maanantai 6. huhtikuuta 2009

Lapsena..


Mikaela ja Anne haastoivat minut kertomaan lapsuudestani 25 kohdan verran. Tämä vaati hieman perehtymistä. Tähän hätään ei löytynyt omia lapsuudenkuvia, mutta tähän juttuun etsityt kuvat kuvaavat kyllä hyvin lapsuuden tunnelmiani. Kesät olivat lämpimiä ja ihania! Talvisin oli pohjoisessa aina paljon lunta ja kovat pakkaset!

1. Missä ja koska synnyit? Keväällä -66 rajanpinnassa Torniossa. Sieltä muutimme etelä-Ruotsiin muutamaksi vuodeksi. Koulun tulin aloittamaan taas takaisin samaan paikkaan mistä lähdettiin.

2. Onko sinulla sisaruksia? Kaksi -70-luvulla syntynyttä pikkuveljeä on.

3. Olitko päivähoidossa vai kotihoidossa? Sekä että. Mummon hoivissa ihan pienenä Suomessa, päiväkodissa Ruotsissa 70-luvulla.

4. Oliko teillä lemmikkieläimiä? Ihan pienenä oli kissa, mutta koko lapsuuden ajan halusin aina koiraa ja kissoja, vanhemmat pitivät päänsä eivätkä hankkineet.

5. Muistatko aikaa, kun ei vielä ollut lapsilla turvaistuimia, vaan keikuttiin etupenkkien välissä tai tapeltiin sisarusten kanssa siitä, kuka saa istua edessä? Muistan tosiaankin. Lapsethan istuivat aina takapenkillä ilman turvavöitä. Pikkuveljeni roikkuivat aina sivuikkunoissa kiinni ja rämpläsivät lukitusnappuloita. Joka hetki piti vaihtia, etteivät olisi vauhdissa aukaisseet ovia..

6. Oliko sinulla mielilelua? Ulla-Tiina ja Tepsu-nimiset nuket.

7. Muistatko mitä sinusta piti tulla isona? Opettaja, ehdottomasti. Ei tullut.

8. Olitko ns. näkymätön kiltti lapsi vai jokapaikan apina? Kiltti ja sopeutuvainen, mutten näkymätön, en ihan apinakaan. Johtajatyyppiä kuitenkin.

9. Kuljitko pihoilla leikkimässä, kotiavain kaulassa roikkuen? Kyllä, tietynikäisenä. Ihan pienenä olin vähän arka, mutta etelä-Ruotsissa asuessani 4-7-vuotiaana minusta tuli aika rohkea.

10. Nukuitko valot päällä?Aika usein, pelkäsin pimeää.

11. Lempi lastenohjelmasi? Ruotsissa oli paljon lastenohjelmia tv:ssä, mm. pitkiä sarjoja, joissa lapset seikkailivat. Suosikkini oli Saariston lapset. Suomessa pyöri mustavalkoinen Noppa-ohjelma, jota pidin tosi aneemisena, mutta katsoin kun se oli ainoa lastenohjelma. Pikkukakkonen aloitti sitten pikkuveljieni aikaan.. Anteeksi nyt, mutta minusta Kylli-täti oli ihan kauhea.. Minusta hän tärisi aina piirtäessään.. Olin tottunut rempseisiin hahmoihin ja tarinoihin, Kyllin tyttö ja kissa-tarinat olivat jo silloin mielestäni liian pliisuja. Peppi Pitkätossu sen sijaan oli huippu! Fanitin Astrid Lindgreniä jo ihan pienenä.

12. Muistatko ensimmäistä koulupäivääsi? Muistan hyvin. Yksi poika pissasi housuun kun hänen piti sanoa nimensä. Muistan kuinka säälitti se nätti poika.

13. Keräilitkö jotain? Kiiltokuvia ahkerasti, niitä vaihdeltiin kavereiden kanssa ja niihin kirjoitettiin taakse keneltä ne oli saatu ja milloin.

(kuvassa Eskilstunan Parken Zoon aluejuna.)

14. Mikä oli lempiaineesi alaluokilla? Äidinkieli. Kirjoittelin satuja ja tarinoita viivalliseen vihkoon, mm. erään siilitarinan, joka on jäänyt mieleen.

15. Olitko koulukiusattu tai -kiusaaja? En kumpaakaan. Yksi ystäväni oli kylläkin kiusattu hiustensa värin vuoksi, ja yritin puolustaa häntä joka tilanteessa. Ystävyyteemme kiusaaminen ei vaikuttanut, sillä kiusaamistahan ei ollut koulun ulkopuolella, vain koulussa. Kummallista.

