaan pidetty perinteisen kauniina. Kiehtovaa.
*
 Olen ollut kesälomallani myös ihan reipaskin: tänään olin jo heti aamusta kyläilemässä ystävän luona: menimme meren rantaan aamupalalle.Kuka nyt kahvipöydän ääressä sisällä jaksaa kauniina kesäaamuna istua :D  Lapset saivat uida, raikas tuuli löi aaltoja rantaan, lokit kaarsivat matalalla tuulen mukana, ja se kahvi, se maistui niin hyvältä sinihomejuustopatongin kanssa! (Kuva viime vuodelta samasta paikasta).
*

Iltapäivällä istahdin torille blogitapaamiseen Rita-Helinän kanssa. Olemme oululaisia ja facebookkavereitakin, mutta vasta nyt tapasimme ensi kertaa. Ajatusten vaihto ihan uuden ihmisen kanssa on oikein jännää, usein näkee itsensä ja tekemisensäkin vähän uudessa valossa. Olipa piristävää, kiitos, tavataan taas! Ja nyt tunnistammekin toisemme kun vastaan tulemme toisiamme Oulun kaduilla.
*
(Kuvat Kellon Kiviniemestä v.-09)
 *
Lomailuni jatkuu loppuviikosta kotiseutumatkailun merkeissä, joten kuvaraporttia tiedossa.
 


perjantai 25. kesäkuuta 2010

Musiikkia juhannukseen - vahvojen naislaulajien linja jatkuu

*
Britti Natasha Bedingfield vain on niin hurmaava!
Vahvaääninen persoonallinen nainen, jonka äänestä pidän.Vuonna -81 syntyneen laulajan sukujuuret ulottuvat Uuteenseelantiin. Natashasta piti tulla psykologi, mutta yliopisto-opiskelut saivat jäädä laulu-uran tullessa elämän tärkeimmäksi asiaksi ja päämääräksi.
(Natasha tuo lisäksi mieleeni toisen lahjakkaan britin; näyttelijä Sienna Millerin.)
*
Kuuntelen tätä laulua usein kun kotona ei ole ketään ja on muutenkin täysin hiljaista.

Lisää Natashaa akustisena tässä.

Ja eräs toinenkin laulaja herättää vahvoja tunteita. Tämä biisi vie johonkin menneisyyteen, Paluu mustaan - Back to Black, laulaa Amy Winehouse. Ristiriitainen nainen, jonka elämästä ei puutu vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Mutta hänen äänensä on jumalainen.



Hyvää Juhannusta

*
Juhannusaatto 
on valjennut kauniina.
Nautitaan kesästä.
Palaillaan kuvioihin taas pian,
en ole kaukana tästä koneesta..
(Kuva Suomenlinnasta)

torstai 24. kesäkuuta 2010

Kesän ja Juhannuksen kunniaksi: Keira !

Ajattelin, että kauniin kesän ja juhannuksen kunniaksi vaihdan yläkuvani
Keira Knightleyn kuvaan
elouvasta Sovitus - Atonement.
Elokuva, josta en pääse yli. Elokuva, jota mietin usein.
*
Samalla onnittelen mielessäni iki-ihanaa Meryl Streepiä, joka täytti toissapäivänä 61 vuotta. Siitä minua ihanasti blogikommenteissa muistutettiin, kiitos Korrektur.
Pakko sanoa, että pienen reissuni vuoksi unohdin pikkuveljenikin syntymäpäivän, joka oli eilen.
Onnea M:lle!
*
Ajattelin myös lanseerata käyttöön sivupalkkiini
Viikon Synttärisankarin.
Julkaisen viikottain minua kiinnostavan henkilön syntymäpäivän.

Kahviloista ja museoista

Ihan pakko laittaa tähän vielä toinenkin samantyyppinen kuva pienestä linnusta Suomenlinnan kahvilassa. Varpusia oli kaksi, ja tytär nimesi ne Akuksi ja Iinekseksi. 

