lauantai 18. joulukuuta 2010

Patti Smithin ja Robert Mapplethorpen tarina

Vaikka olisin iltaisin kuinka uninen,
on minun hetkeksi, muutaman sivun verran edes, mentävä 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun New Yorkiin, jossa taiteilijanuraansa aloittelevat nuoret ja kiihkeät Patti ja Robert:
Sielunkumppanit, rakastavaiset, ystävät ja kohtalotoverit. He olivat kaikkea tätä.
Kirja Ihan kakaroita (Just Kids, 2010) on Patti Smithin kirjoittama tarkka ja rehellinen kuvaus pariskunnan yhteiselämästä.
Patti kirjoittaa runollista tekstiä, pitkiä lauseita, tarkkoja osoitteita ja nimiä.. Hän on luultavimmin kiihkeästi suoltanut koko tarinansa ja rakkautensa paperille. Ja minä lukijana elän hänen mukanaan, niin lähellä. 
*
Joulusta hieman:
Tänään olen luonut leipomalla hieman jouluakin kotiin. Tein myös pitkästä aikaa, monen vuoden paussin jälkeen, porkkanalaatikon. Se olikin niin hyvää, että iso osa siitä meni iltapalaksi, juuri uunista otettuna, höyryävän kuumana.. (niin tyypillistä). Joten uusi satsi on vielä tehtävä.
Mutta nyt menen taas lukemaan.

Tässä Patti Smithin haastattelua kirjasta ja Robertista.

15 kommenttia:

lumiomena kirjoitti...

Haluaisin kovasti lukea tuon "Ihan kakaroita". Kirja kiinnostaa monestakin syystä, ja Patti Smithillä on karismaa, särmää ja lahjoja.

Minäkin tein tänään porkkanalaatikkoa. Se on yksi jouluruokasuosikeistani. :)

Sooloilija kirjoitti...

Lumiomena, kannattaa lukea. Laitoin jo hyvissä ajoin kirjastoon varaukseen ja se tulikin aika pian.

Kirjassa paljastuu kaikkea yllättävää mitä en ole tiennytkään Patti Smithistä. Ja tämä Robert oli hyvin erikoinen, aiemmin en tiennyt hänestä oikein mitään.

piilomaja kirjoitti...

Saas nähdä saanko sen Dream of Life -elokuvan jouluna;-)
Tuo kirja kiinnostaa entistä enemmän myös.

Sooloilija kirjoitti...

Piilomaja, toivottavasti saat lahjaksi. Minäkin aion ostaa sen ensi vuoden puolella.

Yaelian kirjoitti...

Kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta;2 mielenkiintoista persoonaa.
Mukavaa joulunodotusta,Sooloilija.

Sooloilija kirjoitti...

Jael, kiitos, vielä kolme päivää töitä, sitten alkaa joululomani.

Kaksi mielenkiintoista persoonaa, todella. Onneksi Patti on kirjoittanut kirjansa suurella kunnioituksella ystäväänsä kohtaan, mutta toisaalta ei ole kaunistellutkaan mitään..

Elisa kirjoitti...

Muakin kiinnostaa tuo kirja, pitääpä varata kirjastosta.

Se eilinen leffa Eräs joulutarina oli pettymys. Katselin sitä klo 2320 saakka jolloin luovutin ja painuin pehkuihin.

Katsoitko?
Leppoisaa sunnuntaita, voi vitsi tuo porkkanalaatikko kuulostaa hyvältä...

Sooloilija kirjoitti...

Elisa, laitahan pian kirjastoon varaukseen.

No en katsonut kun usein aloitan innolla ranskalaiset elokuvat, mutta ne tuottavat usein pettymyksen, kuten nyt eilinenkin Joulutarina. Katsoin sen sijaan ties kuinka monetta kertaa ykkösellä pyörineen The Queenin ja kyynelehdin Dianan tarinaa.. Niin, ja luin tuota kirjaa..

Katriina, kirjoitti...

Kauniin violetti tausta! Lämmin ja läheinen väri, mun lemppareita.

Tuollaiseen kirjaan on kiva upota hetkeksi iltaisin, jos vielä malttaa mennä nukkumaankin ajoissa:)

Leppoisaa sunnuntaita!

Sooloilija kirjoitti...

Katriina, juu tummensin hieman tuota taustaväriä.

Maltan kyllä mennä nukkumaan, sillä väsy iskee aina.

Leppoisaa sunnuntaita sinnekin päin. Hurjan kylmä ilma, pakkastuuli puhaltaa. Eipä ole paljon ulos asiaa..

SusuPetal kirjoitti...

Ostin tuon kirjan kesällä, mutta en ole vielä lukenut. Keskittyminen lukemiseen on huonoa masennuksen takia, mutta vielä minä jonain päivänä luen!

Sooloilija kirjoitti...

Susu, joulun aikana tämä kirja voisi olla mainio luettava. On jännä lukea ihailemastaan ihmisestä ja saada selville uusiakin asioita hänestä. Heidän tarinansa on sekä kepeä että syvällinen, rappioromantiikkaa ja oikeatakin rappiota. Myös surullisuus leijuu ilmassa.

Leena Lumi kirjoitti...

Jätin tämän kirjan väliin, koska olin ylityöllistetty ja vieläkin on rästiä, jotka menevät ensi vuodelle. Jätin myös Himin, vaikka olen soittanut sekä Ville Valoa että Patti Smithiä. Luin lehdestä kertomuksen Pattista ja miehestä, jota hän rakasti ja joka sitten suuntautuikin muualle. Samassa jutussa mainittiin se 'heidän' biisinsä, joka on nyt musiikkilistallani, vaan en muista enää mikä se oli;-) Kaikki pitäisi korvamerkitä.

Ersä Soolis esiintyy blogissani useiden lahjakkuuksien kera;-)

Sooloilija kirjoitti...

Leena, luit lehdestä kertomuksen juuri Pattista ja Robertista, joka kuoli aidsiin. Se biisi, tai sen esittäjä, mainitaan kirjassakin: TIM HARDIN.
He kuuntelivat yhdessä myös The Doorsia, johon Patti erityisesti ihastui. Hän tunsi jotain hengenheimolaisuutta Morrisonin kanssa.

Sooloilija kirjoitti...

Lisäystä vielä: se heidän biisinsä nimi on: HOW CAN WE HANG ON TO A DREAM. Tosi kaunis laulu.