lauantai 26. maaliskuuta 2011

Black Swan

Darren Aronofsky ohjaa Natalie Portmania

Ohjaaja Darren Aronofsky maalaa ohjaustöillään meille elokuvien katsojien silmille aika erikoisia elokuvia. Hänen elokuvissaan pääosahenkilö on usein jollain tavalla rikki - huumeiden orja (Unelmien sielunmessu), julkisuuden ja erikoislaatuisen uran orja (The Wrestler), mielenterveyden kanssa painiva taiteellinen yksilö, kuten Natalie Portmanin Nina Black Swanissa.

Black Swan on hieno ja huikea. Siinä on yllättävän paljon itse balettitanssin kuvausta ja musiikkia. Siksi ihmettelenkin hieman elokuvayleisön monimuotoisuutta, sillä klassinen musiikki ja baletti ei yleensä kiinnosta kuin pientä osaa ihmisistä. Nyt yleisössä on miehiä ja teinejä yllättävän paljon.
Natalie Portman tanssii uskottavasti. Hänen taustaltaan löytyy myös lapsuuden balettitanssiharjoittelua. Kehonkieli kertoo siitä, että ensi kertaa ei olla balettitossuilla.

Minun on vaikea ymmärtää baletin lumoa. En ole oikeastaan koskaan käynyt katsomassa balettia. Olen nähnyt vain lasten tanssimista. En aikuisten, puhumattakaan suurten maailmantähtien tanssia. En ole yhtään sisällä baletin maailmassa. 
Elokuva kuvaa kuinka varpaat ovat verillä ja huipulla myös sielu näyttää olevan verillä: on taisteltava paikasta huippujen joukossa. 
*

 Black Swan kertoo kuitenkin paljon muusta. Tarinan Nina on äitinsä kanssa asuva, kypsymätön aikuinen nainen, jonka seksuaalisuus ja seksuaali-identiteetti ovat vielä hakusessa samalla kun mieli tuntuu hajoavan. Valtavan dominoiva äiti vaikuttaa siihen, ettei Nina pääse kasvamaan kunnolla aikuiseksi. Äiti on uhrannut koko elämänsä, myös oman balettiuransa, tyttärensä vuoksi.
Elokuvassa peilit ovat runsaasti kuvissa, etenkin kun Ninan mieli alkaa pirstaloitua. 

Black Swaniin suhtaudun silti pienellä kriittisyydellä. Se ei ihan omalla kohdallani tule iholle asti. En kosketu. Natalie Portman sensijaan koskettaa. Hän on ihan varmasti paneutunut rooliinsa antaumuksella. Uskon, että mielen sairastumisesta on ohjaajan kanssa paljonkin keskusteltu.

Black Swan on jollain lailla surullinen elokuva. Se onnistuu muutaman kerran säikäyttämään shokeeraavilla otoksillaan. Se onnistuu myös häikäisemään julmalla kauneudellaan. Mutta silti..
Aivan kuin yleisöä vähän kosiskeltaisiin. Olisin toivonut, että Black Swan olisi ollut vähän pienempi elokuva, ei niin mahtipontinen.

Tässä pieni tanssikohtaus. Natalie Portman on upea ja ihana!

*

Elokuvateatterin pahin painajainen osui kohdalle

Olin katsomassa Black Swania. Lauantain klo 17.30-näytöksessä.
En mene enää koskaan siihen aikaan elokuviin! Bad Choice.
Viereeni tuli istumaan mies (ei suomalainen), hän tuli elokuviin syömään.
Ensin hän söi nopeaan tahtiin pussillisen karkkeja, joi limsapullon, sitten kaivoi kassistaan mäkkärin hampurilaisen ja sen jälkeen valtavan rapisevan pussillisen juustonaksuja. Kaikkien näiden syömisten välissä hän katsoi kelloa vartin välein, ja lopun ajan heilutteli jalkojaan niin että penkkirivi heilui.
Eikä !!!!
Ja vain koska en halua julkisesti leimautua rasistiksi, enkä halunnut ruveta meuhkaamaan täydessä salissa, olin hiljaa ja annoin hänen syödä.
Voi jeesus ja maria kuinka kilteiksi ihmisiksi meidät on kasvatettu.
Kiltteyteni harmittaa. 
Black Swan ei tuntunut oikein miltään. Olen oikeasti vihainen.