Usein törmää tähän samaan ilmiöön:
jokin suloinen ja viihtyisä kahvila sattuu kulkureitille kuin vahingossa. Tuntuu, että jalat vievät sinne ihan väkisin. Paikka tuntuu omalta heti. Tässä kahvilassa (josta siis kuva) tykkäsimme olla sen rennon ilmapiirin ja kodinomaisuuden vuoksi. Tarjolla olisi ollut kotitekoista kanttarellikeittoa kohtuuhintaan, mutta olimme juuri hetkeä ennen täyttäneet vatsoja keskustan legendaarisessa Fazerin kahvila-ravintolassa, hieman ylihintaisella salaatilla.
Fazer on hieno historiaa henkivä kahvila, hieman meluinen paikka minun herkille korvilleni. Viereisessä pöydässä istui kaksi ulkomaista turistipariskuntaa. Rouvilla oli isot Chanel-ostoskassit jalkojensa juuressa. (Ehkä kassi on väärä nimitys hienolle mustalle laukkumalliselle kassille, jota koristaa iso satiininauharusetti).
Voitte kuitenkin varmaan kuvitella kummassa paikassa oli kodikkaampaa, Café Vanillessa Suomenlinnassa vai Fazerilla. Hyviä ja käymisen arvoisia paikkoja molemmat. Mutta toisessa toivotettiin jokainen asiakas iloisesti tervetulleeksi ja lastakin puhuteltiin.
*
Siis Suomenlinna,
Halusin viedä lapsenikin tutustumaan paikkaan, jonne mennään vesiteitse. Pieni viidentoista minuutin merimatka tuntui taivaalliselta, ei sen tarvinnut sen pitempään kestääkään kun saimme jo tuntuman merielämästä. Suomenlinnan historiaan en ole vieläkään kunnolla tutustunut, mutta paikka hurmaa joka kerta. Eikä haittaa yhtään, että siellä kulkevat ihmiset ovat melkein kaikki turisteja, aina sieltä löytyy jokin kolo ja rakennus, jossa juuri sillä hetkellä ei ole ketään muita.
Ei ollut Lelumuseossakaan, joka viettää tänä vuonna 25-vuotisjuhlaansa.
10-vuotiasta lasta Lelumuseo ei jaksanut kiinnostaa lähes lainkaan. Kaikki lelut olivat lasivitriinissä eikä kameraa saanut käyttää lainkaan, ei edes ilman salamaa. 
Suuri pelastus oli se, että Lelumuseon kissa asusteli näyttelysalissa ja torkkui museon kauniilla vanhalla sohvalla. Kissaa sai silittää ja se olikin oikein leppoisa kissa. 
Joten Lelumuseon asiakas: Lapsi, jäi silittämään elävää kissaa kun minä kuljin nopeasti näyttelysalin läpi, enkä valitettavasti saanut näyttelystä oikein mitään irti. Voi mikä pienoinen pettymys, sillä puitteet olivat hienot ja tunnelmalliset, mutta jotenkin jäi tyhjä olo kun mihinkään ei saanut koskea ja mitään ei saanut kuvata. Mukava ulkoilmakahvila oli siinäkin, mutta eihän sitä joka paikassa voi kahviakaan juoda. ;D
*
Valkoposkihanhet olivat vallanneet Suomenlinnan
(samoin kuin Korkeasaaren),
ja se oli meistä ihanaa, sillä meidän korkeuksillamme ei näitä lintuja paljoa näy.

Lisää kesä-Helsinkiä

Mannerheimin patsasta ja Kiasmaa piti katsella monelta kantilta. 
*
*
Monet ovat kehuneet Kiasman kahvilaa, kahvikupit ovat reilun isot, eivätkä hinnatkaan ole kiskurihintoja.
*
Ja näitä laivaston poikia ei näe oikeastaan koskaan meillä Oulun korkeudella:
*
Vielä myöhemmin tulee muutama kuva, ja tarinaa eräästä kasvisravintolasta ja eräästä museosta, joka oli lapsen silmin katsottuna pettymys..