16. Mitä harrastit? Aloitin vähän kaikkea, mutta en käynyt loppuun mitään. Näytelmäkerho oli pisimpään jatkunut harrastus ala-asteella.

17. Ystäväsi? Ystäviä oli aika paljon, mutta eniten leikin Ninan ja Eeva-Liisan kanssa. He ovat yhä ystäviäni! Siitä olen onnellinen!

18. Mieluisin muistosi jostain ensiluokkien tapahtumasta? Opettaja kehui tekemääni kaunista kukkopilliä!

19. Minkälainen oli ensimmäinen opettajasi? Hän oli Leena, äitihahmo, opettajaksi syntynyt. Kuulin, että hän on aika vasta jäänyt eläkkeelle. Eli hänhän oli nuori silloin kun minä olin ala-asteella!

20. Oliko vanhemmillasi tiukka kuri? Ei ollut. Tiukempikin olisi voinut olla, mutta olin kai aika kiltti ja toivottu lapsi. Sitten tulivat pikkuveljet, heille piti sitten vähän tiukempi ollakin.

21. Miten perheesi lomaili? Vanhempani olivat nuoria kun olin pieni, tykkäsivät reissata. Teimme laivamatkoja, telttaretkiä, sukulaismatkoja. Kyläilimme paljon. Muistan ihanan matkan Visbyn saareen, jossa asuimme mökissä. Vierailimme mm. Peppi Pitkätossun talolla. (Yllä postikorttikuva Visbystä)

22. Lempiruokaasi natiaisena oli? Olin aika ronkeli ruuan suhteen. Jouluisin aina muistettiin mainita, että minulle oli joskus aattonakin keitetty kaurapuuroa kun jouluruuat eivät kelvanneet. Myöhemmin olen kyllä sitten oppinut syömään, vähän liiankin hyvin. Tomaateista olen aina pitänyt.

23. Tupakoitiinko teillä vielä sisätiloissa? Kyllä. Oli se kauheaa. Olohuone ja keittiö aina savussa isän tupakoinnin vuoksi. Kärsin siitä isompana niin paljon, että vannotin, etten ikinä rupea tupakoimaan, ja se on pitänyt.

24. Mitä asioita pelkäsit? Moni asioita, käärmeitä, kuolemaa, pimeää. Näin muistan kirjoittaneeni ystäväkirjaan. Niin ja sotaa. Se piti aina kirjoittaa.

25. Onko sinulla nykyään jo omia lapsia? Kaksi tytärtä olen saanut. Enempää ei voi tullakaan. Lapsuuteni-kirjassa olen sanonut, että minusta tulee äiti ja kaupan täti. Molempia olen kokeillut, mutta äitiys on ikuista. Se on vaikea tehtävä.

Minkähänlaisen lapsuusmuistelon omat lapseni kirjoittaisivat esim. 15-20 vuoden kuluttua. Mietin onko heidän lapsuutensa ihanaa ja auvoista. Koostuvatko lapsuuden muistot pienistä tapahtumista, pienistä matkoista ja hetkistä. Ei tarvitse todellakaan olla suuria ja kalliita tapahtumia, sillä niistäkin voi jäädä lapselle vain mieleen, että hän osti omalla rahallaan makoisan pehmytjäätelön. Omasta kokemuksestahan me kaikki voimme sanoa näin..
Muistan aina sen pienen kioskin, josta kävin nallekarkkeja ostamassa kahdellakymmenellä pennillä.

En haasta nyt ketään. Tämä on aika työläs tehdä ja toteuttaa. Mutta tästä saa napata tämän hauskan muistelumeemin. Tämän myötä oli miellyttävä palata lapsuutensa tunnelmiin.
(Osa vastauskirjaimista tuli tummenetulla, osa tavallisella. Olin liian laiska korjatakseni asiaa, toivottavasti pystytte lukemaan tekstiä sujuvasti kuitenkin..)

12 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Tämä oli kiva. Saatanpa nappaista tämän ja kirjoitella jossain vaiheeessa Teksasin taivaan alle-blogiini. Mukavaa viikon alkua sinulle!

Sari

marko77 kirjoitti...

Hei, tämähän on tuttu naamakirjasta. Sieltä voit bongata minun vastaukseni..;)

lepis kirjoitti...

