sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Almodovaria ja Allenia

Olen lainaillut taas kirjastosta ahkerasti sekä kirjoja että elokuvia. Se on oikeastaan jokakeväinen traditioni. Niinpä yöpöytäni pursuaa kirjoja ja hylly elokuvia.
Päätin katsoa hieman vanhempia tuotoksia ohjaajilta
Pedro Almodovar & Woody Allen.
*

Almodovarilta katsoin vuoden 1991 palkitun Korkeat korot - High Heels. (En ole sitä ennen nähnytkään).
Jo sen suomenkielinen kansiteksti lupaa sen olevan mestariteos. Siltä se myös tuntuu ja näyttää.
Almodovar käsittelee dramaattisesti ja tunteella äidin ja tyttären etäistä ja vaikeaa suhdetta. Juonessa äiti (näyttelijä Marisa Paredes) on kuuluisa, ulkomailla pitkään asunut laulaja, joka jätti tyttärensä Espanjaan tämä ollessa pieni. Tyttärenä näyttelee valovoimainen, hyvin paljon Juliette Binochea muistuttava espanjalainen Victoria Abril.
Elokuvan juonessa tapahtuu myös murha, ja syyllistä etsitään, mutta silti Korkeissa koroissa kaikki muu vie huomion. Elokuvassa Victoria Abrilin näyttelemä tytär jopa viittaa Ingmar Bergmanin vuoden -78 mestariteokseen Syyssonaatti, jossa myöskin on keskiössä kuuluisa äiti ja vähälle huomiolle jäänyt tytär. Näin ohjaaja Almodovar on saanut luontevasti ujutettua mukaan suuren ihailunsa Bergmania kohtaan.


Almodovarin maailma on värikäs ja katsojaa hämmästyttävä. Keitoksessa on mukana paljon aineksia; tunteilua, kyyneleitä, petosta, juonittelua ja rakkautta. Ja paljon puhumista. Erotiikka on Almodovarin elokuvissa aina ronskia, mutta myös hauskaa, joskus jopa surkuhupaisaa.
*
Myös Woody Allen on nimennyt innoittajakseen Ingmar Bergmanin. Allenin vuoden 1978 elokuvassa Sisäkuvia - Interiors ihailu Bergmania kohtaan myös näkyy. Elokuva on hyvin näytelmällinen ja askeettinen, etenkin kuvitukseltaan. Minulla ainakin tuli mieleeni jokin näkemäni Bergmanin paljon puhetta ja vähäeleisyyttä sisältävä elokuva.

(Diane Keaton, Marybeth Hurt, Kristin Griffith)

Sisäkuvia on selkeästi 70-luvun tuotos. Hieman sen ulkoiset puitteet pistävät silmään: ihmiset pukeutuvat kummallisen elottomasti ja vanhanaikaisesti, kaikki tupakoivat sisällä ja jopa näyttelijöiden silmälasit ja miesten parrat pistävät silmään.
Elokuvan aihe sensijaan on kestänyt hyvin aikaa. Allen on käsikirjoittanut kolmen sisaren tarinan hyvin näytelmälliseksi, tarinassa puhutaan paljon, mutta myös vaietaan.
Sisäkuvia on perheen tarina, joka ei selittele liikaa. Katsojan on heti alussa tajuttava, että epätasapainoinen vanhempi rouva on tytärten äiti, mielen sairautensa kanssa painiskeleva surullinen hahmo. Perheen isä on aina suosinut tiettyä tytärtä, siitäkin osittain johtuen siskokset ovat etäisiä ja kilpailuhenkisiä toisiaan kohtaan. 
Sisäkuvien maailmaan on yhtäaikaa sekä vaikea että helppo uppoutua. 

Woody Allen valitsi legendaarisen Geraldine Pagen (1924-1987) näyttelemään perheen tytärten mielisairasta äitiä. 
Rooli nouseekin elokuvassa keskeiseksi. Lopulta kaikki kiertyy äidin ympärille.

