torstai 31. tammikuuta 2008

Ystävyydestä


Tämä Heath Ledgeristä ja Jake Gyllenhaalista otettu kuva olkoon esimerkkikuvana kirjoittaessani tällä kertaa ystävyydestä.

Pyöräilin yksinäisen oloisena tänään kaupunkiin. Mutta kuinkas ollakaan; tapasin ensin yhden ystävän ja heti perään soi puhelin; langanpäässä oli toinen ystävä. Niinpä hetken kuluttua istuimme kaikki kolme kahvilassa rupattelemassa. Aiheita, joita pöydässämme käytiin ystävällisessä ja jopa iloisessa hengessä läpi, olivat mm. sairastelu, unettomuus, ja hyvät rintaliivit!

Elämän hienoimpia hetkiä on se kun saa viettää aikaa sellaisten ihmisten seurassa, jotka ymmärtävät ja hyväksyvät sinut juuri sellaisena kuin olet. Ystävältä saan aina ihailevia katseita ja myönteisiä kommentteja.

Ylläoleva kuva tekee minut surulliseksi, sillä tuota ystävyyttä ei ole enää konkreettisesti olemassa. On vain muistot, joista me muut emme onneksi tiedä mitään. On jotain mihin julkisuus ja paparazzikulttuurikaan ei voi ulottua: kukaan ei näe sinne missä rakkaus asuu.

Ystäviä tänä iltana ajatellen...

tiistai 29. tammikuuta 2008

Heathcliff-nalle















Tämä nalle löytyi kirpputorilta maanantaina 28.1.08 ja se sulatti sydämet samantien. Se oli aivan kuin valmis persoona kun se odotti siellä itsepalvelukirppiksen pöydällä sekasotkussa. Se on Harrods-nalle, hintalappukin siinä oli vielä paikoillaan. Joten se on Lontoosta saakka matkannut tänne pohjolan perukoille. Ei Perusta sentään, siksi sille ei annettu nimeksi Paddingtonia. Sitäkin kyllä ehdotettiin, ja lapsilla oli muitakin nimiehdotelmia, mutta tämä on ensimmäinen aikuisiällä ostamani nalle, niinpä päätin itse nimetä sen.

Nallesta tuli Heathcliff, jollain lailla kunnianosoituksena viikko sitten kuolleelle Heath Ledgerille, jonka oikea etunimi on juuri Heathcliff.

Muutamme kohta uuteen kotiin, ja siellä sille keksitään hyvä paikka. Lapset kyllä ehdottivat, että se voisi viettää jokaisen päivän eri huoneessa. Saapa nähdä mitä me vielä keksitään. Heathliff-nalle rupeaa nyt elämään meidän perheessämme, ja se tulee tämänkin blogin sivuilla vielä seikkailemaan.

Tikke-kissamme oli nallesta myös kiinnostunut, kuten kuvasta näkyy.

sunnuntai 27. tammikuuta 2008

Osoite New Yorkissa


En ole koskaan käynyt New Yorkissa. Tarkoitus olisi sinne joskus mennä. Mutta jos just nyt lähtisin kyseiseen kaupunkiin, kävisin viemässä yhden punaisen ruusun tämän talon oven eteen osoitteeseen: 421 Broome Street, Soho, New York. Heath Ledger asui tässä talossa, neljännessä kerroksessa. Ja sinne hän myös kuoli.

Jos joku blogin lukijoista on käynyt tämän talon edustalla juuri nyt lähiaikoina niin laittakaa kommenttia ja kertokaa tunnelmia..

lauantai 26. tammikuuta 2008

Juliette Binoché


Tämänkin kauniin mustavalkokuvan on napannut Robert Doisneau joskus
-90-luvulla näyttelijä Juliette Binochésta. Sensuelli kuva on hyvä otos edustamaan ranskalaisen naisen ylväyttä ja luonnollista kauneutta.

Binochélla on upeita rooleja jo -80-luvun lopulta mm. Pont-Neufin rakastavai-
sissa ja Olemisen sietämättömässä keveydessä, mutta mieliinpainuvimman roolityön hän tekee Englantilaisen potilaan sairaanhoitajana.

