Darren Aronofsky ohjaa Natalie Portmania
Ohjaaja Darren Aronofsky maalaa ohjaustöillään meille elokuvien katsojien silmille aika erikoisia elokuvia. Hänen elokuvissaan pääosahenkilö on usein jollain tavalla rikki - huumeiden orja (Unelmien sielunmessu), julkisuuden ja erikoislaatuisen uran orja (The Wrestler), mielenterveyden kanssa painiva taiteellinen yksilö, kuten Natalie Portmanin Nina Black Swanissa.
Black Swan on hieno ja huikea. Siinä on yllättävän paljon itse balettitanssin kuvausta ja musiikkia. Siksi ihmettelenkin hieman elokuvayleisön monimuotoisuutta, sillä klassinen musiikki ja baletti ei yleensä kiinnosta kuin pientä osaa ihmisistä. Nyt yleisössä on miehiä ja teinejä yllättävän paljon.
Natalie Portman tanssii uskottavasti. Hänen taustaltaan löytyy myös lapsuuden balettitanssiharjoittelua. Kehonkieli kertoo siitä, että ensi kertaa ei olla balettitossuilla.
Minun on vaikea ymmärtää baletin lumoa. En ole oikeastaan koskaan käynyt katsomassa balettia. Olen nähnyt vain lasten tanssimista. En aikuisten, puhumattakaan suurten maailmantähtien tanssia. En ole yhtään sisällä baletin maailmassa.
Elokuva kuvaa kuinka varpaat ovat verillä ja huipulla myös sielu näyttää olevan verillä: on taisteltava paikasta huippujen joukossa.
*
Black Swan kertoo kuitenkin paljon muusta. Tarinan Nina on äitinsä kanssa asuva, kypsymätön aikuinen nainen, jonka seksuaalisuus ja seksuaali-identiteetti ovat vielä hakusessa samalla kun mieli tuntuu hajoavan. Valtavan dominoiva äiti vaikuttaa siihen, ettei Nina pääse kasvamaan kunnolla aikuiseksi. Äiti on uhrannut koko elämänsä, myös oman balettiuransa, tyttärensä vuoksi.
Elokuvassa peilit ovat runsaasti kuvissa, etenkin kun Ninan mieli alkaa pirstaloitua.
Black Swaniin suhtaudun silti pienellä kriittisyydellä. Se ei ihan omalla kohdallani tule iholle asti. En kosketu. Natalie Portman sensijaan koskettaa. Hän on ihan varmasti paneutunut rooliinsa antaumuksella. Uskon, että mielen sairastumisesta on ohjaajan kanssa paljonkin keskusteltu.
Black Swan on jollain lailla surullinen elokuva. Se onnistuu muutaman kerran säikäyttämään shokeeraavilla otoksillaan. Se onnistuu myös häikäisemään julmalla kauneudellaan. Mutta silti..
Aivan kuin yleisöä vähän kosiskeltaisiin. Olisin toivonut, että Black Swan olisi ollut vähän pienempi elokuva, ei niin mahtipontinen.
Tässä pieni tanssikohtaus. Natalie Portman on upea ja ihana!
*