perjantai 5. kesäkuuta 2009

Mulholland Driven tummasävyinen maailma


David Lynch loi Twin Peaksin, ja sen jälkeen monta elokuvaa, joiden tunnelma mukailee kyseistä sarjaa. Valitsin kolean ja tuulisen kesäyön elokuvaksi Mulholland Driven. Kummallinen sekoitus unenomaisuutta, omituisia juonenkäänteitä, paljon roolituksia, mutta pääparina oli lähes koko ajan kuvassa nämä naiset; vaalea Naomi Watts (joka muistuttaa olemukseltaan ystäväänsä Nicole Kidmania) ja tumma Laura Harring (josta en ole kyllä paljon kuullut).

Traileri tässä kertokoon elokuvan tunnelmista.

Postiluukustani kolahti lehti noin 00.30 ja säikähdin todella, sillä elokuvassa soi juuri tuon trailerin taustalla oleva musiikki ja jotain 'outoja' tapahtumia tapahtui. Pidin tätä epämiellyttävänä, mutta jollain tasolla kiehtovana elokuvana. Mutta kun se loppui, olin ihan ymmälläni. Kuka oli loppujenlopuksi kuka. Mikä oli mielikuvitusta, ja mitä tapahtui oikeasti.



Katson aina lisämateriaalit dvd:ltä, tästäkin. Onneksi, sillä se valotti jotain David Lynchin maailmasta. Nämä naisnäyttelijät kehuvat Lynciä runoilijaksi, tarinankertojaksi, jonka tarinoita ei niin vain nopeasti sulatakaan. Lynch on sekä käsikirjoittanut että ohjannut Mulholland Driven, joka on vuodelta 2001. (Kuvassa David Lynch Los Angelesin Mulholland Driven kuvauspaikalla.)

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Eilen katsottiin juuri Twin Peaks loppuun ;O) Lynch oli mukana 2. kaudella ja niin ihanan persoonallinen! Mainio mies ja todellinen visionääri..

Sooloilija kirjoitti...

Mikaela, visionääri on hyvä sana. Mietin, että mitähän hänen päässään liikkuu kun hän luo tällaisia kummallisia maailmoja. Jonkun täytyy kai käsitellä tällaista ihmismielen pimeyttäkin.
Elokuvakin oli hyvin pimeä: suurimmaksi osaksi yöaikaan kuvattu. (Tai siltä ainakin katsojasta tuntuu)

Jael kirjoitti...

Muistan kun näin tuon elokuvan sen ollessa leffateattereissa Helsingissä.Jätti vähän hämmentyneen tunteen, ainakin silloin.Joitakin vuosia myöhemmin ajoimme eksän kanssa ohi tuota Mulholland Driveä.....

juanita kirjoitti...

mulholland on jäänyt itselläni lynchin tuotannosta väliin, vaikka olen monien kuullut sitä kehuneen. haluaisin sen kyllä nähdä, sillä pidän lynchin omalaatuisista elokuvista, vaikka ne joka kerta jättävätkin yhtä mietteliään olon. mikä on yleensä vain positiivista. lynchin tapauksessa pitää ehkä vain unohtaa perinteinen elokuvakerronta ja luopua kerronnallisten yhteyksien luomisesta tapahtuminen välille. olen ajatellut, että on parempi olla vain avoin ja antautua kuvien vietäväksi..

Pupu kirjoitti...

Aah, Mulholland Drive on yksi lemppareistani, ja muutenkin oon kyllä ihan Lynch-fani:) Mulla on tuo MD itelläni ja oon kattonu sen useammankin kerran, kestää kattelua kyllä:) Aikanaan kävin tuon kattoon kyllä ihan isolta kankaaltakin.

Mikaelan tapaan kateltiin avokin kans viime syksynä Twin Peaks, mulla on se boksi, lempisarjani on tuo TP:D

Leena Lumi kirjoitti...

Mulhollandista en tiedä mitään, mutta Twin Peaksin olen katsonut joka jakson ja kahteen kertaan! Lynchin kyky luoda unenomaista tunnelmaa, johon väkisin katsoja imautuu mukaan halusipa tai ei, harva ohjaaja jos kukaan tavoittaa.

Taru kirjoitti...

Minä olin tuon leffan katsottuani aivan h-moilasena, tuli sellainen vähän tyhmä olo; miksi en ymmärrä tätä? Piti muistaakseni ihan netistä katsoa selitystä leffalle...

Sari kirjoitti...

En ole tätä elokuvaa nähnyt, mutta Twin Peaks oli aikoinaan yksi lempisarjoistani. Toisaalta sen katsominen saattoi välillä ahdistaakin, tapahtumat kun olivat joskus todella outoja ja pelottaviakin, mutta ei siitä siltikään voinut jättää jaksoakaan katsomatta. Olisipa muuten jännä katsoa tämä sarja uudestaan nyt vähän aikuisemmalla iällä. Mahtaisikohan vielä toimia samalla tavalla kuin silloin joskus... ?

Sivustakatsoja kirjoitti...

Itsekin nähtyäni Mulholland Driven olin ihan hukassa kaikista tapahtumista. Täytyisi tuokin katsella jossakin vaiheessa uudestaan. Inland Empiren, jota on sanottu MD:n sisarteokseksi, on ihan yhtä outo.

Just tällä hetkellä onkin Twin Peaks toista kertaa (kokonaan) katselun alla, mutta sarjan luonteen takia sitä viitsii katsella lähinnä iltaisin ja öisin, niin etenee vähän hitaammanpuoleisesti. Ihana sarja. <3

Sooloilija kirjoitti...

Jostain syystä tämä Mulholland Driven mystisyys ja arvoituksellisuus ei haittaa. En vieläkään ymmärrä joitain asioita mitä siinä tapahtui, mutta joitain asioita se taas 'avasi'..

Twin Peaks on tullut pariin kertaan uusintanakin tv:stä, mutta sen katsomisesta omalla kohdallani on jo taas vuosia aikaa. Kyllähän se varsinkin alussa oli todellinen Tapaus! Ihan uutta tv-sarjamaailmassa.

violet kirjoitti...

Ihmiset yrittävät aina YMMÄRTÄÄ kaiken. Sitten tuntuu että on tyhmä jos ei "ymmärrä". Ehkä kannataisi antaa mennä vaan, tarttua tunteeseen.
Lynch on esimerkki kertojasta jonka tekeleet eivät aina noudattele ollenkaan niitä ratoja, joihin meidät on "opetettu". Ihminen toivoo loogisuutta ja juuri sitä ymmärtämisen tunnetta. Siksi on oikein hyvä minusta katsoa välillä Mulholland Driven kaltaisia juttuja. Minusta tuntuu että se avaa uusia ratoja päässä, liittää uusia piuhoja ja kasvattaa mahdollisuuksien määrää.