maanantai 31. lokakuuta 2011

Iho jossa elän

Elena Anaya & Antonio Banderas
Pedro Almodovarin Iho jossa elän on ohjaajalta niin vahva teos, että se tulee uniin ja ajatuksiin.

Yhtään turhaa hetkeä ei elokuvassa ole.
Jokainen siirto on loppuun asti mietitty, kuin kirurginveitsen tarkkaa työtä.
Mitä ajatella elokuvasta, joka käsittelee arkoja, veitsenteräviä aiheita.
Se kuristaa välillä kurkkua. Se saa voimaan pahoin. 
Itken hysteerisesti, mutta vain sisälläni, kyyneltäkään en vuodata.
Katson elokuvaa lähes yhtä kylmän analyyttisesti kuin päähenkilö, plastiikkakirurgi Robert (Antonio Banderas) on kostonhimoisessa luonteessaan.
Ajoittain olen yhtä pelokas kuin elokuvan Vera (Elena Anaya), joka on kestänyt paljon, ihan kaiken.
Silti ihmettelen mistä Almodovarin elokuvan lämpö johtuu. Koen, että ohjaaja on tarttunut tärkeään aiheeseen. Hän tuo sen esille lähes shokeeraavalla tavalla, ja silti elokuva on taideteos. 
Mitään pikkusievää ohjaaja Almodovar ei koskaan ole tehnytkään, mutta tästä elokuvasta puuttuu lähes kokonaan myös se ronski musta huumori, jota hänen elokuvissaan yleensä aina on.

Iho jossa elän on kylmänkalsea trilleri. Monella eri aikatasollakin polveileva tarina raiskauksista, kostosta, kidnappauksesta, jopa Tukholma-syndroomasta. Onko aina niin, että siepattu ihastuu jossain vaiheessa sieppaajaansa? Onko se silti häilyvä tunne. Onko siepatulla kuitenkin aina se lopullinen halu vapautua.
Iho jossa elän antaa toivoa. Kaikille maailman kidnapatuille sieluille.
Mutta sitten kun tuntuu, että oikeus tapahtuu, nousee mieleen lisää kysymyksiä.
Pahuudesta. Kostosta. Ja aina vain siitä ihmisen pahuudesta.
Kukaan ei saisi riistää toiselta ihmiseltä mitään!
Ei ruumista, ei sielua, ei henkeä. 

Ei tästä pohdinnasta nyt tulee selvyyttä.
Menen katsomaan elokuvan tällä viikolla toisen kerran, vaikka en oikein haluaisi.
Menkää tekin. Silti.

Elokuvassa on myös huumaavan hienoa musiikkia:
*
Espanjan ylpeys, Concha Buika, esiintyy elokuvassa mm. tällä laululla.



7 kommenttia:

Sooloilija kirjoitti...

Anteeksi, oli alkuun teknisiä ongelmia kuvien laiton kanssa. Nyt pitäisi olla ok.
t. Sooloilija

Taru kirjoitti...

Kiitos Soolis. Olinkin odotellut tätä.

Leffa pitää nähdä pian, ehkä loman jälkeen kun olen seestynyt. Nyt tarvitsen häpy endejä.

Almodovar on jännä ohjaaja, leffat eivät koskaan jätä kylmäksi, ne tuntuvat aina jossain.

Iloa viikkoon.

Jael kirjoitti...

Luinkin että tämä on erilainen Almodovar-leffa ja hienosti kirjoitit siitä.Odottelen sen näkemistä.Taisi kyllä mennä täällä jo elokuvissa mutta kun tulee DVD:lle. Ja kiitos ihanasta Concha Buika-videosta:) Minulla on kaikki Conchan albumit!

Sooloilija kirjoitti...

Elisa, juu, kannattaa mennä katsomaan. Mutta sitten kun olet lomasta levähtänyt. On vähän rankka kuitenkin.

Jael, Buika on ihana. Hän saa elokuvassa hyvin sijaa lauluillaan. Elokuvan voi hyvin katsoa myös dvd:ltä.

Jukka, anteeksi, poistin kommenttisi, oli se sen verran sekava ja seko, ettei siitä ottanut kukaan selvää.

hanne virtauksesta kirjoitti...

Olen mielenkiinnolla lukenut tästä leffasta. Varmasti haluan nähdä.
kiitos postauksestasi=)

Birgitta kirjoitti...

Ihanaa kun laitoit tästä postauksen.

Olen kuullutkin tästä pelkkää hyvää - siis juuri tähän tyyliin kuten kirjoitat. Vaikka leffa taitaakin olla rankka, niin siltikin tuo jokin lämpöisyys kuuluu huokuvan teidän kertomuksissanne.

Kumman vauhdikas syksy on ollut, kun edellisestä leffakäynnistä on kulunut ehkä jo kaksi kuukautta. En tajua mihin aikani välillä häviää...

Onneksi talvi saapuu ja ehkä vihdoin pääsen salin pimentoon. Tämän menen ainakin katsomaan =)

Antoisaa loppuviikkoa sinulle <3

Sooloilija kirjoitti...

Hanne ja Birgitta, anteeksi kun en aiemmin ole vastannut teille.

Hanne, suosittelen, että menet katsomaan. Herättää hurjasti ajatuksia.

Birgitta, no minä en myöskään ole paljon elokuviin ehtinyt, vauhdikasta on ollut täälläkin. :)
Mutta tämä oli nähtävä.
Monia muitakin olisi ollut kiva nähdä, mutta ohi ovat menneet..