Turistina pääkaupungissa

Hei Lukijat,
olen palannut kotiin antoisalta reissulta..
Helsingistä.
Matkustin pääkaupunkiin nuorimman tyttäreni kanssa (kohta 11v.), ja me ajoimme sydämemme kyllyydestä ratikalla, kolusimme Suomenlinnan ja Korkeasaaren. Ehdimme istua kahviloissa ja syödä hyvin ravintoloissa sekä tehdä monenlaisia pieniä ostoksia.
*
*
Tapasimme Israelista Helsinkiin juuri lennähtäneen
Lämmin tapaaminen kahvilassa. Keskustelua koirista, kissoista, Helsingistä,Oulusta, Israelista..
Kiitos Jael, oli kiva tavata ihan oikeasti.
*
Kuvat Suomenlinnasta, tähän kaksi kuvaa näin aluksi.
Muita Helsingissä asuvia bloggareita ei tullut vastaan, tietääkseni.
*

lauantai 19. kesäkuuta 2010

Kaiken tämän jälkeen

Victoria & Daniel
*
Ja otsikon lauseeni jatkuu, että:
Uskon Rakkauteen.
*
(Kuva Iltalehdestä)

Bloggari lomailee ansaitusti

Nyt alkoi tämän tytön loma! 
Kolme viikkoa olen nyt pois työpaikalta, sen jälkeen loppukesän taas töissä. Joten jokaisen päivän otan nyt vastaan lomafiiliksin.
Ihan ensin lähden pienelle reissulle kotimaassa, olen muutaman päivän pois myös täältä blogista, mutta raportoin jotain kivaa sitten kun tulen kotiin.
Kohtalaisen uudet kengätkin taitavat lähteä mukaan, koska niillä on unelma kävellä. Ihan jokaiselle vaellukselle ne eivät sovi, mutta lähdenkin kaupunkimaisemiin.
*
Ja tänään nautitaan ruotsalaista prinsessakakkua Victorian ja Danielin kunniaksi. Toivottavasti kaupan pakastealtaasta vielä kakkuja löytyy. Hääsuklaa on käsittääkseni useista paikoista jo loppuunmyyty. Voi meitä hupsuja. Mutta ihmisten hääonni herkistää aina. Joten kotikatsomo viritellään iltapäiväksi valmiiksi.