Tässä kuva upeasta Natalie Portmanista elokuvan pääosassa.
Oikeaan osoitteeseen meni pääosa-Oscar.

 *

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Viikonloppuun näillä mietteillä


 Elizabeth Taylor kuoli keskiviikkona ja hänet on tänään perjantaina haudattu, vain lähimpien läsnäollessa. Hänet haudattiin samalle hautausmaalle kuin ystävänsä Michael Jackson, Westwood Memorial Parkiin Los Angelesissa. Samalle pienelle hautausmaalle on haudattu myös Marilyn Monroe.
Kuvassa yllä Andy Warholin teos Elizabethista vuodelta 1963. Taulu myytiin viime vuonna yksityiselle ostajalle 10 miljoonalla dollarilla. (kuva täältä).
*
Mutta mennään eteenpäin..

 Tänä viikonloppuna näen vihdoinkin Black Swanin. Siitä tulee sitten juttua. Samoin Natalie Portmanista, joka on hyvin kiehtova ja taitava nykynäyttelijä, jolla ikää vielä alle 30. Hänen uransa sensijaan on kestänyt jo yli 15 vuotta. Huimaa! Hän on valmistunut Harvardin yliopistosta pääaineenaan psykologia. Lähes käsittämätöntä! Joten hän ansaitsee oman postauksensa.
*
Tänään kysyin 11½-vuotiaalta tyttäreltäni keitä näyttelijöitä hän ihailee eniten tällä hetkellä.
Vastausta ei tarvinnut kauaa odotella. Hän humahti Twilightin lumoihin ihan äskettäin ja näyttelijäsuosikit löytyvät sieltä:
Kristen Stewart ja Robert Pattinson. Kolmantena ihanteena on Keira Knightley.

Nuoret ja kauniit
Kristen & Robert, oikeankin elämän kyyhkyläispari.
*
Hyvää ja levollista viikonloppua kaikille !

torstai 24. maaliskuuta 2011

Elizabeth Taylor kuvissa

Kaikki alkoi jo lapsena.
Hän on sanonut, että ennen miehiä hän rakasti eläimiä, ja että rakkaus eläimiin säilyi läpi elämän.
Luulen, että moni mies sensijaan aiheutti pettymystä ja surua. 

*
Aikuinen Elizabeth oli kaikkea: lumovoimainen, kiihkeä, lempeä, karismaattinen, kaunis
Tähtisilmä.


*
Tässä Elizabeth on arvoituksellinen ja haavoittuvainenkin, mielestäni.

*
Nyt jätämme kauniin haikeat jäähyväiset Dame Elizabethille.
Näkemiin.
 *

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

R.I.P Elizabeth Taylor

Elizabeth Taylor
27.2.1932 - 23.3.2011

Hän kuoli tänään 79-vuoden ikäisenä.
*
Hän on sanonut:

' When people say, 'She's got everything',
I've got one answer -
  I haven't had tomorrow. '

*
Lisää Elizabethin kuolemattomia, ja pitkän elämänkokemuksen mukanaan tuomia sanontoja löytyy täältä.

(Olen töissä, joten en pysty liittämään Hänestä kuvaa tähän hätään, mutta Hän saa arvoisensa kuvapostauksen myöhemmin. Voitte nähdä Hänet bannerikuvassani ja sivupalkissa. Kuvaa klikkaamalla löytyy Elizabethin hyvän ystävän Paul Newmanin kertomaa ylistystä ystävästään. Nyt he kumpikin ovat jo poisnukkuneet).


sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Maricel - Argentiinasta

Maricel Álvarez
*
On sykähdyttävää löytää uusi näyttelijä,
jota ei ole koskaan ennen nähnyt missään ja josta ei ole koskaan kuullutkaan.
Näin kävi nyt Biutifulin naispääosan kohdalla - 
Maricel Álvarez näytteli tiensä suoraan sydämeeni.


