lauantai 24. joulukuuta 2011

Hyvää Joulua 2011


Kiitos teille kaikille Rakkaat tästä vuodesta.
Toivotan Rauhallista, lempeää ja rakkaudellista Joulua.

Tavataan vuoden 2011-listauksen merkeissä vielä tämän vuoden puolella.

Sooloilija
*

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Aika muistella vuotta 2011

Osa 1
*
Vuonna 2011 olen katsonut vähemmän elokuvia kuin vuosiin, mutta joukossa on muutamia hienoja helmiä, jotka onneksi tavoittivat minut.
Musiikki on ollut erityisen tärkeällä sijalla elämässäni tänä vuonna.
Teen pieniä listauksia tämän vuoden tärkeimmistä.
*

Vuoden 2011 sykähdyttävin musiikki löytyi Suomesta: Chisu teki hyvän ja odotetun uuden levyn Kun valaistun.
Sabotagen sanoitukset koskettavat, ja video huumaa mustavalkoisella esteettisyydellään:
Klikkaa video alta
Sabotage

*

Colin Firthin suoritus Kuninkaan puheessa oli ehdottomasti Oscarin arvoinen.
Elokuva oli täydellistä brittidraamaa. Hienosti toteutettu ajankuva, puvustus ja hienovireiset näyttelijätyöt tekivät elokuvasta täydellisen nautittavan katsomiskokemuksen.

Klikkaa koskettavasti työstetty video Kuninkaan puheesta alta:

Kuninkaan puhe

*

Vuoden 2011 listaus jatkuu kakkososassa myöhemmin..

torstai 8. joulukuuta 2011

Uusi kone, uudet kuvat, ja vähän kujeetkin

5.12.2011
*
Hiljaiseloa, sitä on ollut täällä Sooloilijan blogissa.
Elämää ja Elokuvaa on silti koettu.
Hermostuin vanhaan nitisevään ja natisevaan läppäriini, joka ei ladannut kuviakaan kunnolla. Nyt on uusi Unelma, joka lataa kuvatkin täydellisesti.

Myös tämä kuvattu 5.12.2011
*
Viime aikaisista tapahtumista voisin teille mainita, että
kävin katsomassa kuopukseni kanssa Twilight - Aamunkoin, ensi-illassa perjantaina 18.11. Minulle hymyillään vieläkin kotona siitä, että nukahdin elokuvan aikana, torkahdin jopa kahdesti. No, oli perjantai, työviikko takana ja jäin elokuviin suoraan töistä. Mutta silti, kyllä se on omasta näkökulmastani katsoen teineille suunnattu elokuva: höttöä ja unelmaa, jossa juuri täysi-ikäiseksi tullut pari menee naimisiin. Sen jälkeen alkaa kipuilu siitä onko 'lapsiäidin' odottama vauva paha vampyyri vai ei. Sen näemme sitten vuoden kuluttua jatko-osassa. Lapsellinen ja yksioikoinen vampyyritarina, mutta toisaalta taitavasti toteutettu. En vain ole kohderyhmää. Teinityttäreni oli niin innoissaan, että kävi parin päivän sulattelun jälkeen toisenkin kerran katsomassa elokuvan.
*
Olen viime viikkojen aikana käynyt elokuvissa katsomassa mm. New Yorkin Metropolitan-oopperan esityksen Satyagraha: Philip Glassin upea sävellystyö, joka kertoo Gandhin elämästä, koskettavasti ja voimallisesti. Ihan emme olleet suorassa lähetyksessä oopperaa katsomassa, mutta lähes: parin päivän viiveellä, ns. encore-lähetyksessä. Olipa huima kokemus.

Kotona olen katsonut mm. Mike Leigh:n Vuosi elämästä ja Woody Allenin Cassandra's Dream. Ihmissuhteita ja rikosdraamaa.
Luen parhaillaan Petri Nevalaisen Meryl Streep-elämäkertaa.
Ja sitten on vielä se Elämä, joka vie paljon aikaani. 
Lupasinko uusia kujeitakin. Ne tulevat aikanaan, kunhan saan inspiraation. Mielessä muhii.