Voi ne kukkopillit! Ai hyvä jysäys, jostain muistojen kätköistä pulpahti sellaisen värkkäys. Niitä taidettiin tehdä kaikissa maan kansakouluissa aikoinaan :)

Mikaela kirjoitti...

Kiitos kun vastasit haasteeseen;O) Nauratti kauheasti se Kylli-täti, niinhän se tutisi piirtäessään ja silti sitä tuijotettiin silmät tapilla! Aika ankeaa ollut tämä meidän ikäisille suunnattu tarjonta silloin...

arleena kirjoitti...

Mukava lapsuuden muistelus. Tutulta kuulostaa paikka paikoin.

-Anne- kirjoitti...

Ainiin! Unohdin itse ihan Saariston lapset.

Yaelian kirjoitti...

Tämähän oli kiva paljastus! Ihanaa kun sulla on vielä samat lapsuudenkaverit, se on suuri rikkaus.Yhteen kohtaan mun täytyy kyllä puuttua:voi olla, että Kylli-täti oli telkkarissa aika tylsä,mutta hän oli mun piirrustusopettajani ja aivan ihana sellainen,ja me kaikki oppilaat rakastettiin häntä.Vieläkin muistelen Kylli-tätiä lämmöllä ja kaipuulla.

Sooloilija kirjoitti...

Oi kauheeta! Yaelian, anteeksi tuo suora möläytykseni.. Näin se on maailma pieni, että joku voi TUNTEA Kylli-tädinkin! Herranjestas! Ei pitäisi oikeastaan mennä haukkumaan blogissaan koskaan ketään!

Sooloilija kirjoitti...

Sari, kun tämän jutun tekee ajatuksella, uppoutuu ihan omaan lapsuuteensa ja muistaa yllättäviäkin asioita.

Marko, pitääpä katsoa jos löydän..

Mikaela, niinpä, lue kommenttini yllä Yaelianille. Kukapa olisi arvannut, että blogimaailmasta löytyy ihminen, joka on tuntenut Kylli-tädin henkilökohtaisesti!

Lepis, muistatko tarkkaan sen kukkopillin teon? Minä muistan värit ja kaikki. Omani oli musta ja siinä oli punaisia pikku kuvioita. Palloja ja ornamentteja.

Arleena, kaikki jotka ovat eläneet 70-luvulla lapsuuttaan, muistavat tarkasti tietysti asiat. Harmi kun en löytänyt sitä kuvaa missä minut on puettu keltaisiin farkkuihin ja puukenkiin! Näyttäisi tosi muodikkaalta tänä päivänä katsottuna.

Anne, minullekin Saariston lapset putkahti ihan yhtäkkiä mieleeni. Sehän tuli uusintanakin tässä aika vasta. Hehkutin sitä lapsilleni, mutta he eivät innostuneet ihan niin paljon kuin minä. Pienempi kyllä tykkäsi. Sen elämä on niin auvoista! Kaikki on siinä sarjassa kiteytettyn ä kahteen sanaan: sommar / roligt !

tuike kirjoitti...

Kiva muistelus. Saattaisin joskus tehdä, tulisi muisteltua noita aikoja.

Hannelen paratiisi kirjoitti...

Kukkopilliä voisit ruveta tekeen pääsiäiseksi.

Leena Lumi kirjoitti...

Vitsi, miten tämmöset jutut ovat kivoja. Eri vuosikymmen vaan, mutta niin meidänkin luokalla oli Pissa-Liisa. Säälittää vieläkin hän eka luokan kuvassa. Saariston lasten sijasta meillä oli Anna- ystävämme ja sen takia pitää vielä lähteä Prinssi Edwardin saarelle. Ja pitäkää ystävistäne kii! Oli mahtavaa, kun pidin pyöreät synttärit ja vieraiden joukossa oli useita, joiden kanssa oli pidetty yhtä 40 vuotta. Sen jälkeen pistin vähän paremmaksi ja etsin käsiini Katriinan, jonka kanssa oli oltu ja tunnettu vain eka luokan ajan. Heti kun kohdattiin oltiin ihan samat villimohikaanit, jotka riisuimme itsemme alasti ja sivelimme itsemme punamullalla. Sitten juoksimme pitkin pihoja ja päästelimme pelottavia inkkarihuutoja! Olen eka luokan kuvassa kalju, koska keksin sulattaa muovailuvahan ihan velliksi ja sitten sotkimme hiuksemme sillä mönjällä...

Kyl meist silt iha täyspäissi tul!