sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Uudessa vuodessa ollaan, mutta mitä tapahtui viime vuonna

Katseeni on koko ajan tässä päivässä ja hieman huomisessa.
Muistelen kuitenkin hieman satunnaisessa järjestyksessä viime vuotta, kuvin.
*
Elokuussa kävin Barcelonassa,
ensimmäistä kertaa.
Yllätyin sen suuruudesta, rakastuin sen siniseen kuumuuteen, vihreään urbaaniuteen, kansainväliseen suvaitsevaisuuteen ja kiihkeään, mutta rentoon kaupunkirytmiin.

Palaan, oi palaan takaisin tähän vahvojen värien kaupunkiin.
*
Kesä
oli tapahtumarikas ja rakas.
(t-paita sai jäädä kauppaan. Olenhan tunnetusti yksiväristen ja kuviottomien vaatteiden ystävä).
*
Tunnuslauseekseni otin Minna Canthin toteamuksen:
'Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa ja puolikuollutta elämää'
*
Kööpenhaminan
 alkukesä oli rehevä, kukkea ja rento. 
Ei mitään pikkusievää, vaan pelargoniatkin kasvavat majatalon ikkkunalaudalla omaan suuntaansa. Tyttären kanssa tehty matka sisälsi kevyttä shoppailua ja tivolia, eläväisen kaupungin ihmettelyä. Omatoimikulkemista bussilla ja paikallisjunalla. Hauskaa oli.
*
Kesän aikana näin kaksi todella hienoa musiikkielämystä, eturivistä molemmissa tapauksissa.

Bo Kasper's Orkester
 heitti Oulun helteessä energisen keikan jammaavalle yleisölle.
Ja Anna Järvinen vieraili ensi kertaa Oulussa. Hänen konserttinsa oli intiimi tapahtuma ulkoteltassa. Yleisö istui, joi viiniä ja osa jopa söi samalla. Anna jutteli ja lauloi meille. Hurmaava tunnelma.
*
 Opin ja oivalsin erityisesti viime vuonna sen,
että elämä on epävarmaa. Usein ajan vuoristoradassa. Mahanpohjasta ottaa usein kun mennään korkealta hurjaa vauhtia alas, ja sitten taas hitaasti ylös. Toisinaan haluaisin pysähtyä juuri sille korkeimmalle kohdalle, josta näkee kauas ja selkeästi.
*
Lisäksi vuonna 2011:
- Kirsten Dunst teki raastavan roolityön Melancholiassa
Javier Bardem häikäisi vähäeleisesti Biutifulissa
Outi Mäenpää ja Ville Virtanen  näyttelivät kohtalokkaan hyvin yhteen Sovinnossa
- Adele hurmasi lauluäänellään
- en nähnyt Kaurismäen Le Havrea enkä Woody Allenin Midnight in Parisia
- kuuntelin enemmän musiikkia kuin katsoin elokuvia

Onnellista Vuotta 2012,

Sooloilija,
hieman rohkeampana ajoittain, omilla kuvilla, ei niin anonyyminä enää.

ps. Tämän halusin vielä lisätä.

10 kommenttia:

lepis kirjoitti...

Hyvää uutta vuotta, Sooloilija! Tulkoon tästäkin vuodesta yhtä tapahtumarikas ja pääset takaisin tuonne värien kaupunkiin.

Päivi kirjoitti...

Onnellista uutta vuotta myös sinulle!

Birgitta kirjoitti...

Avartava matkailuvuosi siis takana. Välillä on vähemmän elokuvaa ja enemmän muuta, sellaistahan se elämä on. Ja ne mitkä jää leffasalissa näkemättä näkee usein kotonakin myöhemmässä vaiheessa.

Oikein antoisaa vuotta sinulle =)

Katriina kirjoitti...

Matkakuvasi ovat ollet ihastuttavia ja houkuttelevia, varsinkin Köpis on listallani jatkuvasti.

Juuri noita kehumiasi leffoja en ole nähnyt, mutta kylläkin Le Havren ja Midnight in Parisin. Ensimmäinen kannattaa katsoa, se on helmi. Allenista taas en ole koskaan tykännyt, ja vaikka yritin, ei tämäkään sen kummemmin säväyttänyt. Oli vielä mennyt pukemaan Owen Wilsonin Woody Alleniksi:(

Mutta siis: Rikasta elämää ja onnea tälle vuodelle!

Yaelian kirjoitti...

Paljon tapahtumia vuoden aikana;)Barcelona on ihana,minäkin haluaisin palata sinne!
Ja oikein tapahtumarikasta alkanutta vuotta Sooloilija!

hanne virtauksesta kirjoitti...

Oli ihana saada kulkeilla mukana tapahtumissasi.
En ole käynyt Barcelonassa, vielä..Ensin Pilkku isoksi..

Kikkea ihanaa tähän vuoteesi♥

arleena kirjoitti...

Hyvää alkanutta vuotta 2012 sinulle sooloilija.

Sooloilija kirjoitti...

Lepis, Päivi, Birgitta, Katriina, Jael, Hanne ja Arleena:

Kiitos. Samaa toivon teillekin: ihanaa, rikasta vuotta 2012.

Elisa kirjoitti...

Mikä ihana kirjoitus. Elämä on vuoristorataa, itseasiassa aikas usein.

Lempeätä - kauniiden kaarteiden täyttämää - uutta vuotta 2012 sulle Soolis. Minä tykkään uudesta tyylistäsi. Se on jotenkin rohkeampi ja samalla välittömämpi! Keep up the good work.

Sooloilija kirjoitti...

Elisa, kiitos. Toivotaan tästä vuodesta hauskaa ja rikasta, vauhtia ja vaarallisia tilanteitakin.

Täältä tullaan, en ole tarkoituksella muuttanut tyyliä, kaikki vain tapahtuu. Itse muutun ja samalla kaikki muukin. Niin se vain menee. Onneksi elämä on muuttuvaista, ei yhtään pysähtynyttä.