Teidän
Sooloilija
*

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Hurmaava Lisa Ekdahl

*
Lisa Ekdahl - Vem vet

tupsahti elämääni pitkän tauon jälkeen juuri nyt. Pari viimeistä viikkoa on Spotify soittanut Lisan hurmaavan mutkatonta musiikkia. Pidän erityisesti Lisan jännästä ruotsin kielen artikuloinnista. 
Kuuntelu jatkuu..
*

maanantai 31. lokakuuta 2011

Iho jossa elän

Elena Anaya & Antonio Banderas
Pedro Almodovarin Iho jossa elän on ohjaajalta niin vahva teos, että se tulee uniin ja ajatuksiin.

Yhtään turhaa hetkeä ei elokuvassa ole.
Jokainen siirto on loppuun asti mietitty, kuin kirurginveitsen tarkkaa työtä.
Mitä ajatella elokuvasta, joka käsittelee arkoja, veitsenteräviä aiheita.
Se kuristaa välillä kurkkua. Se saa voimaan pahoin. 
Itken hysteerisesti, mutta vain sisälläni, kyyneltäkään en vuodata.
Katson elokuvaa lähes yhtä kylmän analyyttisesti kuin päähenkilö, plastiikkakirurgi Robert (Antonio Banderas) on kostonhimoisessa luonteessaan.
Ajoittain olen yhtä pelokas kuin elokuvan Vera (Elena Anaya), joka on kestänyt paljon, ihan kaiken.
Silti ihmettelen mistä Almodovarin elokuvan lämpö johtuu. Koen, että ohjaaja on tarttunut tärkeään aiheeseen. Hän tuo sen esille lähes shokeeraavalla tavalla, ja silti elokuva on taideteos. 
Mitään pikkusievää ohjaaja Almodovar ei koskaan ole tehnytkään, mutta tästä elokuvasta puuttuu lähes kokonaan myös se ronski musta huumori, jota hänen elokuvissaan yleensä aina on.

Iho jossa elän on kylmänkalsea trilleri. Monella eri aikatasollakin polveileva tarina raiskauksista, kostosta, kidnappauksesta, jopa Tukholma-syndroomasta. Onko aina niin, että siepattu ihastuu jossain vaiheessa sieppaajaansa? Onko se silti häilyvä tunne. Onko siepatulla kuitenkin aina se lopullinen halu vapautua.
Iho jossa elän antaa toivoa. Kaikille maailman kidnapatuille sieluille.
Mutta sitten kun tuntuu, että oikeus tapahtuu, nousee mieleen lisää kysymyksiä.
Pahuudesta. Kostosta. Ja aina vain siitä ihmisen pahuudesta.
Kukaan ei saisi riistää toiselta ihmiseltä mitään!
Ei ruumista, ei sielua, ei henkeä. 

Ei tästä pohdinnasta nyt tulee selvyyttä.
Menen katsomaan elokuvan tällä viikolla toisen kerran, vaikka en oikein haluaisi.
Menkää tekin. Silti.

Elokuvassa on myös huumaavan hienoa musiikkia:
*
Espanjan ylpeys, Concha Buika, esiintyy elokuvassa mm. tällä laululla.



tiistai 18. lokakuuta 2011

Elokuva-ajatuksia, teatteria ja musiikkia

Pernilla August
*
Eilen Dame Helen Mirren julkisti Kööpenhaminassa Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinnon saajan:
Pernilla Augustin ohjaama Sovinto vei voiton, mielestäni täysin oikeutetusti. Sovinto on ollut yksi tämän vuoden riipaisevimmista katsomistani elokuvista. Susanna Alakosken Sikalat-romaaniin pohjautuva elokuva on vahvojen ja herkkien näyttelijöiden elokuva. Outi Mäenpää ja Ville Virtanen näyttelevät hurjalla vimmalla. Myös Ruotsin ylpeys Noomi Rapace tekee elokuvassa hienon roolityön.