Upea näyttelijä Euroopasta!

Ranskalainen valokuvaaja Robert Doisneau



Onkohan tämä Robert Doisneaun vuonna 1950 ottama valokuva rakastavaisista Pariisissa hänen kuuluisin otoksensa? Todella henkeäsalpaavan kaunis kuva. Mustavalkokuvat kiehtovat minua eniten. Mikä niissä on? Ne jotenkin vangitsevat ja ilmehtivät enemmän.

Doisneau oli syntynyt vuonna 1912 ja kuoli 1994.


Tikke-kissani










Tikke on 6,5-vuotias pitkäkarvainen tyttökissa. Sillä on 'virallisesti' muitakin nimiä kuten Tikru, Tiikeri ja Tikruliisa, mutta me kutsumme sitä Tikeksi. Haimme sen lähes neljä vuotta sitten eräästä perheestä, joka halusi allergiaan vedoten luopua siitä. Se sopeutui kotiimme ja omaksi kissaksemme yllättävän hyvin, vaikka onkin herkkä luonteeltaan.

Tikke on laiskin ja leppoisin kissa mitä koskaan olen tavannut! Minulla oli aiemmin nuoruusvuosinani 14 vuoden ajan Nasse-kissa, ja se oli tosi raju tapaus. Se käyttäytyi välillä kuin villikissa, eikä ollut paljon koskaan sylissä.. Mutta Tikke nauttii sylissä olosta ja paijaamisesta.

Tiken bravuureja ovat mm. aamuherätys, jossa hän kävelee kevyesti pään päältä ja parkkeeraa itsensä tyynylle. Kyllähän siihen herää sikeäunisempikin!

Kerron Tikenkin seikkailuista tämän blogin aikana varmaan useaan. Kovin seikkailuhenkistähän sen elämä ei ole kun se on sisäkissa. Vaikka ulkoileehan se joskus kesäisin. Valjaat ei kylllä oikein ole sen juttu, vaikka antaakin ne kiltisti laittaa. Tikke pitää erityisen paljon tv:n luonto-ohjelmista, joissa on lintuja, matelijoita ja jyrsijöitä. Joskus Tikelle laitetaan luonto-ohjelman ajaksi oikein oma jakkara tv:n ääreen, ettei tarvitse ihan pää kenossa katsella.

perjantai 25. tammikuuta 2008

Rakkaus on luonnonvoima














Niin, ja kun tämän blogini nimi on Love is a force of nature niin sehän kertoo kaiken! Rakkaus on todellakin luonnonvoima, joka tulee usein kuin raekuuro tai ukkonen: antaa ensin pieniä merkkejä itsestään, mutta räjähtää sitten valtavana vyörynä. Siinä vaiheessa itse ei voi enää tehdä mitään. Ehkä nostaa kädet pystyyn ja todeta, että otan tämän rakkauden vastaan. Tai voihan sille kääntää selkänsäkin, mutta mitä silloin menettää.

Tämä on yksi tulkinta elokuvasta Brokeback Mountain, jonka taiwanilainen Ang Lee (kuvassa Jaken kanssa elokuvan kuvauksissa) niin hienovaraisesti ohjasi. Ja jonka pääosiin hän itse sanoo löytäneensä, ilman koekuvauksia, juuri Heath Ledgerin ja Jake Gyllenhaalin. Ja loppuhan on historiaa!


Heath Ledger 4.4.79 - 22.1.08



Keskiviikkoaamuna 23.1.08 sain hyvin varhain yksinkertaisen tekstiviestin, jossa luki, että "Se on Heath Ledger kuollut". Lempielokuvani Brokeback Mountainin näyttelijä, yksi lempinäyttelijöistäni. Siitä alkoikin sitten koko päivän, ja tähän päivään asti kestänyt loputon tiedonhaku. Mihin? Miksi? Mitä on taustalla? Mitä oikeasti tapahtui?
Olen ollut surullinen, ja miettinyt kuolemaa taas myös omien läheisten kautta. Olen vaihtanut ajatuksia ystävien kanssa. Kaikki olemme olleet niin yllättyneitä ja ällikällä, että miten näin pääsi tapahtumaan! Sellaisia kommentteja kuin "Hollywood on kova maailma, jossa huumeita käyttävät lähes kaikki" on heitetty ilmaan.