 Allen ei päästä katsojaa helpolla ja rivien välistä on luettava paljon.
Toisin kuin Almodovar, joka leväyttää näkyville kaiken!
Allenin Sisäkuvissa mikään ei ole iloista ja hauskaa. Kaikki ottavat itsensä ja elämänsä niin vakavasti. Kun taas Almodovarin Korkeissa koroissa itketään paljon, välillä jopa krokotiilin kyyneleitä, mutta tunteiden annetaan pursuta. 
Allenin Sisäkuvien hahmot vaikenevat, vaikka ulkoisesti puhuvat. He alkavat oikeasti puhua vasta kun on jo vähän myöhäistä.
*
Mestariohjaajia molemmat, Almodovar & Allen. He osaavat tuoda valkokankaalle ihmisen sisimmän niin, että katsojan sisällä liikahtaa, paljon.
Näiden ohjaajien innoittaja, Ingmar Bergman oli Suuri Mestari, jolle Almodovar ja Allen kilvan kumartavat.
*


14 kommenttia:

Leena Lumi kirjoitti...

Tässäpä minun lempiohjaajia kaksin kappalein. Ihmettelen, miten minulta on jäänyt näkemättä tuo Korkeat korot, sillä olen erään ystäväni kanssa oikein kilpaillut siitä, kumpi on nähnyt kaikki Almodovarit. Korkeat korot kuulostaa siltä kuin Almodovarin loistavat varhaistyöt, joita katsellessa sai sekä nauraa että joskus myös yllättäen tirauttaa pari kyyneltä.


Koska löysin Match Pointin (lue: elämäni elokuvan!) vasta viime vuonna, en yhtään ihmettele, että tämä Allenin filmi on minulta mennyt ohi. Liioiteltu vähäeleisys ei ole koskaan ollut makuuni.

(Tähän A-sarjaanhan ei voinut kuulua Tennesee Williams, joka on aina ohjaajista minulle ensiksi mieleen tuleva ja tiedät miksi.)

Allu kirjoitti...

Woody Allen soitti aprillipäivänä livenä klarinettia meidän Philharmoniassa eikä se ollut aprillipila, vaikka ensin luulin.

Sooloilija kirjoitti...

Leena, samoin minun lempiohjaajia, mutta näitä kumpaakaan elokuvaa en ole ennen nähnyt. Joskus jonkun Woody Allenin katsoo monta kertaa (kuten esim. Match Pointin tai Vicky Cristina Barcelonan), nyt oli kiva katsoa joku Allenin filmi, josta ei tiennytkään paljon mitään..

Almodovarin elokuvia on aina hauskaa ja mielenkiintoista katsoa. Hänen maailmansa ja henkilöiden roolihahmot ovat usein karrikoituja, kuin väritettyjä, mutta niistä löytyy aina se jokin todellisuuskin.

Allu, huikeaa! Pääsitkö katsomaan? Olisipa ollut mukava kokemus. Allen taitaa olla aika paljon nykyään Euroopassa.

Katja / Lumiomena kirjoitti...

Täällä myös eräs, joka pitää sekä Almodovarin että Allenin elokuvista. Korkeita korkoja en ole nähnytkään, pitäisi katsoa se.

Sisäkuvia katsoin kymmenisen vuotta sitten erään ystäväni kanssa. Tämä ystäväni on Woodyn (kuten hän Allenia tuttavallisesti kutsuu) hc-fani ja omistaa varmaan kaikki julkaistut Allenin elokuvat joko vanhoina vhs-kasetteina tai sitten dvd-muodossa. Elokuvasta jäi päällimmäisenä mieleeni sen tunnelma, haalistuneisuus sekä se, että se on hyvin erilainen kuin Allenin saman kauden muut työt (mm. Manhattan).

Karoliina @ Kirjava kammari kirjoitti...

Myös minulla Almodovar ja Allen ovat ihan parhaimpien ohjaajien joukossa. Vielä kolmaskin A sieltä kyllä löytyy, eli Paul Thomas Anderson - joskin vain parin elokuvan perusteella, toisin kuin nämä kaksi muuta.