*
Missä olet Ralph Fiennes ?
Sinua kaivataan.
Piti ihan tarkistaa imdb:stä mitä Fiennes filmaa tällä hetkellä.
Tulossa on mm. James Bondia ja Charles Dickensin romaanifilmatisointia..Siihen asti on katsottava uudelleen jokin upean Fiennesin aiempi roolityö, esim. Lukija tai Valkoinen kreivitär. 
*
 En ole elokuvateatteriin asti päässyt elokuvia tänä syksynä katsomaan. Nyt olen käynyt ihastelemassa teatteria ja tanssitaidetta. Mukavaa vaihtelua, ja elämykset ovat olleet sykähdyttäviä. Mietin myös tulevia konsertteja ja keikkoja: Chisu olisi tulossa kaupunkiin parin viikon kuluttua. Legendaarinen Hector olisi kiertueella joulukuun aikana. 
Muut kuulumiset ovat luettelomaisesti:
töissä yt-neuvottelut, työttömyyden pelkoa, opiskelun miettimistä, rakkautta, elämän ihastelua ja ihmettelyä, herkistelyä, fiilistelyä ja matkakuumeilua. 
Kaikesta jossain vaiheessa muutenkin kuin luettelona.

Ja tässä se, joka teki aikamoisen vaikutuksen istuessani teatterin katsomossa:
Dostojevskin Rikos ja rangaistus, sijoitettuna nyky-Pietariin


Lämpimiä ajatuksia,
Sooloilija
*

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Yhtä Spotifyta

Täällä on nyt ihminen, joka ei kuuntele enää kotioloissa radiota eikä perinteistä cd-soitinta.
Löysin Spotifyn ihmeellisen maailman, ja se on ollut menoa siitä lähtien.
Koko ajan soi. Mitä mieleen tulee. Ja kaikkea löytyy.

Chisun uusinkin. Kiitos ihanalle Chisulle hienosta levystä. Niin kypsät sanoitukset.

maanantai 26. syyskuuta 2011

Susanne Bierin Kosto

Mikael Persbrandt Susanne Bierin Kostossa
*
Odotin kovasti Oscarpalkitun Koston näkemistä, mutta elin tänne syyskuulle asti ennenkuin oikea hetki koitti. Elokuva ei ollut pitkiin aikoihin mielessäni, mutta kun se nousi mieliini, oli minun nähtävä se heti.

Rauhallisena etenevä elokuva kertoo nimensä mukaisesti kiihkeästä aiheesta. Kostonhalu on yksi ihmiselämämme synneistä. Kostonkierteeseen voi joutua huomaamattaan, yllättävissäkin elämäntilanteissa. Siitä kertoo tanskalaisohjaaja Susanne Bierin elokuva.

Koulukiusaaminen, hylätyksi tulemisen tunne rakkaudessa, voimattomuuden tunne kasvattajana ja afrikkalaisen pakolaisleirin ongelmien kohtaaminen ovat vahvoja teemoja Kosto-elokuvassa, joka englanniksi on saanut nimekseen hieman kuvaavammin In a Better World. 
Erityisesti elokuvassa kuvattu Afrikka-osuus saa miettimään ihmisen moraalia. Onko lääkärin todella autettava ihan kaikkia hädässä olevia - niitäkin, jotka ovat pahoista pahimpia, hirviöitä ihmisinä. Saako kostonhalu nousta pintaan inhimillisenä tunteena ihmisellä, joka on koulutettu auttamaan jokaista avuntarvitsijaa..


Kosto-elokuvan vahva ja hurmaavakin puoli esittelee lasten ja nuorten maailman. Sellaisena kuin se kaikkialla on. Koulukiusaus on arkipäivää, etenkin hyvinvointiyhteiskunnassamme. Se tekee mielen surulliseksi ja mietteliääksi. Miten voi missään olosuhteissa suvaita kiusaamista? Eikö saa tuntea vihaa ja kostonhalua kiusaajaa kohtaan? Onko aina käännettävä se kuuluisa toinenkin poski?  Onko meidän aikuisten aina muistettava, että kiusaajakin on uhri? Onko asia niin myös aikuisten maailmassa?

Elokuvan nuoret näyttelijäpojat saavat ison siivun tarinassa, ja hyvä niin. Luontevat roolisuoritukset saavat elokuvan tuntumaan hyvin aidolta. 
Elokuva keskittyy etenkin poikien ja isien suhteisiin.
Kosto tuo esille myös sen, että vanhemmat ovat usein neuvottomia lastensa kanssa. Joskus joku ulkopuolinen voi nähdä tilanteen paremmin, ja olla apuna. Katoava perinne, jossa koko kylä kasvattaa kaikkien lapsia, voisi vielä elpyä. Mutta onko se enää mahdollista tänä aikana, mietin.