Onnea hääparille!
*


sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Elämäni aakkoset

Pitihän se minunkin tarttua tähän hauskaan pieneen haasteeseen. Koskaan aiemmin en ole kyllä elämääni aakkosilla ajatellut, joten katsotaan mitä tulee..
*
A. Avain, voidaan käsittää yleisenä 'elämän avaimet'-juttuna, tai sitten yksinkertaisesti siitä syystä, että olen lähes hysteerinen avainten suhteen. Tarkistan aina, moneen kertaan, ovatko avaimet mukana, kun lähden kotoa. Kysyn lapsiltani aina avaimista ja saan hepulikohtauksen jos lapseni kadottavat koti- tai pyöränavaimensa. Uskallankohan tähän edes nyt kirjoittaa, että kovin monesti eivät avaimeni ole elämän aikana hukkuneet, mutta ne kerrat kun on, muistan vieläkin tarkkaan.
B. Barcelona. En ole vieläkään käynyt, mutta matkustan sinne pian, jossain vaiheessa, sillä ystävämme odottavat meitä siellä.
C. Celsiusaste. Lämpötiloille olen herkkä. Koska olen pohjoisen tyttöjä, en kavahda koviakaan pakkasia, minua ei palele paljon koskaan enkä yleisesti ottaen käytä edes villasukkia. Mutta kuumat lämpötilat saavat minut ahdistumaan, hikoilemaan ja inhoamaan hikeä. Eli +22 celsiusastetta kesällä olisi oma ihanteeni .
D. David, miesihanteeni. Kuva alla. Michelangelon patsas sijaitsisi Firenzessä, joten sinne lähden sitä joku päivä katsomaan. :D
  *
E. Elokuvat. Tietenkin. Ihailemani suuri elokuvavaikuttaja Peter von Bagh sanoo viikonlopun Iltasanomien haastattelussa, että: 'Elokuva on fantasia toisesta elämästä.. Se on meidän yhteinen parempi minuutemme.'
F. Folk-musiikki, yksi vanhimpia rakkauksiani.
G. Gyllenhaal, Jake ;D
H. Hiljaisuus. Pidän hiljaisuudesta. 'Laittakaa hiljemmalle', 'Olkaa vähän hiljempaa', - sanon usein. Pystyn olemaan puhumatta, hiljaisuudessa pitkiäkin aikoja. Nyt se ei tietenään onnistu, sillä töissä puhun paljon. Kotioloissa olen hiljaisempi.
I. Itku. En itke usein, sen sijaan kyynelehdin usein. Vauvan itku saa minut hätääntymään, samoin eläinten itku.  
J. Juna. Rakastan junia, ja matkustaisin aina junalla jos mahdollista. Tein ensimmäisen inter-railmatkani 18-vuotiaana ja siitä lähtien se on ollut menoa. Isoisäni oli konduktööri, samoin setäni on myös. Äitini kokee itsensä vieläkin 'rautatieläiseksi'. Hän asui koko lapsuutensa ja nuoruutensa 'rautatieläisten talossa'.
K.  Kirjat. Olen aina kerännyt kirjoja, kaikkia ostamiani kirjoja en ole edes lukenut, mutta minusta on ollut aina ihana omistaa kirjoja.
L. Laivat. Minusta suurten laivojen poislipumisessa on jotain ylevää ja hienoa. 
M. Muuttaminen. Olen lapsesta lähtien muuttanut paljon, ensin vanhempien kanssa, sitten aikuiselämässäni. Aina on ollut uusia elämäntilanteita ja välillä on löytynyt mukavampi asunto. Joskus on täytynyt muuttaa ankeiden naapureiden takia, joskus vaihtelun vuoksi. Olen muuttamisessa aika hyvä!
N. Nopeat päätökset. Olen tehnyt elämässäni nopeita päätöksiä, vaikka olen muuten hidas ja rauhallinen. 
O. Omenapuut ja oliivit. Omenapuita valokuvaan joka vuosi jossain (kuva ihan yllä), ja oliiveja syön aina, kaikenlaisia, värillä ei väliä ja kivellisetkin käyvät..
P.   Tämä olikin vaikea kirjain. Peräänantamattomuus. Siihen pitäisi Pyrkiä. 
Q. Queen, Freddie Mercuryn luotsaama bändi, joka kuoli Freddien mukana vuonna 1991.
*
 R. Ruotsi. Asuin lapsena vanhempieni kanssa muutaman vuoden etelä-Ruotsissa, ensin pikkukaupungissa, sitten aika isossakin kaupungissa. Ruotsin kieli ei ole ollut minulle koskaan pakkoa. 
S. Sisarukset. Minulla on veljiä, olen aina toivonut itselleni myös siskoa. Nyt minulla on kaksi tytärtä ja toivon, että he aikuisina olisivat läheisiä toisilleen.
T. Terveys. Mitä vanhemaksi tulen, sen tärkeämmäksi alkaa terveys ja sen vaaliminen tulla. Läheisten terveys huolettaa. 
U. Uni ja unettomuus. Olen iltakukkuja. Ja nukkuminen on minulle joskus vaikeaa. Nukun kevyttä unta ja säpsähtelen pieniäkin ääniä. 
V. Virheistä oppii. Ihan totta. Huomaan sen varsinkin työssäni, joskus useinkin. ;D
X. Elämässäni ei ole mitään merkittävää tällä kirjaimella..
Y. Yksinäisyys ja yö. Pidän yksinäisyydstä ja nautin yöstä.
Z. Zen-ajattelu, mielentila, voisi olla hyvä juttu, mutta en ole perehtynyt tarkemmin.
Å. Vieläkö tätä kirjainta käytetään;D
Ä. No äiti ja äidillyys. Elämän haasteellisin ja pisin ihmissuhde, kenellä vaan.
Ö. Öitä, sanon aina lapsilleni illalla viimeisenä.
  

Sunnuntaiklassikko, pitkästä aikaa..

*
Tuttuakin tutumpi laulu. Versioita on monia hyviä, mm. Carole Kingin alkuperäisversio. Mutta tuon tässä esille nyt herkän miesversion. Bryan Ferry esittää laulun liveyleisön edessä niin herkällä intensiteetillä, että yleisö ei inahdakaan. Bryan Ferryn laulutyyli on omintakeinen ja tunnistettava, olen ollut ihan myyty 80-luvun alusta lähtien.
*
Muita klassikkoja soi täällä.
Nautinnollista sunnuntaita !

perjantai 11. kesäkuuta 2010

Lempitohtorini kesäuusinnoissa

Terapeutti Paul Weston (Gabriel Byrne)
selvittelee taas ensimmäisen kauden tapauksia uusintana tulevassa 
In Treatment - Terapiassa-sarjassa.
Jäin koukkuun (viime vuonnako se oli?) heti, ja taas olen koukussa.
Rakastan kuunnella hänen lempeää ja pohdiskelevaa puhetyyliään, hänen rehellistä keski-ikäisen miehen habitustaan, kumaraa ryhtiään ja tarkkoja silmiään, jotka katsovat aina suoraan kohti potilasta.