Tietoa Maricelista ei vain tahdo löytyä.
Kaikentietävä Imdb kertoo kyllä urasta, mutta esim. syntymäaikaa ja muita henkilökohtaisia tietoja ei näy missään tiedoissa.
Maricel on arvostettu näyttelijä, etenkin teatteripiireissä. Hän toimii monitaiteellisesti myös koreografina ja näyttelemisen opettajana. 

Biutifulin kanssa Cannesissa - Maricel poseeraa yhdessä ohjaaja Inárritun ja Javier Bardemin kanssa.

Tässä Maricel kertoo Biutiful-elokuvan teosta ja roolistaan.

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Biutiful-mietteitä

Maricel Álvarez & Javier Bardem Biutifulissa
*
Yön yli nukuttuani olen valmis kirjoittamaan Biutiful-elokuvasta.
Toivottavasti en paljasta liikaa. Toisaalta tästä elokuvasta on vaikea kirjoittaakaan juonellista kertomusta, sillä se etenee tapahtumasta toiseen, dokumentaarisin keinoin. Katsoja huomaa kuitenkin lopussa, että kaikella oli tarkoituksensa.
Meksikolainen Alejandro Gonzales Inárritu on aina tehnyt elokuvia, jotka ottavat maailmanlaajuisesti kantaa ihmiskauppaan, laittomaan maahanmuuttoon, köyhien sortoon rikkaiden ällöttävästi rellestäessä rahojaan taivaan tuuliin. Niin tässäkin elokuvassa.

Biutiful on elokuva, jonka jokaisella kuvalla on tarkoituksensa. 
Javier Bardemin Oxbal kantaa raskasta taakkaa. Hänen elämänsä on ristiriitaista, sillä köyhyys pakottaa pikkurikollisuuteen; laittomien maahanmuuttajien työllistämiseen, laittomasti, mutta isällisellä Oxbalilla on sydän mukana tässäkin asiassa. Hän kulkee tottuneesti alamaailmassa, kuulumatta siihen kuitenkaan kokonaan itse. 

Ennenkaikkea Oxbal on isä kahdelle lapselleen. Hän kantaa huolestuneesti huolta myös entisestä, ja välillä nykyisestäkin vaimostaan: kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavasta Marambrasta.
Tässä rakkaus- ja perhekerronassa Biutiful onkin vahvimmillaan.
Maricel Álvarez Marambrana tekee mielestäni elokuvan ehdottomasti rankimman ja huikeimman roolin mieleltään järkkyvänä naisena, jolla on halu olla rakastava äiti lapsilleen, mutta sairaus ottaa liian usein vallan ja vie häntä, hurjan lujaa.

Maricelin ja Javierin näyttelemistä katsoessaan voi vain ihmetellä ja ihastella sitä hurjaa heittäytymistä mitä molemmat näyttelijät tässä tekevät. Katsojakin tulee surulliseksi heidän kadonneesta rakkaudestaan. Kerran niin kauniista, josta kaksi lastakin syntyi.
*
Javier Bardemin Oxbal on ihmeellinen mies: hän saa yhteyden kuolleisiin, hän kantaa koko maailman tuskaa syövän uuvuttamilla harteillaan, mutta silti hänen ympärillään koko ajan tapahtuu pahoja asioita. Poliisit ovat korruptoituneita, huumekauppa kukoistaa, maahan tuodaan laittomasti mm.kiinalaisia tekemään työtä hirvittävissä oloissa. Biutiful näyttää kuinka ihmistä sorretaan niin, ettei sillä ole mitään rajaa.

Bardemin rooli inhimillisenä ja lempeänä miehenä on kuin luotu hänelle. Hän asettaa oman sairastamisensa ja kivut taka-alalle, koska hänellä on niin suuri halu auttaa heitä, jotka voivat vielä huonommin.