Ruotsalainen Mikael Persbrandt (s.25.9.63) on täydellinen valinta lääkäriksi, joka kamppailee Tanskassa särkyvän avioliittonsa ja isyytensä kanssa. Omat kamppailunsa hän käy myös Afrikassa pakolaisleirin vastaavana lääkärinä.Hänen roolinsa pehmeä-äänisenä, viisaana ja inhimillisenä miehenä on todella koskettava.

Susanne Bier, joka taitaa vahvan draaman, on taas tehnyt elokuvan, joka ottaa kantaa ja esittää kysymyksiä. Jäämme elokuvan loputtua miettimään niihin kysymyksiin vastauksia.

Traileri tässä:
*

lauantai 24. syyskuuta 2011

Musiikkia lauantain raukeuteen - Anna Järvinen

*
Anna Järvinen - Kom hem

Menneen kesän ehdoton musiikkihuipennus oli nähdä Anna Järvinen livenä Oulussa. Toivottavasti hän tulee pian uudelleen ja laulaa kaikki hurmaavan rennot ja aidot laulunsa ihailevalle yleisölleen. Yleisölle, joka kuuntelee ja katsoo häntä rauhan tunteeseen verhoutuneena. 
Tämä Kom hem löytyy Annan levyltä Jag fick feeling.

Kom hem nu jag saknar dig
när alla sändningar tystats ner igen
Kom hem

Vem ska annars se på mig?
Som om hela världen
var vatten bredvid mig
Kom hem

Här är du alltid,
här är du alltid
oavsett vem du är
bara min

Hos mig är du märklig
Hos mig är du verkligen
overkligt fin

Istället för inte var där jag är
Istället för att inte vara det
Kom hem


maanantai 12. syyskuuta 2011

Elämäni kuuden sanan lausein

Annette Bening & Julianne Moore
The Kids Are All Right
*
Mukava, mutta mietityttävä haaste osui kohdalle.
Pitäisi kertoa elämästään tai elämäntarinansa 
kuuden sanan lausein.
Kokoan tarinaani elokuvien lausein, ehkäpä jopa arvasitte sen.
Näistä minut pitäisi tunnistaa.
 *
1. Love is a force of nature
(Brokeback Mountain)
*
2. It's a fucking marathon, okay?
(The Kids are All Right)
*
3. Come back. Come back to me.
(Atonement)


Ja lopuksi Charlie Chaplinin sanoin:
A day without laughter is a day wasted
*
Elämäni kiteytyy siis siihen, että ajattelen rakkauden olevan suuri luonnonvoima.
Pidän avioliittoa ja pitkää ihmissuhdetta tavoittelemisen arvoisena, täysmaratonina. Se aiheuttaa sekä hyvänolontunnetta että kipua. Mutta se voi olla kaiken sen arvoista.
 Sovituksen Cecilia sanoi Robbielle hieman epätoivoiseenkin sävyyn, että 'tule takaisin'. Pidän kuitenkin Cecilian sanoista, niissä on toivoa loppuun asti. Sitä hain tällä lainauksella. En haluaisi toivoani menettää koskaan.
Ja joka päivä haluan nauraa. 
*


tiistai 6. syyskuuta 2011

Wim Wendersin tanssielokuva Pina

*
tästä tanssielokuvavinkistä. Olen ihan haltioissani. Olen nyt katsonut trailerin läpi monta kertaa. Lumoudun joka hetki enemmän tästä Wim Wendersin huikeiden tunnelmien teoksesta, joka ylistää saksalaista nykytanssijaa ja koreografi Pina Bauschia (27.7.40-30.6.09). Tämä traileri tuli viime yönä uniinikin. Unessani oli paljon leijuntaa, kepeyttä, syvällisyyttä ja tanssien liikkuvia ihmisiä..
*
Nyt odotan, että pääsen elokuvateatteriin tätä elokuvaa katsomaan. 
Siitä sitten lisää myöhemmin.

perjantai 2. syyskuuta 2011

Uusintayritys myöhemmin, malttakaa Ystävät!

Gaudin puisto, Barcelona, elokuu 2011
*
Tein viime yönä kuvapostauksen Barcelona-kuvistani,
mutta koneeni on nyt siinä kunnossa, ettei se jaksa ladata kuvia, ja kun lataa, tulevat kuvat miten sattuu, moneen kertaan ja vääränkokoisina.
Joten yritän uudelleen, ehkäpä jo hyvinkin pian uudella tietokoneella..
Mutta jos kuvapostausta ei kuulu, ei ole taloon tullut uutta konettakaan..