Terapiassa-sarjan jaksot pitää katsoa tarkkaan. Potilaat tulevat aina uudelleen. He edistyvät ja paljastavat yhä enemmän itsestään. 
Kiitos tämän sarjan olemassaololle kuuluu alunperin Israeliin, josta sarjan alkuperäisversio on lähtöisin. Sarjan on luonut Hagai Levi, joka on ollut mukana tuottamassa myös tätä amerikkalaisversiota.


Mielenkiintoinen ja koukuttava sarja, joka jättää pohdiskelevan mielen jokaisen jakson jälkeen. Kannattaa hypätä matkaan. Ehkä siitä saa omaankin elämään jonkin oivalluksen.
*
Ensimmäisen kauden traileri tässä.

torstai 10. kesäkuuta 2010

Raukeita hetkiä Chrisin ja Helenen kanssa



Tämä video tuli mieleeni, siksi jaan sen nyt tähän teillekin. Video on ensi hetkistään lähtien naulinnut kuulijan ja katsojan vain tuijottamaan. Video on vuodelta 1990 ja se on kestänyt täydellisesti aikaa, aivan kuin se olisi eilen tehty. Ihana tanskalainen huippumalli Helene Christensenkin näyttää yhä melkein samalta. Ja Chris Isaakin tyyli on pysynyt samana kaikki nämä vuodet.
 
*
*

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Kissa ja hortensia ilta-auringossa

Tiistai-illan piristykseksi teille kuva Selmasta, joka nauttii parvekkeen lämmöstä ja auringosta. Yksi kesäkukkakin on meille jo tiensä löytänyt; vaaleanpunainen hortensia. Sen verran tiedän kokemuksesta, että kun hortensia nuupahtaa, sitä ei oikein elvytä mikään, joten nyt nautitaan sen runsaasta kauneudesta.
Kesä on jo. Aamuisin töihin pyöräillessä palelee.
Loma koittaa puolentoista viikon kuluttua.
*
*

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Suurta rakkautta

Uutisista luin eilen, että Elizabeth Taylor on äskettäin tuonut julki Richard Burtonin hänelle kirjoittamia rakkauskirjeitä. 
Kirjeet antavat uutta tietoa aikansa seuratuimmasta pariskunnasta. Heidän rakkautensa oli vahvaa ja ajoittain täysin hallitsematonta 'hullua rakkautta'. Kahden kiihkeän taiteilijan liitosta sen jotenkin voi uskoakin.
'Jos jätät minut, aion tappaa itseni', kirjoittaa Burton yhdessä kirjeessään.
Elizabethin sanotaan pitäneen yhden ainoan kirjeen itsellään, poissa julkisuudesta. Se on kirje, jonka Burton oli kirjoittanut muutamaa päivää ennen äkillistä kuolemaansa vuonna 1984. 
Uskon Burtonin kirjoittaneen ikuisesta rakkaudestaan Elizabethiin.

Elizabethin syitä julkaista kirjeet jäävät hieman pimentoon, mutta ne on julkaistu samanaikaisesti uuden elämänkertakirjan myötä. Kirjan nimi on Furious Love: Elizabeth Taylor, Richard Burton, and the Marriage of the Century.
*
Uskon siihen, että rakkaus voi olla ikuista. Usein vain ikuisen rakkauden henkilöt eivät asu samassa osoitteessa koko elämäänsä.