Tiedämme nyt tiedotusvälineistä, että hän oli muutama kuukausi sitten eronnut näyttelijä Michelle Williamsista, heillä on 2-vuotias tytär Matilda. Tiedämme myös, että Heath Ledger oli erikoislaatuinen australialainen, hieman kapinallinen, kärsi rankasta unettomuudesta sekä eron ja työpaineiden mukanaan tuomasta stressistä. Häntä on sanottu avuliaaksi ja helläsydämiseksi luonteeksi, joka kuvauspaikoilla sai aina kaikki tuntemaan olonsa rentoutuneiksi.

Brokeback Mountain oli hänen suurin roolityönsä, ja myös riipaisevin ja syvällisin, mielestäni. Hän elää siinä Ennis Del Marin roolin sydänverellä, tukahdutettuun rakkaudentunteeseen niin hyvin eläytyen.

Näen Heath Ledgerissä jotain samaa kuin Marlon Brandossa ja James Deanissa; toisaalta elämänliekki on niin valtavan vahva, mutta taiteilijan herkkyys estää joskus elämästä ns. normaalia elämää. Marlon Brando sai kyllä elää vanhaksi, mutta hänenkin oikeassa elämässä oli aika paljon tragedioita.

Nyt minä en yhtäkkiä löydä tarpeeksi sanoja, jotka kuvaisivat sitä tunnetta minkä Heath Ledgerin kuolema minussa herättää.

Jatketaan juttuja. Laitan Heathista varmaan vielä lisääkin. Asia on vielä jotenkin niin tuore ja lähellä.

Aloitus - Perjantai 25. tammikuuta 2008

Hei,

nyt olen tyytyväinen itseeni kun sain tämän blogini aikaiseksi! Mietin sitä nimittäin kuukausia. Aina se välillä painui taka-alalle, mutta nousi pintaan nyt kun tuntui, että on niin paljon kirjoitettavaa ja kenties jaettavaa muidenkin kanssa.

Aion kirjoittaa suuresta intohimostani, elokuvasta. Elokuvat nostattavat ihmisissä aina suuria tunteita esille ja ne ovat myös hyvin henkilökohtaisia. Siksi me kaikki koemme elokuvat niin eri tavoin. Ja nämä elokuvat, joista aion tässä kirjoittaa, ovat minulle tärkeitä. Ne ovat uusia ja vanhoja. Ehkä enemmän uutuuksia, sekä valkokankaalla nähtyjä, että dvd:ltä katsottuja.

Laitan mukaan aina paljon kuvamateriaalia, sillä kuvat ovat myös suuri rakkauteni. Katson kuvia mielelläni ja kuvaan itsekin aika paljon. Sain ensimmäisen järjestelmäkamerani kun olin 13-vuotias, ja siitä alkoi valokuvausharrastukseni. Nyt kuvaan lähinnä omia lapsia; kahta kouluikäistä tytärtä, sekä kissaa, joka onkin hyvin valokuvauksellinen.

Tulen kirjoittamaan pääsääntöisesti siis elokuvista, kuvista, kirjallisuudesta, omasta kirjoitusharrastuksesta, lapsista, eläimistä, sekä musiikista, jota ei myöskään voi tässä ohittaa. Musiikki on hunajaa korville ja sielulle, ja sekin on hyvin henkilökohtaista. Kerron lähemmin sitten musiikeistanikin, sillä niissäkin riittää tarinaa.

Olen 41-vuotias, yksinhuoltajaäiti siis, mutta yhteishuoltajuus toimii mukavan joustavasti. Juuri tällä hetkellä olen työtönkin, mutta kyllähän tuota hommaa riittää kahden lapsen ja kissan huollossakin. Omaa aikaa minulla on kuitenkin tosi hyvin, joten on mahdollisuus kirjoittaa tätäkin blogia.

Tervetuloa lämpimästi seuraani. Jospa saisimme keskusteluakin aikaan. Mutta aina rakentavassa hengessä, olen nimittäin tosi herkkä sielu... :-)