sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Kristin Scott Thomasin vahva rooli

Pidän englantilaisen Kristin Scott Thomasin eteerisestä kauneudesta ja vahvoista naisrooleista. Tässä ranskalaisessa, Philip Claudelin ohjaamassa elokuvassa hän on jälleen kerran lähes hyytävän vakuuttava yksi-ilmeisenä kovia kokeneena naisena, josta kukaan ei oikein tiedä mitään. Kristin esiintyy elokuvassa lähes täysin meikittömänä, ja muutenkin hyvin paljaana.

Elokuvalla on pitkä nimi: alkuperäinen on Il y a longtemps que je t'aime, englanniksi se on muotoutunut muotoon I've Loved You So Long ja suomeksi Olen aina rakastanut sinua. Elokuvan nimi on hankalin osa siinä, se ei jää mieliin. Muuten elokuva jää erikoislaatuisuudessaan mieliin juuri Kristin Scott Thomasin vuoksi.

Ohjaaja on valinnut viisaan tien lähestyä merkillistä aihetta: oikein kukaan ei tiedä miksi Kristinin esittämä Juliette on istunut vankilassa 15 vuotta. Elokuva alkaa hänen vapautumisestaan, ja kauan kadoksissa olleen pikkusiskon tapaamisesta. Elokuva kertookin näiden naisten kipeästä suhteesta. Perhe on sulkenut isosiskon täysin ulos perheestä hänen kauhean tekonsa vuoksi. Hän on vieras kaikille.

Elokuva etenee ehkä tyypillisen ranskalaisen elokuvan tavoin ulkoisesti: puhutaan paljon, syödään paljon, juodaa punaviiniä ja tupakoidaan.. Kaikki mikä tapahtuu, kuohuu pinnan alla, kuvan takana, Julietten mielessä. Jos on tehnyt hirveän teon, kulkee se mukana koko ajan. Elämästä on tullut eloonjäämistaistelua, jatkaako elämistä vai ei. Kuinka sopeutua yhteiskuntaan ja kuinka solmia uusia ihmissuhteita.

Vähitellen Juliette sulaa hymyynkin ajoittain. Hän avautuu. Sisaren lapset pitävät hänestä. Hän saa anteeksi ja synninpäästön. Lopussa katsojakin hyväksyy ehkä hänen tekonsa. Kuten nainen itsekin kysyy: 'mitä itse olisit tehnyt?'.

Elokuva Olen aina rakastanut sinua kertoo armomurhasta, omankäden oikeudesta ja siskosten välisestä suhteesta. Englanninkielinen nimi I've Loved You So Long kertoo ehkä enemmän siitä ikävästä ja surusta mitä Kristin Scott Thomasin Juliette on kaikki vuodet tuntenut.


Elokuvan loppu on lohdullinen. Se on katsojalle suuri helpotus. Pidin elokuvasta.
Traileri sivupalkissa.

Tässä linkissä lumoavan Kristinin haastattelua elokuvan teosta.

17 kommenttia:

Leena Lumi kirjoitti...

Kristin on todellakin lumoava nainen. Tässä elokuva, jonka katsoisin, mutta sitä ennen se amerikkalainen alzheimer-leffa, jonka pääosassa Julie Christie...

Sooloilija kirjoitti...

Leena, tämä kannattaa jossain vaiheessa katsoa.

Tarkoitat Away From Her-elokuvaa, jossa Julie Christie oli pääosassa.

Yaelian kirjoitti...

Tuota elokuvaa kehuttiin täällä joitakin kuukausia sitten aika paljonkin,ja piti mennä katsomaan se,mutta unohtui.

Ppi kirjoitti...

Tätä on ole nähnyt, ja Kristinin kasvot ovat aina jotenkin hyvin, hyvin surulliset.

Sooloilija kirjoitti...

Yael, on virkistävää nähdä välillä ranskalaista elokuvaa. Suosittelen tätä..

Papi, mutta kun ne kasvot hymyilevät, ovat ne yhtä säteilyä, kts. viimeinen kuva.

Tämä elokuva tuli ihan äskettäin vuokraamoon. Valkokankailla sitä ei nähty.

hanne kirjoitti...

Katsoin tuon elokuvan viikko sitten dvd:ltä.