Date Night - ihan kelvollinen komedia

 *
Ei pitäisi, mutta tein kuitenkin niin: luin arvosteluja Date Night-elokuvasta ennen elokuviin menoa. Vähän harmitti. Arvostelut nimittäin erosivat toisistaan kuin yö ja päivä. Toisen mielestä tämä oli ennalta-arvattavissa oleva lattea kahden tähden elokuva. Toisen kriitikon mielestä tämä on neljän tähden ihmissuhdekomedia, joiden näyttelijät ovat huippuluokkaa jne.
Tältä pohjalta minun piti muodostaa oma mielikuvani, mutta lähinnä halusin vain nautiskella ja olla rentona elokuvissa. Ja sainkin olla. 
Date Nightin avioparia näyttelevät Tina Fey ja Steve Carell ovat juuri sellainen pari, jonka avioliitto on hieman väljähtänyt, vaikka rakkautta onkin. Heillä on pieniä lapsia, kiireiset työt ja he asuvat New Jerseyssä ihan mukavassa omakotitalossa.. Mutta kerran he päättävät lähteä 'kaupunkiin' eli Manhattin uusimpaan ja hienoimpaan ravintolaan syömään, eli viettämään Date Night-iltaa. Siitä alkaa tapahtumaketju, jossa heitä luullaan toiseksi pariskunnaksi. Sillä toisella pariskunnalla on tietenkin poliisit ja mafiapomot kannoillaan, on kadonnutta muistitikkua ym.


Siinä mielessä ennalta-arvattava on juoni, että kaikkihan me tiedämme jo alkumetreiltä, että tarina päättyy puolentoista tunnin kuluttua ihan hyvin. Ja aviopari huomaa rakastavansa toisiaan, sillä kiperässä paikassa he ovat toimineet hyvin yhteen ja ovat olleet huolestuineita toisistaan.
*
Date Nightin pääpari Tina Fey ja Steve Carell ovat hurmaavia, aikuisia ihmisiä, jotka näyttelevät ajoittain hyvin fyysisesti. He käyttävät ilmeitä, eleitä ja ääniä sujuvasti ja hauskasti. Silti missään vaiheessa ei mennä yli. Tina Fey on uraäitinä täysin uskottava ja Carell on tavallisista tavallisin, mutta niin täydellinen aviomies ja isä lapsilleen kuin vain voisi toivoa. 
*
Date Nightin sivuhenkilöt on myös hyvin tarkkaan mietitty: rikollisliigan pomona, mafiosohenkisenä yksinvaltiaana jyrisee Ray Liotta: kaikkien pahisten isähahmo! Upea, hieman parodinenkin rooli Liottalta!
Myös yläkuvan Mark Wahlberg tekee mielestäni itseironisen roolin paidattomana hilluvana naistenmiehenä, jolla on kultainen sydän, ja halua aina auttaa naista hädässä, ja siinä sivussa vähän mustasukkaista aviomiestäkin. 

Steve Carell & Tina Fey yhdessä hyvinrakennetussa kohtauksessaan.
*
Date Nightissa on vanhanajan komediallisia aineksia. Mutta tietenkin mukaan on ympätty kohtuuden rajoissa pysytellen myös vauhdikasta takaa-ajoa, sillä ainahan siitä takaa-ajo tulee jos rikollisliiga on perässä ja tavallista avioparia luullaan rikollisiksi. 
Elokuvassa vilisee sivurooleissa jänniä näytteljävalintoja, jotka selvästi nauttivat pienistä sivurooleistaan:
mm. Mark Ruffalo, James Franco, ja jo aiemmin mainitut Ray Liotta ja Mark Wahlberg.
*

Date Night on selvästi älykkääksi komediaksi pyrkinyt elokuva, joka pohdiskelee ajoittain syvällisestikin parisuhdetta ja avioliittoa. Mutta pientä puristusta terävyyteen olisin vielä kaivannut, vieläkin hieman ronskimpaa ja kriittisempää otetta, mutta hyvä näinkin. Ei huono elokuva. 
Mutta ehkäpä taas hieman väärin markkinoitu: sopii ehkä paremmin meille aikuisille, jotka olemme avioliitossa tai eronneet. Nuorison mielestä tämä voisi olla aika tylsäkin elokuva.

Traileri tässä.

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Tina Fey valkokankaalla

on tehnyt siirron tv-sarjoista ja niiden käsikirjoittamisesta nyt elokuvan puolelle.
Hyvä juttu. Miksei jo aiemminkin, mietin.

Amerikkalainen Tina Fey (s. 18.5.70) on loistava esimerkki menestyneestä nykynaisesta tv-ja elokuvamaailmassa. Hän on suorasanainen, älykäs, palkittu, nokkela ja realistisella tavalla kaunis ja säteilevä. Hänen juurensa ulottuvat Skotlantiin, Saksaan ja Kreikkaan. 