Alejandro Gonzales Inárritun Biutiful on saanut ristiriitaista vastaanottoa maailmalla ja kriitikoiden keskuudessa. Ihmettelen toisaalta. Mutta olenkin ohjaajan ihailija ja mielestäni hänen Babel-elokuvansa oli tärkeä ja lähes täydellinen elokuva. Biutiful jatkaa Babelin tiellä. Tarvitsemme ravistelua. Kauneutta voi löytää rumuudestakin. 
Silti minustakin Biutifulissa on aineksia, jotka jättävät ihmetyksestä silmät ymmyrkäisiksi. Ehkä se on tarkoituskin. Ei kai kaikelle tarvitse ollakaan selitystä. 
Ihan varmasti maailmasta ei kaikelle löydy selitystä.
Eikä kaikkea voi nähdä silmin. 
Tai sitten juuri silmin voi..
*



perjantai 18. maaliskuuta 2011

Javier loisti ja lumosi

Kävin katsomassa Alejandro Gonzáles Inárritun
Biutifulin.
Saanko kirjoittaa siitä huomenna paremmin..
Otin elokuvan aika raskaasti, sen käsittelemien aiheiden vuoksi, 
mutta silti kuljin aivan kuin Javier Bardemin selän takana koko elokuvan ajan.
Askelsin kahden ja puolen tunnin ajan hänen takanaan rumassa maailmassa.
Barcelonakin näytti rumia kasvojaan, vaikka sen kauneuskin tuli ajoittain esiin.

.. Mutta Javier kuolevana miehenä, hellänä isänä, mieleltään järkkyneen vaimon ymmärtäjänä, pikkurikollisena: hän on roolinimeltään Uxbal, mutta kun suuri valkokangas näyttää hänen kasvojaan hyvin läheltä, hän on minulle Javier Bardem. Enkä saa silmiäni irti hänestä, en uskalla edes räpäyttää, etten kadota häntä näkyvistäni.

Elokuvasta sitten lisää huomenna.


torstai 17. maaliskuuta 2011

Kuka, mitä, missä, milloin, mitä mielessä nyt

*
Haaste, joka paljastaa taas jotain. Paljonhan te jo tiedättekin..

1. Kuka ?

Kissanainen, myös koirakuumeessa. Ikuinen kotoilija aina lähdössä matkalle.Urbaani sielu, joka asuu kilometrin säteellä elokuvateattereista. Sanoo Ei ydinvoimalle ja turkiksille. Vihaa asuntoilmoituksia, joissa sanotaan: Ei lemmikkejä.
Haluaa ehdottomasti juoda kahvinsa ja teensä rauhassa.
Niin, ja elokuvahullu. 

2. Mitä ?

Töihin menossa, töistä tulossa, vapaudesta haaveileva, opiskeluakin miettivä..

3. Missä ?
Silloin tällöin elokuvissa. Usein kotona tv:n äärellä.
Melkein aina kotona, tytärten ja kissojen kanssa. 
Mieli matkalla.

4. Milloin ?

Illalla, kello 21 jälkeen on paras aika. Suosikkeja myös hidas aamu ja perjantai-iltapäivä elokuvissa.

5. Mitä mielessä nyt ? 

Tulevan kesän matka, ehkäpä toinenkin. Kauas, lähelle.. 
Kauan odotetun kevään tulo.
Tulossa esikoisen rippikesä; jo nyt mielessä tarjoilut, juhlavaatetus, valokuvaus, lahja hänelle..
*

Kiitos Leena Lumelle tästä haasteesta. Nyt en tällä kertaa haasta ketään, mutta tästä voi napata ja tehdä. Kannattaa laittaa se vastaus mikä tulee ensimmäisenä mieleen.



lauantai 12. maaliskuuta 2011

Outi Mäenpään Aili

Outi Mäenpää omana itsenään ja Sovinto-elokuvan Ailina.
*
Outi teki sen taas! Hienon ja elokuvahistoriaan jäävän roolin!
Hän näytteli vakuuttavasti ja katsojaa koskettaen
naista, joka luuli autuuden ja ihanuuden koittavan Ruotsissa, siirtolaisena, uudessa isossa asunnossa. Outi Mäenpää kokee elokuvassa suuren ulkoisen muutoksen, hän on lopussa alkoholismin runtelema sairas nainen. 
Outi teke Ailin tarkasti. Katsoja huomaa pienetkin ilmeet; yläkuvan lähestyvän pettymyksen jouluaattona, piparien tuoksussa kun perheen isä on taas korkannut pullon. Mikä pettymys, jälleen kerran, joulu pilalla. Outin kasvot kertovat kaiken.
Outin Aili miettii usein:
'Minä jätän sinut', mutta ei kykene siihen, koska vajoaa itsekin alkoholismin mustaan maailmaan.

