lauantai 16. toukokuuta 2009

Klassikkoelokuvia tänä viikonloppuna


Huomasin taas sen kuinka eri ikäkausina nähdyt elokuvat vaikuttavat eri tavoin. Olen nähnyt Aamianen Tiffanylla-elokuvan joskus nuorena tyttönä. Ja kun nyt eilen katsoin sen uudestaan (kirjasto-dvd), näin sen ja Audrey Hepburnin ihan uusin silmin.

Elokuva on vuodelta 1961, mutta se on yllättävän tuoreen oloinen New York-kuvaus. Huomaan nyt, että Sinkkuelämää-tarinatkin ovat varmasti saaneet innoituksensa tästä elokuvasta. Hyvin ovat tämä elokuva ja Audreyn suoritus kestäneet aikaa.

Silti vaikka tarina perustuu loistavan Truman Capoten novelliin, on Blake Edwardsin ohjaus vähän liiankin kepeä. Audrey Hepburnin esittämä Holly Golightly on bilettävä ja ketjupolttava nuori nainen, joka yrittää unohtaa menneisyytensä. Hän etsii miljonääriä, jonka kanssa voisi mennä naimisiin, mutta oikea rakkaus astuu kuvioihin.


Elokuvassa on hauskoja ja näppäriä kohtauksia ja yhdessä pääroolissa on Hollyn kissa. Loppukohtaus on ihanan romanttinen - pääpari suutelee sateessa kissa sylissä.

*************

Tänään omalla kohdallani lisää klassikkoelokuvia: samalta vuodelta kuin Aamianen Tiffanylla eli vuodelta 1961 tulee Teemakanavalta John Hustonin legendaarinen Sopeutumattomat - The Misfits.

Luvassa on melkein enemmän ulkoelokuvallista historian siipien havinaa kuin itse elokuvaelämystä: kirjailija Arthur Miller on kirjoittanut tämän tarinan, hän oli naimisissa Marilyn Monroen kanssa. Sanotaan, että siihen aikaan heidän avioliittonsa veteli viimeisiään ja Marilyn oli eroajatuksissaan hermorauniona. Hänen sanotaan kriiseilleen kuvauksissa ja sättineen miestään, joka oli kirjoittanut elokuvan naishahmosta liian stereotyyppisen ja liian heikon.

Elokuvan vakavan hengen ja sijoittamisen tuuliselle aavikkopreerialle sanotaan henkineen sen päätähtien elämää: Sopeutumattomat jäi sekä Marilynin että Clark Gablen viimeiseksi elokuvaksi. Sen sanotaan olevan myös Montgomery Cliftin surullisin roolityö. Clift oli aiemmin ollut vakavassa onnettomuudessa, jossa hänen kasvonsa turmeltuivat. Tiedoissa kerrotaan myös kaikkein epäonnisten tuulien puhaltamisen lisäksi, että kuvausten ajan aavikolla vallitsi myös valtava helle, joka vaikeutti kuvauksia. (Clark Gable kuoli loppuvuodesta 1960 sydäkohtaukseen, ennen Sopeutumattomien ensi-iltaa).


Elokuvan teema: villihevosten pyytäminen on hyvin vertauskuvallista, ja nimi Sopeutumattomat on hieno. Mutta jaksaako elokuvaa katsoa.. Jaksaako se tarinana kantaa vai tuleeko sitä katsottua vain nämä historialliset seikat mielessään. Se jää nähtäväksi. Omalla kohdallani aloitan Teemalla klo 21.00, jolloin Sopeutumattomista tulee ensin lähes tunnin mittainen dokumentti, itse elokuva alkaa sitten klo 21.55.

Tämänkin elokuvan olen nähnyt nuorempana ilman tietoa näistä historiallisista seikoista. Ehkä nyt katson tämänkin eri silmin.

7 kommenttia:

Leena Lumi kirjoitti...

Sooloilija, minä muistan Audreyn nimenomaan elokuvasta Aamiainen Tiffanylla. Kepeä, mutta upea!