Hyvin vaikuttava, koskettava elokuva...
Jäin hyvin pitkäksi aikaa miettimään äidin ratkaisua...
samoin yhteiskunnan eutanasian kielteisyyttä...

Sooloilija kirjoitti...

Hanne, hyvin paljon ajatuksia herättävä elokuva, kyllä.
Eutanasiakielteisyys on peikko yhteiskunnassamme, suhtautuminen vaihtelee varmaan eri maissakin.. Keskustelu/väittely siitä ei lopu varmaan koskaan.

Katriina, kirjoitti...

Taas yksi mielenkiintoinen tapaus, johon toivottavasti voi tarttua, kun vastaan tulee.

Scott Thomas tekee aina laatutyötä, mihin ikinä tarttuu.

Sooloilija kirjoitti...

Katriina, Makuunista löytyy ainakin tällä hetkellä.

Kun lopetin katsomisen, halusin nähdä heti uudelleen. Eli pitäisi kai ostaa itselleen.

Elisa kirjoitti...

Kiinnostuin leffasta vaikka en ihan kauheasti Kristinistä tykkää, hänessä on jotakin kauhean viileää. Toisaalta luotan varmaan makuusi =)

Annie kirjoitti...

Vaikuttaa kiinnostavalta. Arvaan jo, mistä on kyse, joten pistän korvan taakse ja katson joskus, kun ehdin. Vaikka tuollaiset aiheet ovatkin tosi raskaita ja ahdistavia... Mutta tärkeitä.

Sooloilija kirjoitti...

Elisa, muistathan, että kyse on ranskalaisesta elokuvasta. Amerikkalaiset olisivat tehneet aiheesta täysin erilaisen..
Kiitos makuuni luottamisesta.

Annie, kyllä kannattaa tutustua tähän. En halunnut ihan suoraan paljastaa mistä oli kyse, koska elokuvakaan ei paljasta sitä heti alussa..

violet kirjoitti...

Meillä on tuo dvd:nä ja katselin kesällä. Pidän tästä valtavasti.
Voi hitto, en osaa nyt sanoa muuta.

Sooloilija kirjoitti...

Violet, minä haluaisin nähdä tämän uudelleen.
Pidin tämän kuvituksesta ja värimaailmasta.
Minäkään en oikein osaa nyt muuta sanoa..

Paivi kirjoitti...

Kiitos Sooloilija tämän linkin löytämisestä :) En siis muistanut väärin vaan olihan täällä juttu!

Katsoin elokuvan eilen illalla ja olin myös hyvin vaikuttunut siitä. Pidin erityisesti siitä, miten eri tavoilla ihmiset suhtautuivat Julietteen ja hänen taustaansa, ja miten tämä peilautui koko tarinaan. Tämä pisti miettimään monia asioita, tietysti jännityksellä odotti lopun selitystä "miksi" - ja vastaus oli melkoisen lohdullinen. Mutta matkan varrella monta kertaa mielessä kävi, miten kamalan vaikeaa pitkään vankilassa olleilla varmasti on sopeutua taas normaaliin elämään. Epäluuloja varmasti on ympärillä liikaa. Lisäksi tuo elokuvan varsinainen aihe, eli "miksi" kyllä äitinä ajattelutti... Hieno elokuva!

Sooloilija kirjoitti...

Jollain lailla näin samaa tässä Julietten roolissa ja Lukijan Hannahin roolissa. Lukijassa Hannah ei kestänyt ajatusta vankilasta vapautumisesta. Tämä nainen oli rohkea, mutta vapautuminen vankilasta ja yhteiskuntaan sopeutuminen ei varmastikaan ole helppoa..

Kristin Scott Thomasilta hieno rooli. Muut jäävät vähän hänen varjoonsa. Tai sitten ovat meille hieman tuntemattomampia ranskalaisia näyttelijöitä.

Äitinä tämä rooli mietityttää myös. Mitä itse olisi tehnyt? Ja olisiko voinut tehdä mitään? Juliette oli lääkäri, hän pystyi tekemään mitä teki.. Kuka tahansa ei pystyisi..

Sooloilija kirjoitti...

Tänä vuonna olen nähnyt ainakin KAKSI elokuvaa, jotka halusin heti nähdä uudelleen kun lopetin katsomisen. Toinen oli tämä elokuva, toinen oli Rachel Getting Married.