Sovinto-elokuvan alussa Aili on tarmokas ja kiihkeä suomalainen nainen. Köyhyys ei poistu elämästä Ruotsissakaan. On siivottava rikkaiden koteja ja nöyristeltävä. Itsetuntoa poljetaan vuosi vuodelta alaspäin. Lopullinen romahdus on näköpiirissä, mutta mitään ei ole tehtävissä.
*
Ihailen Outi Mäenpään taitoa heittäytyä rooliinsa. Luottamuksellinen ja levollinen yhteistyö muiden näyttelijöiden ja ohjaaja Pernilla Augustin kanssa näkyy valkokankaalla. Outi on ehdottomasti elokuvanäyttelijä, kun kamera käy, hänestä kuoriutuu jotain ihmeellistä: säteilevää ammattitaitoa, aikuisen naisen karismaa, vahvuutta ja herkkyyttä.
Olen ihan ymmälläni ja polvillani Outi Mäenpään edessä elokuvateatterin pimeydessä.

Tässä vielä Sovinto-elokuvan traileri:

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Sovinto - mitä se sana sisältää ?

Sanotaan, että koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä sovintoa.
Lapsenakin sanoimme kaverille pienen riidan jälkeen, että
'tehhäänkö sovinto'.
Mutta entä jos vanhemmat pilaavat ja särkevät lastensa lapsuuden juopottelulla ja väkivallalla niin, että arvet eivät kuroudu umpeen koskaan ja lapsen mieli haluaa unohtaa kaiken vielä aikuisenakin.
Pitääkö sitten kuitenkin kuolinvuoteella makaavalle vanhemmalleen antaa anteeksi. 
Tehdä sovinto. Vaikka lapsella ei olisi mitään sovittavaakaan. Vanhemmalla sen sijaan on. Niin raskaasti sovitettavaa, että sitä ihmettelee miten hän on voinut elää niiden muistojensa kanssa.
*
Ruotsalainen ohjaaja, näyttelijänäkin tunnettu, Pernilla August on lähestynyt Susanna Alakosken Sikalat-romaania omalla hienovaraisella tyylillään. Lapsen näkökulma on tosi. Lapsen silmin katsottuna aikuiset ovat kummallisia. Vanhemmat rakastavatkin, sekä toisiaan että lapsiaan, mutta alkoholismi vie molempia, ja lapset katsovat vierestä, näkevät kaiken. Pahuuden. Väkivallan voi kuvitella, vaikka kaikkea ei näytetäkään.

Pieni Leena-tyttö kasvaa 70-luvun alun Ruotsissa, Ystadissa. Hän menestyy uimarina ja hoitaa iltaisin kotia ja pikkuveljeään. Aikuisena hän on yhä pikkutarkka ja säntillinen puuhastelija, himourheilija ja suorittaja. Ruotsalaisnäyttelijä Noomi Rapace on pääosassa aikuisena Leenana ihan täydellinen valinta. Hänessä on ulkoisestikin Leenan olemus, pieni pippurinen nainen, jolla on rakastava mies ja lapset.
Aikuisen Leenan perhe on kaikkea sitä mitä hänen omansa ei koskaan ollut. Kenenkään ei tarvitse koskaan pelätä.
Outi Mäenpään Aili-äiti on riipaiseva naishahmo. Hän on lapsiaan rakastava äiti,
mutta viina vie häntäkin. Kaikenlisäksi hänellä on läheisriippuvaisuussuhde mieheensä, jota hän ei koskaan pysty jättämään, vaikka Leena-tytär sitä aina toivookin. Ehkä se on rakkautta, mutta rakkaudellakin olisi rajat, joita Aili ei ymmärrä. Hän ei kuitenkaan laita lastensa etua ykköseksi.
Leena-tytärtä näyttelee v.-95 syntynyt Tehilla Blad. Hän on hyvin herkkä ja eläytyy rooliinsa vahvasti, miten hän kykeneekin!

