perjantai 29. lokakuuta 2010

Woody Allenin runsaudensarvi

Woody Allenin uusin elokuva
You Will Meet A Tall Dark Stranger
tapahtuu nykypäivän Lontoossa,
maailmassa, jossa ihmisten ammatit ovat kirjailijoita, taidegalleristeja, kirjakauppiaita tai muuten vain rikkaita, kuten esim. Anthony Hopkinsin esittämä kadonnutta nuoruutta raivokkaasti tavoitteleva mies, Alfie. Hän eroaa samanikäisestä vaimostaan, jota pitää liian vanhana ja tavallisena. Henkimaailman asioihin hurahtavana vaimona on mainio brittinäyttelijä Gemma Jones (yläkuvassa Naomi Wattsin kanssa). Jones esitti hieman höpsöä, mutta sydämellistä äitihahmoa myös Bridget Jones-elokuvissa, Bridgetin äitinä.
*
Allenin uusin elokuva, tämä, jota ei ole suomennettu lainkaan, You Will Meet A Tall Dark Stranger, koostuu runsaasta näytteljäkaartista (kuva alla) ja yksittäisistä tapahtumista, yhteen kudottuna, muttei yhtään sekavana keränä.

Näistä hahmoista on helppo poimia itselleen suosikit ja inhokit, vaikkei
varsinaista samaistumista kehenkään tapahdukaan.
Olen esim. ihaillut jo vuosia australialaissyntyistä Naomi Wattsia, naista,
joka voisi olla Nicole Kidmanin verevämpi sisar.
Woody Allen on huikea roolittaja. 
Miten hänelle onkin tullut mieleen 'palkata' taidegalleristin rooliin mainiosti keski-ikäistynyt Antonio Banderas tai turhautuneeksi kirjailijaksi hieman yksi-ilmeinen, mutta silti karismaattinen amerikkalaisjässikkä Josh Brolin. Näyttelijät ovatkin elokuvan parasta antia. Heidän näyttelemistään seuraa suurella mielenkiinnolla. Ihaillen.

Allen ohjaa Naomi Wattsia
*
Elokuvasta jäi eniten mietityttämään tyttären ja äidin (Naomi Watts & Gemma Jones) suorasukainen, mutta rakastava suhde.
Elokuvassa on eroja, onnettomuuksia, kuolemaa, uusia rakkaussuhteita, vanhoja suhteita.. Sanomattomia sanoja, väljähtynyttä rakkautta, vääriä valintoja, niin vääriä..
Toisaalta elokuva sitten loppuukin, eikä oikein kerro miten kaikille käy. Tulevaisuus jää avoimeksi.

Antonio Banderas & Naomi Watts
 
Suurelta valkokankaalta oli erityinen ilo seurata Lontoon katuja ja maisemia sekä asuntoja, olivat ne sitten studiossa kuvattuja kulisseja, tai aitoja brittiasuntoja..

You Will Meet A Tall Dark Stranger on ehkä Woody Allenin jonkinlainen välityö, muttei siltikään yhtään merkityksetön.

Elokuvan kaunein nainen - Freida Pinto - joka ihastutti jo parin vuoden takaisessa Slummien miljonäärissä.
Pidin tästä enemmän kuin viime vuotisesta Allenista, Whatever Works-elokuvasta.
Woody Allen täyttää joulukuussa 75 vuotta ! Eikä hän ole sanallakaan maininnut lopettavansa elokuvien tekoa. Nostan hattua !

8 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Ai Lontoossa tämä tapahtuukin,luulin että New Yorkissa...
Minunkin on tarkoitus ehdottomasti tämä leffa nähdä,pikapuoliin.Woodyllä on kyllä uskomaton tahti noiden leffojensa kanssa:-)

Sooloilija kirjoitti...

Jael, juu koko ajan Lontoossa..
On kyllä uskomaton tahti, viime aikoinahan se on ollut elokuva vuodessa.

Elisa kirjoitti...

Munkin on pakko nähdä leffa PIKAISESTI, olen jonkin asteinen Woody Allen fani!

Mikä Woody Allenin leffoissa yleensä on erinomaista, se on hahmoille kirjoitettu dialogi. Sanailu on nokkelaa, mutta kuitenkin hyvin luontevan oloista. Keskusteluissa on niin älykkyyttä, huumoria kuin tarpeen vaatiessa tulisuuttakin. Siitä tykkään!

Odotukset ovatkin tämän(kin) Woody leffan kohdalla todella korkealla =)

Sooloilija kirjoitti...

Elisa, minäkin haluan nähdä uudet Allenit aina heti. Yksikään elokuva ei ole tuottanut pettymystä, vaikka tuntuu, että vanhemmiten Allen panostaa kaikkein eniten henkilöiden ohjaukseen, ei niinkään aina juonen kulkuun..

Tässä elokuvassa erityisesti tuotti iloa se, että siinä on paljon hyvin eri-ikäisiä ihmisiä..

Kyllä tämä kannattaa mennä leffateatteriin katsomaan!

Leena Lumi kirjoitti...

Ian McEwanin haastettelun luettuani tajusin että Lontoo on mun 'New York'....Tämä filmi menee suoraan ostoslistalle, kuten muutkin puuttuvat Allenit. Match Pointin odotan nyt vihdoinkin ehtiväni katsoa viikonloppuna ja veikkaan siitä itselleni ihania väristyksiä...

Olen pitänyt kaikista näkemistäni Allenin leffoista, myös Whatever Worksistä. Pidän myös Allenin naisnäyttelijöistä, kuten Diane Keatonista ja Mia Farrowista. Nyt pitäisi löytää Hannah ja sisaret (1986).

Valitsin sen Jake -leffan leffateatterileffaksi, sillä aikamme ei salli monia lähtöjä teatteriin täältä viimeiseltä saarelta.

Laitan Woodysta pienen postauksen kohta...pian.

Sooloilija kirjoitti...

Leena, minäkin haluaisin ostaa kaikki Allenin elokuvat.

Allenin elokuvat ovat toisaalta samanhenkisiä, mutta se missä kaupungissa ne on kuvattu, tekee niistä aina hieman erilaisia. Lontoossa on eri tunnelma kuin New Yorkissa tai Barcelonassa tmv.

Match Pointhan tapahtuu myös nykypäivän Lontoossa, senkin maisemat ja museokuvaukset ovat hienoja!

Leena Lumi kirjoitti...

Soolis, linkitin mun Allen juttuun tämän sun leffa-arvostelun.

Oli muuten hirveän surullista kuulla yhdeltä pariskunnalta, että 'kun on matkustanut ympäri maailmaa vuosikausia, kaikki suurkaupungit ovat sama.' Sitähän haluaa säilyttää edes illusionsa omista rakkaista kaupungeistaan...Toivottavasti en koskaan koe/tunne noin, sillä siinä on jotain kyynistä.

Muuten: Suomen Kuvalehden jutussa mainitaan, että Allenin äiti eli 95-vuotiaaksi ja isä näki sadannen syntymäpäivänsä, joten toivoa on, että heidän poikansa jatkaa iloksemme vielä kauan.

Sooloilija kirjoitti...

Leena, ok, käyn kurkkaamassa.

Noin kyynistä minusta ei saisi koskaan. Tai en ainakan usko. No eiväthän ne todellakaan ole sama! Kyllä Pariisi on ihan eri kuin vaikka Rooma, jne..

Toisilla se pitkä ikä on niin geeneissä. Toivotaan, että Allen tekee vielä monta elokuvaa.