Kiitos Lepikselle kommentista poistettuun juttuuni :)

Palataan rakkaat lukijat. 
Elokuvajuttujakin on tulossa..

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Onnea Sofia Coppolalle!

Suosikkiohjaajani Sofia Coppola (s.14.5.71)
avioitui Italiassa, Coppoloiden historiallisella sukutilalla, tänä viikonloppuna. 
Sulhanen on Sofian pitkäaikainen kumppani, ja lasten isä, Thomas Mars.
Laventelinsiniseen kesäiseen mekkoon pukeutunut Sofia oli keijumaisen tyylikäs. 
Onnea onnellisille !
*

tiistai 23. elokuuta 2011

Kävelykatu La Rambla

Barcelonan 
La Rambla kuhisee elämää, kukkia, kahviloita, turisteja ja eläviä, hauskoja 'patsaita'.
*

lauantai 20. elokuuta 2011

Gaudin mosaiikkikuvioita


*
Eräs ystäväni nimesi punaiset ruusuballerinani taikakengiksi. Niillä astelin pitkin Barcelonan Gaudin mosaiikkikuvioita kepeästi. Yhtään ainoaa rakkoa en saanut jalkoihini, joten rakkolaastarit jäivät käyttämättä. 
*
Espanjan auringon valo lämmitti, hehkui kirkkaana ja korkealta.
Keräsin voimia ja energiaa pitkää syksyä varten..

Tässä vielä barcelonalaisen bändin, Ojos de Brujon elämäniloista uutta flamencoa livenä:

*
Palaan vielä muutamin kuvin..


perjantai 19. elokuuta 2011

Elämää ja kokemuksia Barcelonassa

Gaudin lumoissa - Woody Allenin Vicky Cristina Barcelona,
kohtaus kuvattu Gûellin puistossa, taustalla näkyy Sagrada Familia-kirkko.
*
Noniin. Kotona jälleen, Barcelonan kuuma hellekeli on vaihtunut Oulun 15 asteen tihkusateeseen.
Joskus haluaisin kirjoittaa Sooloilijan seikkailuista kolmannessa persoonassa, se olisi jotenkin hauskempaa, mutta kerron nyt omin sanoin mitä minulle on tapahtunut viime aikoina. Sooloilija ja minä olemme kuitenkin sama persoona. Tapahtunut on paljon.Minulle ehkä kuitenkin enemmän kuin Sooloilijalle, joka on täällä blogissa vaan notkunut, kirjoittamatta kovinkaan paljon juttuja. Minä sensijaan olen elänyt elämää..
*
Scarlett Johansson Barcelonan kaduilla, Vicky Cristina Barcelonassa
*
Noin minäkin kävelin, La Ramblalla, istahdin kahvilaan katselemaan ihmisiä.Huomasin juoneeni tunnin verran café con lecheä, mieli oli levollinen, ja elämä pyöri ympärillä. (Kameraa en kaulalla roikottanut kuitenkaan).
Barcelona osoittautui lämpimäksi, kauniiksi ja laajaksi kaupungiksi. Paikalliset ovat suurkaupunkilaiseen tapaan hieman tuikeita, eivät niin ystävällisiä aina kuin esim.Tanskassa, mutta minua se ei haitannut. En pidä yltiöystävällisestä palvelusta. Minulle riittää, että ollaan kohteliaita.

Tapasin ystävieni välityksellä paljon paikallisia. Ja voi sitä halausten ja poskisuudelmien määrää! Tavatessa ja hyvästellessä. Mikä ihana tapa. Minusta tulisi nopeasti espanjalainen, halailu on mukavaa, mutta ihan heti se ei tunnu luontevalta.Ihmiset toistavat myös toistensa nimeä, se tuntuu aina henkilökohtaiselta tavalta huomioida toinen ihminen.
*
Kävin myös paikallisessa jalkapallo-ottelussa, en suuressa, mutta tärkeässä ottelussa kuitenkin. Enemmän kuin peliä, seurasin ystävieni reagointia peliin. Olé-huutoja, taputuksia ja mukana elämistä.