Tänä iltana villit hevosetkaan eivät saa minua pois Teeman äärestä klo 21, kun tulee Näin tehtiin Sopeutumattomat!

Elisa kirjoitti...

Aamiainen Tiffanyllä on klassikko, kepeyden ja Audreyn vuoksi/huolimatta. Minä olen armoton Adurey fani, hän oli vanhan (kunnon) ajan filmitähti ja korvien välissäkin oli runsaasti täytettä - ja sielukkuutta vaikka muille jakaa.

Minä meinaan katsoa tuon Sopeutumattomat tänään, ehkä toisella silmässä pitää vilaista Euroviisuja! Suomi voittoon tai sitten ei =)!

Sooloilija kirjoitti...

Leena, niin minäkin muistan Audreyn parhaiten tästä, jossa hän on jo aikuinen nainen (32v.). Niissä mustavalkoisissa 50-luvun elokuvissa hän kaksikymppinen, mm. Sabrinassa, jonka katson myös pian..

Sopeutumattomien dokumentti on ihan pakko nähdä ennen elokuvan katsomista. Elokuvasta olen aika vasta nähnyt otteita ja paloja, mutta se, että olisin yhdeltä istumalta katsonut alusta loppuun, sitä ei ole vielä tapahtunut.

Elisa, juu kepeys kuuluu Aamiaiseen Tiffanylla, mutta sen taustalla oleva tarina köyhästä maaseudun tytöstä, joka on naitettu 14-vuotiaana vanhalle ukolle, on oikeastaan hirveän vakava ja surullinen tarina. Sitä ei käsitellä elokuvassa kuin hetken..

Olen aikonut olla katsomaatta Viisuja, mutta uskon vilkaisevani niitä. Suomen biisi on toiseksi viimeisenä.
Minusta Venäjä on surkea viisujen järjestäjä, en kestä niitä karmeita juontajia, jotka eivät osaa kunnolla edes englantia..

Ja olen sateenkaariväen puolella; Venäjän johto on ilmoittanut,ettei kaipaa homoja Euroviisuihin! Pöyristyttävää. Kannatan barrikadeille nousua tässäkin asiassa!

arleena kirjoitti...

Minä myös olen katsonut aikoinaan Aamiainen Tiffanylla-elokuva. Manhattanilla käydessäni piti kävellä myös Tiffanyn ohi.

Olisinko nähnyt myös Sopeutumattomat, yleensä sen muistaa kun aloittaa katselun.

Sari kirjoitti...

Oletpa katsonut kaksi varsin mielenkiintoista elokuvaa. Aamiainen Tiffanylla on minustakin kuten sanoit, ehkä hiukan liiankin kepeä ja meikäläisessä miltei ADHD-oireita aiheuttavan bubbly tarina...

Kun taas Sopeutumattomat on omasta mielestäni kauhean surumielinen elokuva ja minun oli jotenkin vaikea katsella Clark Gablea roolissaan. Vanha leijonauros näytti jo niin raihnaiselta ja väsyneeltä ja kun itsekin tiesi tuon faktan, että hän kuoli ennen elokuvan ensi-iltaa, se vain lisäsi elokuvan surumielistä sävyä.

Tintti kirjoitti...

Minusta nämä molemmat ovat pohjimmiltaan todella rankkoja elokuvia, ja mestariteoksia juuri siksi, että ne voi katsoa niin kepeästi kuin haluaa tai niin viiltävän syvällisesti kuin uskaltaa. Tärkeitä minulle henkilökohtaisesti kumpikin.

Sooloilija kirjoitti...

Tintti, varsinkin tämä Sopeutumattomat on aika rankka elokuva ja sen teemat ovat tärkeitä. Marilynin suhtautuminen eläimiin tässä elokuvassa on ihailtavaa.

Audreyn Aamiainen Tiffanylla on myös omalla tavallaan koskettava elokuva.