Anne Hathawayn
herkkä, hauska ja koskettava roolisuoritus
nuorena naisena, joka sairastaa Parkinsonin tautia. Hän elää koko ajan eri vaiheisiin pahenevan sairautensa kanssa, rakastuu, on vahva ja heikko yhtäaikaa.
Anne Hathaway (s. 12.11.82) on Maggie, nainen, joka tunnistaa liehittelijät ja petturmiehet. Siksipä hän ei lankea sellaisten edessä. Hän ei vikise, vaan vie. Elokuvan alun komediallisuus ja seksintäyteisyys (joka silti on aika kesyä, välillä ollaan kiltisti peitonkin alla, vaikka paljasta pintaa vilahteleekin), muuttuu loppua kohden aina vain vahvemmaksi draamaksi. Elokuva onnistuu loppupuolella oikeasti koskettamaan tarinallaan, jossa rakkaus astuu syvästi kuvioihin kun sille annetaan mahdollisuus. Molemmat osapuolet tuntevat millaista on haluta hoivata toista ja huolehtia toisesta.
Kuvassa Jake Gyllenhaal & Anne Hathaway elokuvan promotilaisuudessa.
*
Anne Hathaway ja Jake Gyllenhaal ovat hyviä ystäviä jo vuosien takaa. Ang Lee ohjasi heitä vuoden 2007 Brokeback Mountainissa, jossa he myös näyttelivät paria, mutta paljon surullisempaa sellaista.
Katsojana minun on helppo ja luonteva seurata näiden kahden näyttelemistä. Heidän välillään on aitoa kipinää ja lämpöä. Sellaista vanhanajan glamourhenkeä, jota harvoin enää näkee. He voisivat olla nykypäivän Katherine Hepburn ja Spencer Tracy. Annen roolihahmo Maggie on hyvin kipakka nainen, mutta osa siitä on kuorta, sillä kaiken taustalla väijyy paha musta peikko: Parkinsonin tauti ja sen oireet.
Ohjaaja Edward Zwick, joka aiemmin on tehnyt vahvoja draamoja (Viimeinen Samurai, Intohimon tuulet, Veritimantti) olisi saanut olla vielä vähän terävämpi työssään. Komediallisuudessa ei mitään pahaa, mutta muutamat kohdat tuntuvat päälleliimatuilta, yleisön kosiskelulta. Aivan kuin elokuvasta olisi haluttu tehdä koko kansan ja koko perheen elokuva. Elokuvateatterin yleisössä on paljon teinejä, mutta myös meitä muitakin.. Varmasti jokainen sai elokuvasta jotain. Minulle se oli ihmetys siitä kuinka herkkä, luonteva ja valovoimainen Anne Hathaway on näyttelijänä. Seuraavaksi häntä saakin katsella ihan omana itsenään helmikuun lopussa kun hän juontaa Oscar-gaalan yhdessä James Francon kanssa.
*
Jos Love and Other Drugs-elokuvasta olisi jätetty muutama turha kohtaus pois ja otettu hieman eri näkökulmaa asioihin, olisi siitä tullut mieliinpainuvampi kuin mitä se nyt kokonaisuudessaan oli.
13 kommenttia:
Olen aivan samaa mieltä, että Hathaway oli tämän elokuvan sydän. Sellainen säteilevä, haurasta voimaa huokuva nainen, aivan ihana.
Tekijät eivät tainneet oikein tietää, millaista elokuvaa ovat tekemässä, sellainen fiilis tästä elokuvasta kokonaisuutena jäi käteen. Draamalliset ainekset ovat kuitenkin niin vahvoja, että ei tästä ihan pelkkää komediaa saa. Kokonaisuutena hieman epätasainen, mutta Hathawayn rooli pelasti paljon!
Päivi, kyllä nyt kävi tosiaan niin, että Gyllis jäi vähän sivummalle tässä elokuvassa, vaikka hänkin säteili omalla tavallaan: oli luonteva ja hauska.
Elokuva ei tule taistelemaan palkintogaaloissa, koska on tosiaan epätasainen komedian ja draaman vaikeaan välimaaston sijoittuva.
Zwick on tainnut toimia noissa mainituissa elokuvissa tuottajana eikä ohjaajana. Elokuva ei kiinnosta yhtään...mutta olisi kyllä kiva nähdä Hathawaytä, joka oli niin kovin hyvä Brokeback Mountainissa ja Rachel Getting Marriedissa. (Mutta niissä ohjaajakin oli monta luokkaa vahvempi...)