Ville Virtanen on jälleen täydellinen, vimmainen juoppohullu,
joka hänkin pohjimmiltaan rakastaa lapsiaan. Mutta hän ei koskaan sopeudu Ruotsiin, ei opi kunnolla kieltä ja on kai aina vähän syrjitty. Viina vie miestä ja aina jostain kuohuu pintaan väkivalta. Miehestä, joka pohjimmiltaan on kiltti mies. Tätä eivät lapset voi käsittää.
*
Vielä palaan elokuvan nimeen - Sovinto. Suhtaudun itse kiihkeästi aiheeseen. Lapset antavat paljon anteeksi vanhemmilleen, mutta tarvitseeko ihan kaikkea koskaan sovittaa vanhempiensa kanssa? Saako sovinnolla kuitenkin vapautuksen ?
Elokuvan lopussa huokaisin syvään.

Kiitos - Tack Pernilla August, Noomi Rapace, Ola Rapace, alla barn, Outi Mäenpää & Ville Virtanen. Teitte hienon elokuvan.
*
Palaan vielä toisessa jutussa Outi Mäenpäähän ja hänen rooliinsa. Outi vaatii ihan oman postauksensa.

Tässä uutispätkässä pientä valotusta elokuvaan..

torstai 10. maaliskuuta 2011

Bloggari viuhahtelee

Kuten Gorgeous Blogger Awardin tunnustuksissa mainitsin; 
saatan joskus paljastaa itsestäni jonkinlaista kuvaa täällä. Pyysin teitä myös silloin olemaan säikähtämättä. Minä se vaan..
No se hetki taisi nyt koittaa kun päätin laittaa profiilikuvakseni ihanasti ylivalottuneen, ja siten ihon kauniisti silottavan, pienen itseottamani kuvan.
*
Huomenna menen elokuviin, joten silloin sitten ihan oikeata juttua..

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Me naiset, meitä on monenlaisia

Tänään Naistenpäivänä olen syönyt vaaleanpunaisen leivoksen ystävän kanssa kahvilassa.
Tässä vielä muutamia naisia, joita arvostan:

Juliette Binoche
*
 Tina Turner
*
Peppi !
*
Annie Lennox
*
Eva Dahlgren & Evfa Attling
*
Annie Leibovitz
*
Omia polkujaan kulkevat naiset saavat aina arvostukseni. Omia polkujaan voi kulkea oman pään sisälläkin, kunhan jossain on paikka, jossa nainen saa olla yksin omien ajatustensa kanssa.

Hyvää Naistenpäivän iltaa meille kaikille !


maanantai 7. maaliskuuta 2011

Cate Blanchettin monet kasvot

Cate Blanchett
(s.14.05.69)
Oscar-roolissaan Katherine Hepburnina elokuvassa The Aviator - Lentäjä 
ja
Bob Dylanina elokuvassa I'm Not There
*
Olen ihaillut australialaissyntyistä Catea jo vuosikausia. Hän onnistuu joka kerta yllättämään katsojan. Hänen vaalea klassisuutensa ja puhtaat kasvonsa muuntuvat niin moneksi.
Alla kollaasi Catesta omana itsenään, puistossa kolmen pikkupojan äitinä, punaisella matolla ja oman Hollywood-tähden paljastustilaisuudessa.

*
Cate Blanchett on näyttelijänä runsaudensarvi. Hänellä on vahva teatteritausta ja hän tekee koko ajan hedelmällistä yhteistyötä käsikirjoittajamiehensä Andrew Uptonin kanssa. (klikkaa linkkiä, hyviä kuvia pariskunnasta).
Kaikki tärkeä faktatieto Catesta täältä.  
Caten haastattelua tässä. Hänellä on hurmaava australialainen aksentti!
Kirjoitin Catesta myös vuonna 2009.
*
Jo näin Naistenpäivän aattona toivotan kaikille suurenmoisille naisille 
Hyvää Naistenpäivää !