Arkkitehti Antonio Gaudi näyttelee merkittävää osaa Barcelonan katukuvassa. Huikea suuruudenhullu mies, joka kuoli tapaturmaisesti jäämällä raitiovaunun alle. Hänen suunnittelemansa kirkko Sagrada Familia jäi kesken. Työt tulevat kestämään vielä ainakin vuoteen 2020, ja onko se sittenkään valmis. Kun tulin kirkon luo, puolenyön aikaan, hienon iltavalaistuksen säteilyyn, paikka kuhisi turisteja. Oli lämmin ilta, kaskaat sirittivät pensaikoissa ja kaikkien katseet olivat luotuina kohti kirkon korkeuksia.. Totesin itsekseni, että minun piti elää tämän ikäiseksi, että sain nähdä jotain niin mahtipontisen hienoa ja silti herkkää. Rakennuksena kirkko lähes vyöryy päälle ja tajuntaan. Se seisoo jyhkeänä ja hieman yksinäisenä, ja aivan kuin kertoo tarinaa. Sen yhdellä seinustalla on kuvattu valkoisia kyyhkysiä puun oksilla.

Barcelonassa olin kaukana kotoa. Tekstiviestit vain lentelivät taivaalla Espanjan ja Suomen välillä.Rakkaus on vallannut sydämeni, se on kuin lämmin vesi, joka lainehtii, Jukka Poikaa lainatakseni.
Siinä vaiheessa kun olin jo lähdössä kotiin, ja nälkäisenä menin Barcelonan lentokentän Mäkkärille ja pudotin tarjottimelta kaaressa puolen litran limsamukin suoraan lattialle ja lähes ihmisten päälle, olin jo valmis lähtemään kotiin. Sainkin tekstiviestin, että 'Tuu jo kotiin sieltä'. 
Ja niin minä sitten pian astuinkin koneeseen, ja lensin Suomeen.
Palaan vielä takaisin Barcelonaan, uskon, että monta kertaa. Mutta seuraavalla kerralla en yksin.

Toivottavasti hymyni valaisee teidän kaikkien rakkaiden lukijoideni elämää.

Omien matkakuvien postaustakin on tulossa..



lauantai 13. elokuuta 2011

Tervehdys Barcelonasta


*
Barcelonaa elokuussa 2011 Sooloilijan silmin:
cafe con leche
ja
Gaudin arkkitehtuuria: Casa Batllo
*
Rakkaat lukijani, olen Barcelonassa. Nautin. Joka hetkesta. 
Olen ensi kertaa Espanjassa, ja jo nyt ihan espanjalaisuuden lumoissa.

Lisaa matkasta ja tunnelmista kun palaan kotiin.
Voikaa hyvin!

Lauantain iltapaivasiideri ja olut ystavani asunnon kattoterassilla. Odottelimme pyykkien kuivumista yksien juomien verran, niin nopeasti pyykit kuivuvat yli 30 asteen kuumuudessa.
*

sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Kevyt kesäpostaus: Penélope

Nämä vuoden 2007 Pirelli-kalenterikuvat 
Penélope Cruzista
ovat huikeita, kauniin taiteellisia ja hyvin eroottisia.
Tarkat silmäni katsovat kuvien rajauksia. 
Silmäni ihailevat myös mustavalkoisuutta ja näkevät
Penélopen nilkassa olevan tatuoinnin.
Lisää kuvasarjasta voi nähdä mm. täällä.
*
Parhaillaan pienen lapsen äitinä olosta nauttiva Penélope 
tekee hiljalleen myös elokuvarooleja. Ensi vuodelle on tulossa mm. elokuva Woody Allenin ohjauksessa. Heidän edellisestä yhteistyöstään, Vicky Cristina Barcelonasta onkin kulunut jo muutama vuosi..
*
Ihana Penélope !

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

R.I.P. Amy Winehouse

Surullisen uutisen saimme kuulla tänä viikonloppuna.
Lahjakas brittilaulaja Amy Winehouse kuoli eilen lauantaina 23.7. kotonaan Lontoossa, luultavimmin huumeiden yliannostukseen.