Anonyymi, aha niinpä onkin kun asian tarkistaa imdb:stä. Korjaanpa tekstiin muutamat elokuvat, jotka ovat hänen ohjauksiaan. Aika paljon on tuottanut.
Voi ihanaa kun löysin tänne.Tykkään kovasti ja kirjoitat tosi hyvin.Tätä viimeisintä viikonvaihteessa yhden tyttären kanssa mietittiin mennäkö katsomaan-onneksi löysin tänne Lumiomenan kautta ja kyllä-me mennään.
Terveisin Maria
Maria, tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan! Kiva.
Elokuvasta voisi sanoa, että jollain lailla hyvän mielen elokuva ja varmaan myös äidin ja tyttären yhteinen ilo. (Tyttären ikää en kyllä tiedä, omieni kanssa en vielä menisi, ovat 11 ja 14). Jake Gyllenhaalia suurella valkokankaalla ! Ja kaunista Annea!
Tämä leffa on mun tahtoo-nähdä listalla. Toivottavasti ehdin ennen kuin häipyy teattereista... mutta jos ei, niin ehtii sitä sitten myöhemmin kotisohvaltakin dvdnä nauttia.
Jos elokuvasta olisi jätetty sitä hömppää pois niin ehkä leffasta olisi tullut liian vakava ja se olisi menettänyt osan katsojistaan. Minä pidin leffasta tällaisenaan, sopivan kevyt ettei täysin ahdistunut mutta pisti kuitenkin ajattelemaan. Ja molemmat olivat ihania!
Anne, eiköhän tämä muutaman viikon pyöri, sen verran on kuitenkin saanut hyvääkin vastaanottoa.
Mikaela, niin, se olisi sitten ollut ihan draama. Kevennys oli hyväkin juttu, mutta jotain häiritsevää siinä vähän kuitenkin oli, siis minusta.
Molemmat on niin ihania, Jake ja Anne !
Tämä on ihan must leffa, pakko nähdä. Tykkään kummastakin näyttelijästä ja Anne vaan paranee leffa leffalta.
Kiitos tästä.
Ja erinomaisen hyvää viikonloppua!
Elisa, kyllä tämä oikeastaan pitää nähdä jos vähänkään fanittaa Gyllenhaalia ja Hathawayta.
Viikonloppuja sinnekin päin!
Moi Sooloilija. Onpas taas kerran kertakaikkien hauska yhteensattuma, että ajattelimme tästä leffasta lähes samoin :-) ...
Anne loistaa tässä leffassa, ja vakuutti jälleen kerran olevansa loistava näyttelijä. En ollut tutustunut leffaan tarkemmin ja menin sen katsomaan, kun sattui just sopivaan aikaan (vein tyttären kavereineen toiseen leffaan). Minusta mainos ja ennakkoon annetut mielikuvat leffasta antavat aivan väärän kuvan leffasta.
Olen samaa mieltä, että leffa olisi ollut vieläkin koskettavampi, jos osa ihmetouhusta/touhuilusta / härhöilystä olisi jätetty pois. Siis leffan jälkeen oli vähän kaksijakoinen fiilis. Ja osa nakuilusta oli vähän "yleisön kokiskelua" , ja aiheutti meikäläisessä vain kummeksuntaa.
Tallennan nykyään leffa-arvosteluani Moleskinen film journaliin, kun päätin lopettaa blogini. Voi siis olla että kommentoin juttujasi "vähän myöhässä", toivottavasti tämä ei haittaa :-), ja toivottavasti huomaat nämä höpinäni ;-)
Hei Maria, huomaanhan minä, koska kaikki kommentit tulevat sähköpostiini. Ja ei haittaa vaikka kommentoisitkin vähän myöhässä.
Samaa mieltä olen kanssasi myös tuosta nakuiluista, sekin oli jossain määrin yleisön koskiskelua.
Olen viime päivinä miettinyt sitä kuinka hyvän elokuvan tästä olisi saanut. Kenties eri ohjaajalla. Nyt siitä tuli keskivertoa ja sen pelasti vain parin henkilökemia ja erityisesti Anne Hathawayn suoritus.
Lähetä kommentti