Minäkin aloin ihmetellä, etten ole nähnyt Korkeita korkoja ainakaan muistaakseni. En myöskään Sisäkuvia, joskin se kuulostaa sen verran vanhalta ja erikoiselta Allenilta, etten ole siitä niin ihmeissäni. Olisi kyllä kiva nähdä molemmat. Kolmea sisartahan Allen käsitteli myös Hannah ja sisarissa, ja kun minulla on kirjoissa ollut tuo siskosteema nyt päällä, olisi kiva tarttua tähän myös elokuvissa.

Yaelian kirjoitti...

Minullakin on nuo 2 suosikkiohjaajiani.Olen nähnyt molemmat elokuvat,mutta Korkeat Korot muistan paremmin.Espanjaa opiskellessa tuli katsottua monta espanjankielistä leffaa,jota usein argentiinalaissyntyinen opettajakin suositteli. Woodyn leffoista olen nähnyt suurimman osan.Alkuaikoina hänellä oli joitakin hulvattoman aika hauskaa elokuvaa,esimerkiksi "Bananas".oletko nähnyt?

Sooloilija kirjoitti...

Katja, Korkeita korkoja suosittelen. Ajatella, että sekin on jo 20 vuotta sitten tehty.
Haalistuneisuus on hyvä sana kuvaamaan Sisäkuvia-elokuvaa. Siinä ei ollut lähes lainkaan mitään värikästä. Hyvin epätavallinen Allen-elokuva. Askeettinen.

Karoliina, nämä ohjaajat ovat tosiaan huippuja. Tuntuu, että molemmat paranevat vain vanhetessaan.
Olen pitänyt ihan hurjasti Kolmesta sisaresta. Siinä on kepeyttäkin ja iloa, mikä taas puuttuu lähes täysin Sisäkuvista.

Jael, Korkeat korot jäi minullakin paremmin mieleen. Katsoin peräkkäisinä päivinä nämä.
Olen joskus tv:ssä nähnyt sen Allenin vanhan Bananas-elokuvan ja hassuhan se on. Jotenkin kummallinenkin, mutta ihan symppis. En vain osaa ottaa sitä kovin tosissani.
Sen sijaan esim. Match Point on elokuva, jonka osaan ottaa hyvinkin tosissani.

Karoliina @ Kirjava kammari kirjoitti...

Tuli muuten A:sta vielä Afronskykin mieleen. Paljon hyviä A-ohjaajia! :)

Sooloilija kirjoitti...

Karoliina, minulla on vielä myös yksi A:lla alkava suosikki, mutta se on etunimenä eli Ang Lee. En ikinä pysty unohtamaan uskomattoman kaunista Brokeback Mountainia.

Karoliina @ Kirjava kammari kirjoitti...

Totta! Pidän myös monista muista Ang Leen elokuvista kovasti. Brokeback Mountainin lisäksi etenkin Jäämyrsky sekä Syö juo mies nainen ovat tehneet vaikutuksen. Ja Järki ja tunteet! Hääjuhlakin oli tosi hyvä.

Sooloilija kirjoitti...

Karoliina, toivoisin, että Ang Lee tekisi lisää elokuvia. Viimeksi näin häneltä osittain komediallisen Woodstockin ja sitä ennen intohimodraman Lust, Caution.

Sooloilija kirjoitti...

Karoliina, lisäys: kaikki nuo mainitsemasi elokuvat olen myös nähnyt ja pidän niistä.

Paivi [Elokuvablogi.com] kirjoitti...

Minä katsoin tuon Korkeat korot muistaakseni viime vuonna ensimmäistä kertaa ja pidin siitä kovasti. Se oli jännä Almodovar siinä mielessä, että oli tarinallisesti ehkä hieman epätyypillinen Almodovar, mutta visuaalisesti ja hahmoiltaan ihan miestä itseään.

Tuo Allen minulla on puolestaan näkemättä.

Todella kiva pohdinta! :)

Sooloilija kirjoitti...

Päivi, Korkeat korot tuli kirjastossa vastaan ja lainasin sen heti. Aiemmin olen sen ihan ohittanut. Hahmot olivat tuttua Pedroa.

En välttämättä suosittele tuota Allenin elokuvaa. Se oli erityisen vaisu, etenkin ulkoisesti, ei mitään visuaalisuutta. Mutta kyllä siitäkin Allenin tunnisti. Mutta ei hänen parhaitaan.