Luulen, että herkkä sielu ei jaksanut enää taistella.
Ja se maaginen kuolinikä oli 27 vuotta. Se ikä on ollut niin monen kohtalo.


keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Bloggari lomailee yhä

Kuva kööpenhaminalaisesta majatalosta, kesäkuulta 2011
*
Kesää on eletty, kirjaimellisesti. Minä en jouda olemaan täällä, siitä anteeksipyyntöni.
Siksipä kerron teille nyt, että lomailen koko loppukesän blogimaailmasta.
Lähden kolmen viikon kuluttua käymään Barcelonassa. Sitä ennen vietämme tyttären rippijuhlia.Sen jälkeen on ihanan vapauttava tunne sanoa kaikille, että 'terve!', ja nousta siiville kohti lämmintä (toivottavasti ei liian kuumaa) Espanjaa..
*
Syksyn koittaessa saattaa täälläkin Sooloilijan luona avautua ihan uusi ovi. Kehittelen ajatusta. Haluan jotain uutta. En ole enää sama ihminenkään kuin 3,5 vuotta sitten kun blogini perustin, siksi haluaisin kovasti uudistua myös täällä. Nyt pidän tuumaustaukoa. Lataan itseni täyteen valoa ja virkeyttä, vauhtia ja vähän vaarallisia tilanteitakin, sillä olen nyt päättänyt, että elämästä on otettava ilo ja hetket irti. Ihan joka päivä. Siksihän minä en täälläkään siis jouda aina oikein olemaan.
Mutta kaikki te lukijat olette mielessäni.
Olette nettiläheisiäni. Olette eläneet mukana kaikki nämä vuodet. Siksi haluan kiihkeästi jatkaa kanssanne elämistä.

Ja tämän miehen sänky houkuttelisi kyllä kovasti.. Juu, pullo punaviiniä ja hauska, maskuliininen mies..(Penélopellehan hän on varattu, mutta leikitään nyt, ettei ole..)

Javier Bardem! 

Ihanaa kesän jatkoa !

Rakkaudellisesti,
Sooloilija

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Kesäpäivitys

Sooloilija raportoi Oulusta ja kertoo missä mennään:

Rakkaat lukijat, olen ollut kiireinen, ihan oikeasti. Kesälomastani osa on pidetty, ja seuraava pätkä alkaa elokuun alussa.Olen varannut elokuulle pienen matkan ystävieni luo Barcelonaan ! Odotan matkaa kovasti, pääsen matkalle yksin, ja se tuntuu aina seikkailulta. 
Elän silti täällä kotikaupungissanikin koko ajan vaiherikasta kesää.

Viikon kuluttua on odotettavissa luultavasti tämän kesän keikkakohokohtani: Bo Kaspers Orkester. Bändi tulee esiintymään Ouluun ensi sunnuntaina. Lippuni odottaa jääkaapin ovessa valmiina.

Elokuviin en ole ehtinyt tälle kesälle kuin kerran, ja siitäkin on jo aikaa. Olenkin hieman pohdiskellut blogini jatkoa elokuvien kannalta. Suhtaudun yhä intohimoisesti elokuviin, mutta elämässäni on nyt niin paljon muuta, että elokuvat ovat jääneet hieman sivummalle.
Mietinkin josko laittaisin Elämää-sanan isommilla kirjaimilla blogini otsikkoon. Katsotaan mitä muutoksia syksy tuo tullessaan..

Kuvassa kissaneitimme taiteilevat parvekekaiteellamme. Pienikokoinen Selma putosi tänä viikonloppuna liukkaalta kaiteelta alas, kolmannesta kerroksesta.Onneksi sille ei käynyt kuinkaan, mutta säikähdys ja järkytys taisi olla suuri Selmalle. En nähnyt ilmalentoa, mutta olen nyt useamman kerran sen kuvitellut mielessäni..

Joten, täällä minä olen, mutta päivityksiä tulee hieman harvemmin. Luen teitä. Aina en ehdi kommentoimaan, mutta pyrin laittamaan silloin tällöin edes lyhyesti jotain.
Jatketaan ihanan kesän viettoa !


Sooloilija

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

40 vuotta Jimin kuolemasta

 
Tänään 3. heinäkuuta on kulunut 
40 vuotta Jim Morrisonin kuolemasta.
Jimiä muistelen usein,
ihan kuin entistä nuoruudenrakastettua.
Haalistuneita kuvia.
Mutta niin todellista muistoa - nuoruudesta.
*
Alla kuva Morrisonin haudasta Pariisin Pere Lachaise-hautausmaalta.
(kuva täältä)