perjantai 18. maaliskuuta 2011

Javier loisti ja lumosi

Kävin katsomassa Alejandro Gonzáles Inárritun
Biutifulin.
Saanko kirjoittaa siitä huomenna paremmin..
Otin elokuvan aika raskaasti, sen käsittelemien aiheiden vuoksi, 
mutta silti kuljin aivan kuin Javier Bardemin selän takana koko elokuvan ajan.
Askelsin kahden ja puolen tunnin ajan hänen takanaan rumassa maailmassa.
Barcelonakin näytti rumia kasvojaan, vaikka sen kauneuskin tuli ajoittain esiin.

.. Mutta Javier kuolevana miehenä, hellänä isänä, mieleltään järkkyneen vaimon ymmärtäjänä, pikkurikollisena: hän on roolinimeltään Uxbal, mutta kun suuri valkokangas näyttää hänen kasvojaan hyvin läheltä, hän on minulle Javier Bardem. Enkä saa silmiäni irti hänestä, en uskalla edes räpäyttää, etten kadota häntä näkyvistäni.

Elokuvasta sitten lisää huomenna.


9 kommenttia:

Leena Lumi kirjoitti...

Voin kuvitella...Olenhan julkaissut häntä joskus muuten vaan. Ei varmaan tunnu samalta katsoa sitten kotona, mutta näille yhteensattumuksille ei nyt voi mitään.

Hyvän leffan ja hyvän kirjan jälkeen kannattaa nukkua yön yli, siten se asia kypsyy ja valmistuu.

Sooloilija kirjoitti...

Leena, olen ihan väsynyt työviikosta, joten elokuvissa istuminen perjantain alkuillassa oli toisaalta ihanaa, toisaalta vähän raskasta..
Kerron sitten huomenna mitä pidin.

Katriina, kirjoitti...

Meri sisälläni oli samanlainen, siinä oli vain Bardem, koko valkokankaan leveydeltä.
Ajattelin myös, että tätä pitäisi mennä katsomaan vain kaikissa ruumiin ja sielun voimissa;)

Karoliina @ Kirjava kammari kirjoitti...

Odotan postaustasi. Tämä kiinnostaa ehdottomasti, vaikka Hesarissa ei hirveästi kehuttu.

Kävin eilen katsomassa Sovinnon. Raskas, mutta hyvä. En enää oikein voi katsoa leffoja muuten kuin valkokankaalta, ja on ihan kamalaa, kun on niin harvoin varaa. Se on ollut minulle lasten syntymän jälkeen paras irtiotto. Käyn leffassa yksin tai ystävän kanssa. Mutta nyt ei vain ole rahaa. Ja kotona en malta keskittyä ja/tai nukahdan sohvalle. Elokuvateatterissa on tietenkin niin eri fiilis. Voi todella nauttia. Tai ainakin vaikuttua, jos on ahdistava elokuva kyseessä, niin kuin Sovinto.

Sooloilija kirjoitti...

Katriina, hyvä vertaus tuo Meri sisälläni. Javier on molemmissa tosi paljon läsnä.

Karoliina, minullakin kotona katsottavien dvd-elokuvien määrä kasvaa kun en meinaa malttaa järjestää kotona sellaista hyvää elokuvahetkeä.
Käyn elokuvissa kulttuuriseteleillä, joten hieman halvemmaksi tulee, mutta nekin loppuvat aikanaan.

Sovitus oli raskas, mutta siinä oli kuitenkin toivoa. Biutifulin toivo oli aika vähissä..

Maria kirjoitti...

Odotan huomista.

Yaelian kirjoitti...

Javier on kyllä erittäin karismaattinen näyttelijä.Kuulin,että elokuva ei ole niin hyvä ja masentava,mutta ehkä juuri Bardemin vuoksi se kannattaa katsoa.Odotankin mitä kirjoitat tuosta elokuvasta...

Elisa kirjoitti...

Leffa varmasti pitää nähdä kaikissa sielun voimissa, on varmasti melko rankkaa tavaraa.

Ei ehkä sovi tämän hetkiseen elämäntilanteeseen, kun kovalevy on koko ajan ylikuormittuneessa tilassa (kuten tiedät).

Mutta Javier on ihana. Vicky Christina Barcelonan voisi katsoa kevään ja Javierin (ja Woodyn) kunniaksi, se leffa saa mielen autuaaksi =).

Aurinkoa!

Sooloilija kirjoitti...

Jael, Javierin karisma kannattelee melkein elokuvan kuin elokuvan, tässä melkein puskee ulos valkokankaalta.

Elisa, juuri kun sinä ja Katriina totesitte: kaikissa sielun ja ruumiin voimissa.
Juuri samaa Vicky Christina Barcelonaa mietin, että pitäisikö TAAS katsoa..

Mutta kerron elokuvasta tämän päivän aikana.