maanantai 17. marraskuuta 2008

Ruotsalaisten näyttelijöiden karismaa


Tänä aamuna olin tiiviisti tv:n ääressä kahdeksan jälkeen kun kolmosen aamutv haastatteli ruotsalaista näyttelijää Peter Stormarea. Stormare on saanut oppinsa näyttelemiseen Ingmar Bergmanilta ja Tukholman teatterilavoilta. Sieltä on ollut hyvä ponnistaa Hollywoodiin. Nyt ymmärrän miksi hänet sinne on avosylin otettu vastaan: karismaa on roppakaupalla, kiiltokuvamaisuutta komeutta ei Peterissä ole, mutta juuri sen vuoksi hän on hurmaava, hurmaava!


Nauravainen ja kohtelias mies on saanut paljon pahisrooleja näyteltäväkseen. Pako-sarjaa viitsii aina silloin tällöin katsoa juuri Peterin vuoksi. Ihan ensimmäisen kerran olen nähnyt Stormaren Fargo-elokuvassa ja sen jälkeen Pieni suklaapuoti-elokuvassa. Hän osaa olla hyytävän paha, alkoholisoitunut ja tappaja, mutta myös ihastuttava eläinten, naisten ja lasten kanssa. Oikeastaan melkein täydellinen, erilainen mieshahmo.

(Yläkuvassa Peter Stormare Pako-sarjassa ja alemmassa kuvassa omana itsenään.)



Katsoin dvd:ltä viikonloppuna yhden ruotsalaisen elokuvan; Seksi, toivo & rakkaus, joka sai miettimään myös tätä otsikoimaani aihetta - ruotsalaisten näytteljöiden karismaa. Tämäkin ihmissuhdedraama on täynnä huippunäyttelijöitä: sekä keski-ikäisiä että nuoria: heidän ongelmansa ovat inhimillisiä. Juuri niitä ongelmia mitä elämässämme ympärillä näkee; alkoholismia, avioliiton väljähtymistä, sydänkohtauksia, haikailua nuoruuden rakkauden perään jne. Nostan ihan todella hattua ruotsalaiselle elokuvalle, joka tavoittaa kaikkia näitä tuntemuksia aidosti. Katsojan ei tarvitse vääntelehtiä myötähäpeästä eikä päivitellä teennäistä artikulointia, ruotsalaiset näyttelijät osaavat olla luontevia, eikä kaikki ole stailattu viimeisen päälle; nukkavieruisuus on kodikasta ja realistista..
(Hyvin voimakasta myötähäpeää sen sijaan sai tuntea eilen sunnuntaina kun vilkaisi kotimaista Levottomat 3-elokuvaa, hui ihan puistatti. En halunnut katsoa muutamaa minuuttia pitempään.. No, tämä elokuva taisi edustaa suomalaista elokuvaa pahimmillaan. Onhan meillä paljon hyviäkin elokuvia..)

7 kommenttia:

Mikaela kirjoitti...

Niinpä, minulla on juuri Paon takia hänestä todella niljakas ja epämiellyttävä kuva ;O)

Sooloilija kirjoitti...

Mikaela, minä pidän näyttelijöistä, jotka oikeassa elämässä ovat täysin erilaisia kuin roolinsa. Heihin säilyy mielenkiinto. Kun taas sitten on olemassa niitä yhden ilmeen näyttelijöitä, jotka ovat aina samanlaisia, ovat he sitten elokuvassa tai punaisella matolla haastattelussa..

katriina kirjoitti...

Tunnustan, etten tiennyt tämän miehen nimeä enkä tiennyt häntä ruotsalaiseksi. Hyvä näyttelijä kyllä on, etenkin inhokki-rooleissa.

En minäkään pystynyt aikoinaan katsomaan Levottomia, edustaa tosiaan huonoa suomalaista. Uskon hyväntahtoisesti kuitenkin, että meille ostetaan vain hyviä ruotsalaisia ja muunmaalaisia sarjoja, ei niitä surkeita.

violet kirjoitti...

Heeei, Peterhän on myös Dancer In the Dark:issa! Se kiva mies, joka tarjoaa Selmalle aina autokyytiä.

Sooloilija kirjoitti...

Katriina, suosittelen tuota Sex, hopp & kärlek-elokuvaa. Se on vähän synkkäkin, mutta jotain viehättävääkin siinä on.

Violet, no niinpä onkin! Siitä on niiin kauan kun olen Dancer in the darkin nähnyt. Laitanpa kirjastoon varausta.Kertaus on paikallaan.

-Anne- kirjoitti...

Videokerhossamme olemme monesti todenneet, että ruotsalaisilla on (useimmiten) elokuvanteko hallussa. Ankeatkin aiheet kuvataan lämpimästi ja valonpilkahduksella höystettynä. Ja kuten sanot, luontevasti.

Jatta kirjoitti...

RRRRakastan Peteriä! Ja tykkään sun blogistakin aika mahottomasti, keep up the good work!

Ei vaan, naapurimaiden helmet jätetään ihan liian usein huomioimatta. Samoin kotimaan parhaudey p*askan joukosta. Kiitos tästä joka tapauksessa :)