keskiviikko 6. elokuuta 2008

Mamma Mia - ilolla näytelty !


Istahdin hieman kiireessä penkkiin kun Mamma Mian ensikuvat levähtivät silmilleni. Olin polkenut kolean tuulisessa säässä elokuviin ja heti alkumetreiltä minulle tarjottiin kreikkalaista maisemaa turkoosilla vedellä, värikkäällä kukkaloistolla ja elinvoimaisella meiningillä.

Ihan aluksi ajattelin, että 'taasko ne laulaa ja tanssii '. Mutta se tunne hälveni hyvin äkkiä. Näyttelijöiden ilo olla kyseisessä elokuvassa oli ihan vilpitöntä. Iki-ihana Meryl Streepkin oli niin energiaa täynnä, että pursusi suorastaan ulos valkokankaalta. Olisinpa itse lähes kuuskymppisenä yhtä energinen ja yhtä luonnollisen hehkeä.


Elokuvan miehet oli hyvin valittuja; Colin Firth oli hurmaava oma itsensä, laulaessaankin, samoin ruotsalaissyntyinen Stellan Skarsgård; rempseä tyyppi, sekä Pierce Brosnan, joka selvästi oli liikkeellä itseironisella otteella; hänen hymynsäkin oli välillä niin aito, etten usko hänen edes näytelleen..


Parasta elokuvassa olivat kuitenkin aikuiset naiset, jotka saivat sijaa tässä elokuvassa. Välillä se yltyi oikein naiseuden riemulliseksi ilotulitukseksi, miehet jäivät silloin kyllä ihan sivuosaan.

Ja musiikki; se oli koko ajan tietenkin Abbaa, erilaisilla sovituksilla. Jos ihan pikkuisen saisin kritisoida, niin vaikka olen tanssin ystävä, niin joukkokohtauksena kuvattuja tansseja olisi voinut vähentää.


Vielä tähän kuvaa Mamma Mia-elokuvan ensi-illasta Tukholmasta heinäkuulta; kuvassa oikeat Abban naiset Meryl Streepin seurassa eli Agnetha ja Frida.


Nyt taas palautui mieleen se kuinka valtavan määrän populaarimusiikin historiaa Abba onkaan tehnyt. Ihan jokainen laulu on tuttu, kuten Katriina muisteli omassa blogissaan Abban aikoja, jolloin elämä oli ihanaa ja biisejä tanssittiin tanssilattialla nuoruuden innolla..

Minä nuorena tyttönä ja vähän vanhempanakin niin fanitin Abbaa. Eikä se ole mihinkään kadonnut, lymyillyt piilossa vaan jossain. Maailmassa on yhä suuri joukko Abba-faneja!

11 kommenttia:

Merja kirjoitti...

Näin tuon musikaalin Teksasissa joitakin vuosia sitten... olihan se ihana! Pitää varmaan järjestää elokuvailta miehen kanssa ja käydä katsomassa tuo. Mistähän sen babysitterin hankkisi?

arleena kirjoitti...

Mukava katsaus elokuvaelämykseesi. Se tarkoittaa myös sitä, että pitää nähdä tämä elokuva jossain vaiheessa.

katriina kirjoitti...

Kiva arvostelu ja hyvät kuvat! Minulla on suu messingillä vielä aamullakin.

Sooloilija kirjoitti...

Merja, Arleena ja Katriina: hyvä mieli jäi tästä elokuvasta, ja se hymyilytti vielä seuraavanakin päivänä.

Mikaela kirjoitti...

Aion kyllä katsoa leffan mutta ehkä dvd:ltä kun on niiiiin paljon muuta nähtävää. Abbaa en ole koskaan fanittanut mutta biisit osaan joten onhan tuo nähtävä! Ja Colin Firthiä nyt katsoisin vaikka heiluttamassa jojoa kaksi tuntia...

Sooloilija kirjoitti...

Mikaela, mietin otsikoksikin ensin jotain tyyliin: Colin Firthiä vaaleanpunaisten lasien läpi..Eli just samat ajatukset kuin sulla, että tekee hän mitä vaan niin kyllä käy!!

Mikä ihme siinä miehessä on? Se on kai se magneettinen vetovoima, karisma. Eräs mies kyllä mulle totesi kerran Colinista, että 'eihän se oo edes minkään näköinen'. Ai ei oo!!!

pikkujutut kirjoitti...

Kävin tänään katsomassa elokuvan ja no, musiikki oli parasta,muuten ohut tarina...Mutta jäi ihan hyvä mieli ja se olikin tarkoitus :)

Niin ja biisejä on nyt hoilattu ja tanssittu loppuilta -lapsetkin sai aimoannoksen Abbaa.

Sooloilija kirjoitti...

Pikkujutut, tarina Mamma Miassa on tosi heppoinen, mutta jostain syystä se ei tässä niin haittaa..

Hallatar kirjoitti...

Minua abba ei koskaan hurmannut. =)

Mutta Meryl on ihana.
Ja tietty tuo Colin Firthkin!
-Vaikka olisivat minkälaisessa leffassa. ;D

Sophia kirjoitti...

Leffa oli ihana, mutta jos alan sitä ihan elokuvana arvioida, tulisi kritiikkiä ja paljon... Eli en ala. Mamma Mia on juuri täydellinen ilon ja ihana fiiliksen tuottajana.

Piti vain kommentoida tuota mielipidettäsi joukkotanssikohtauksista... Kun tanssijana minun on pakko sanoa, että nyt oli musikaalista unohtunut tanssi kokonaan. "Tanssit" olivat vain sellaista joukkohyörimistä, juoksua ja sekoilua - hyvin vähän koreografiaa. Hieman pettymys minulle, kun fanitan musikaaleja aina erityisesti upeiden tanssinumeroiden vuoksi (esim. Sweet Charity, A Chorus Line). Mutta en antanut koreografiankaan vaillinaisuuden häiritä, kun MM sai niin iloiselle mielelle muuten. :)

Sooloilija kirjoitti...

Sophia, kiva kun kommentoit. Nyt vasta huomasin kommenttisi..Nyt on jo 21.8. Joten anteeksi kun en aiemmin hoksannut kommenttiasi.

No niinpä oli; joukkotanssit olivat tosiaankin juoksemista ja sen tapaista.

Tämä Mamma Mia on ensimmäinen elokuva, jota en minäkään arvostele elokuvana (jossa oli puutteitakin ja ärsyttävyyksiä), mutta kun siitä tuli niin hyvä mieli! Harvoin saa niin hyvää mieltä..että pari päivää leijuu hymyssä suin arjessakin. Käsittämätöntä!