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Closer-elokuvan musiikki

Olen blogini alusta lähtien useinkin kehunut Closer-elokuvaa, koska jo ensinäkemältä ihastuin siihen kovin. Sen erilaiseen rakkausmaailmaan ja rakkaustarinoihin.

Natalie Portman & Jude Law
 
Elokuva on tunnetun ja arvostetun Mike Nicholsin ohjaama. Nicholsia myös Natalie Portman kiitti Oscarpuheessaan äskettäin.
Closer ilmestyi vuona 2004 ja noteerattiin kohtalaisen näkyvästi myös sekä Kultaisissa maapalloissa että Oscareissa. Natalie Portman ja Clive Owen palkittiin molemmat Kultaisilla maapalloilla sivuosarooleistaan.
Pidin elokuvan kaikista neljästä pääosanäyttelijästä - Nataliesta, Julia Robertsista, Jude Lawsta ja erityisesti Clive Owenin julmasta ja karusta roolista. Ei ihme, että hänet palkittiin.

Elokuvan tunnusmusiikin esitti suosikkini, irlantilainen Damien Rice kera Lisa Hanniganin. Video on samalla sekä kaunis että jollain tavalla raadollinen. Siinä kaivataan rakkautta, jota ei kenties koskaan saavuteta. Päästään aika lähelle, mutta ei ihan iholle.
Closer sai suomennettuna peräänsä lisänimen Iholla.

*

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Vielä muutama kuva ja ajatus

Ei mitään kovin syvällistä, mutta muutama juttu vielä Oscareista:

Cate Blanchettin puku jakoi mielipiteitä,
mutta hän on aina hurmaava ja karismaattisen luonnollinen.
*
Kahdesti Oscaroitu Hilary Swank
onnistuu joka vuosi olemaan tyrmäävä.
Tämän vuoden höyhenlaahuspuku oli erityisen mieliinpainuva.
*
Tässä vielä illan ihastuttavin pari:
Colin Firth ja italialaissyntyinen vaimo Livia.
*
Tanskalainen Susanne Bier palkittiin vihdoin Ulkomaisen elokuvan Oscarilla.
Hän on vuosia tehnyt toinen toistaan hienompia pohjoismaisia ja kansainvälisiä elokuvia.
Nyt palkinto tuli hänen uusimmasta elokuvastaan
In A Better World (suomeksi Kosto).
*
No, entäs juontajat sitten..
Anne Hathaway & James Franco
suoriutuivat illasta kohtuudella. Kovasti oli harjoiteltu, jopa niin paljon, 
että yhteistä kemiaa ei tuntunut löytyvän. Annella oli vauhti päällä kun taas James vaikutti poissaolevalta ja kaikki hänen puhumisensa tuli kuin opeteltuna, hauskaa improvisointia ei näkynyt lainkaan. Anne lauloi, vitsaili, vaihtoi pukuja ja oli herttainen. Hän jopa hieman mokailikin, mutta otti senkin huumorilla. 
James Franco on ehkä parempi näyttelijä kuin juontaja. En usko, että hän juontaa ensi vuoden Oscareita. Anne Hathaway sensijaan voisi juontaa vaikka joka vuosi, vaihtaen vaikka joka vuosi miesparia. Hugh Jackmanin kanssa hänellä säteilee ja räiskyy, kuten toissa vuonna saimme nähdä. Mutta James Francon kanssa illasta tuli väkisin väkerretty, ulkoa opeteltu koettelemus. Uskon, että James Franco huokaisi aika syvään kun ilta loppui.
Aika kova paikka nuorille näyttelijöille. Kun se on varmasti sitä vanhemmillekin konkareille.
*
Vielä yksi lisäys:

Amy Adams
oli upea sinisessään ja punertavissa lainehiuksissaan.
Amy oli sivuosaehdokkaana elokuvasta The Fighter - Taistelija, josta kuva alla:

Mark Wahlberg & Amy Adams
*