Kävin katsomassa Tinan ja Steve Carellin tähdittämän elokuvan Date Night . Yllätyin positiivisesti. Taas on käynyt niin, että elokuvaa on mainostettu (ainakin täällä) hullunhauskana actionkomediana, mutta minä näin sen ensisijaisesti nokkelana romanttissävytteisenä avioliittokuvauksena, jossa kylläkin tapahtui, mutta tapahtumat jäivät melkein sivuseikaksi pariskunnan suhteelle.
*
Elokuvasta lisää hieman myöhemmin. Ensin hieman kuvia ihanasta Tinasta:
(Silmälasit -  upeaa, että hän käyttää niitä, jos niille todella on tarvetta.)
Näen ihan selvästi, että Tina Feystä olisi Diane Keatonin manttelinperijäksi. 40-vuotias Tina voisi olla 65-vuotiaan Keatonin pikkusisko. Heillä on sama tyyli: älykäs huumori, tempperamenttia ja karismaa.
Nyt toivotaan vielä, että Tina tekee hyviä elokuvavalintoja tulevaisuudessa!

torstai 3. kesäkuuta 2010

Britannian upeat naisnäyttelijät

Nämä kaikki naisnäyttelijät löytyvät yhdestä ja samasta elokuvasta,  Flashbacks of a Fool - Välähdyksiä menneisyydestä, josta jo aiemmin hehkuttelin. 
*
Jodhi May
*
Olivia Williams
*
 Felicity Jones
*
 Keeley Hawes
*
Kaikki nämä naiset liittyvät jollain tavalla Daniel Craigin näyttelemän Joen elämään. Elostelevasta ja itsekkäästä Joesta kasvaa naiskokemusten ja muisteluiden kautta vihdoin mies, jolla on tunteita muita ihmisiä kohtaan.
Daniel Craigin Joe:
 *
Merkittävä rooli elokuvassa on myös nuorta Joeta näyttelevällä nuorella 
Harry Edenillä:
*
Elokuvan musiikki lumoaa täysin, se on brittimusiikkia musiikillisesti upealta 70-luvulta. 
David Bowie ja Bryan Ferry tunnelmoivat niin, että ihokarvat nousevat pystyyn..
Tässä näyte elokuvan musiikista: Bowien The Jean Genie

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Flashbacks of a Fool - Välähdyksiä menneisyydestä

Tänään Leena Lumi kertoi meille uudesta Daniel Craig- elämäkerrasta.
Niinpä mieleeni tuli montakin hyvää ja erikoislaatuista elokuvaa, joissa kaikissa Daniel Craig on ollut pääosassa. Minä en jaksa Bond-rymistelyjä katsoa, mutta onneksi Daniel tekee muitakin elokuvia.
Viime syksynä katsoin tämän Flasbacks of a Fool-elokuvan ja hullaannuin todella.
Muistutukseksi itselleni ja teille muillekin: suosittelen tätä elokuvaa erityisesti heille, joille 70-luku on nostalgista aikaa.. Pidän myös aina kasvutarinoista. Tässä tarinassa mies kasvaa ihmiseksi lapsuuden ja nuoruuden muistelujen ja kohtaamisten kautta. Hieno tarina.
*

Kissakavereitamme

Olen saanut luvan esitellä täällä ihania, lutuisia pikkukavereitamme, joita emme ole vielä nähneet, mutta ovat ystäviemme kissoja. Joten tiistaipäivälle tässä teille suloisuutta:
*
Tämä pienokainen makoilee onnellisena ja vatsa täynnä ruokaa Espanjan kodissaan. Emme pääse häntä ihan pian tervehtimään, mutta jossain vaiheessa kyllä. Hänen nimensä on Trapella, joka tarkoittanee vilkasta ja villiä espanjaksi. Sellainen tämä pieni, alle kilon painoinen tyttökissa kuulemma on. 
Terveisiä pikku-Trapellalle meidän Selmalta ja Tikeltä.
*
Tässä röykkiössä on neljä viime viikolla syntynyttä kissanpentua. Nämä kisut asuvat lähempänä, joten käymme piakkoin heitä ihailemassa. Kissat ovat kuvassa kahden päivän ikäisiä, silmätkin ovat vielä koko ajan kiinni. 
Terveisiä kaikille kisuille!
Ja kiitos ystäville kuvien käyttömahdollisuudesta.