sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Lopetus ei ole koskaan helppoa


Audrey
*
Greta
*
Hymyilen ja haluan viljellä veikeyttä elämään, näiden kuvien muodossakin.
Silti astelen jotenkin takkuista tietä.
Kirjoittaminen on ihanaa, silloin kun se soljuu ja on halu tuoda julki mielipiteitään.
En jostain syystä enää halua raportoida tänne katsomiani elokuvia, en kertoa lapsistani, rakkaudesta, tai valokuvaamistani kohteista. No, mitä silloin jää jäljelle !?
Jäljelle jää elämä, jota elän.

Marilyn
*
Joskus sanon ikuisiakin jäähyväisiä, mutten aina. Olen syvästi rakastanut tätä blogia ja kaikkia ihmisiä muiden blogien takana. Siksi en voi jättää ikuisia hyvästejä, koska olen rakastanut.
Silti sanon näkemiin teille hetkeksi. Ehkä palaan joskus, ehkä en.
Jokainen askel kohti seuraavaa hetkeä on tuntematonta.
Katson elokuvia, innostun ja suhtaudun niihin yhä intohimolla,
mutta hiljaisuudessa, yksinäni..
*

Chaplin
*
Heivaan,

teidän Sooloilija

14 kommenttia:

kiittämätön kirjoitti...

Sinua tulee ikävä, oikeasti. Hyvää elämää, vaikke me emme siitä pääsekään lukemaan! Ja tervetuloa takaisin, jos joskus tuntuu siltä. ♥

arleena kirjoitti...

On tehtävä juuri niin kuin itsestä parasta on.
Toivottavasti palaat taas joskus.
Kiitos blogihetkistä.

Hyvää ja menestyksellistä matkaa sinulle tällä elämän pitkällä ja vaiheikkaalla tiellä.

Jael kirjoitti...

Voihan harmi,mutta jos tuntuu noin niin silloin on vaan jätettävä hyvästit.Jään kaipaamaan,,,,mutta ehkä into bloggailuun tulee vielä takaisin joskus,toivottavasti.Iso hali!

Birgitta kirjoitti...

Vähän on ollut siitä aavistuksia, sillä hiljaista on ollut, vaikka kovin sinua on täällä odoteltu.

Aikansa kaikkea ja toivottavasti vielä palaat =) Sillä ihanaa on ollut lukea tekstejäsi ja seurata elokuvaa täältä käsin. Sinulla on aina ollut kauniita kuvia ja syvempää tietoa näyttelijöistä. Tulen kaipaamaan tätä.

Ihanaa kesänjatkoa sinulle!

Halit,
Birgitta

titu kirjoitti...

- joskus on hyvä pysähtyä, havainnoimaan ja katsomaan.

Ehkä löytää jotain uutta ja innoittavaa,
josta halusta palaen haluaa sanoin ja kuvin kertoa.

<3

Virpi P. kirjoitti...

Hiljaistahan täällä on nyt ollutkin. Olen arvellut, että elämäsi on niin täyttä, ettet jaksa tänne kirjoittaa. Niinhän sen pitää ollakin, täyttä elämää!

Minä en viitsi kirjoittaa elokuvista ja kirjoista siksi, että se maistuu vähän työltä. Haluan pitää itselläni vapaudentunteen. Jostakin syystä ruokapostaus ei tunnu työltä.

Mukavaa kesää! Ehkä joskus vielä tapaamme:)

mimon mami kirjoitti...

Ikävää, mutta ymmärrettävää.
Hyvää jatkoa! Toivon, että palaat!

Leena Lumi kirjoitti...

Soolis, kauniisti sanot 'näkemiin hetkeksi', se on jäähyväiset tai ehkä ei. Kaikki lopullinen on niiiin lopullista.

Voi hyvin! Ahmi elämäsi!

Anonyymi kirjoitti...

Ikävä tulee <3

Maarit

Taru kirjoitti...

Itsensä kuunteleminen on tärkeää.
Ehkä kuitenkin palaat tänne, sulla on lahja kertoa ihmisille persoonallisesti, muista se.

Siihen asti ajatellaan toisiamme lämmöllä, eletään ihan kybällä ja otetaan relasti.

Maria kirjoitti...

kiitos kun kerroit ajatuksiasi ja kiitos kaikista upeista hetkistä joita olet meille lukijoina jakanut.Olet edelleen kolmannen tyttäreni mielesta paras:)
kaunista kesää ,toivottavasti tavataan

maria

Sivustakatsoja kirjoitti...

Oi, tätä blogia on ollut niin kiva lukea, vaikka kommentoinkin harvakseltaan.

Toivottavasti palaat vielä ja vaikka niin et tekisikään, niin kaikkea hyvää sulle jatkossa. <3

Anonyymi kirjoitti...

Hei Sooloilija, on ollut hurjan hienoa lukea juttujasti ja 'tutustua' sinuun. Hirmusen kivoja keskusteluja ollaan käyty ja olen aina innolla lukenut leffa-arvostelujasi Ja tietysti kaikkia muitakin tekstejäsi.

Monesti on ollut ikävä teitä kaikkia blogituttavuuksia ja aikaa jolloin itsekin kirjoittelin blogiini, mutta näin se vain menee, aika ei riitä kaikkeen.

Mutta kyl niin hauskoja hetkiä on ollut!

Siispä kaunista kesää ja kaikkea muutakin toivottelen sulle Sooloilija!

terkuin Ppi

Sooloilija kirjoitti...

Rakkaat ihmiset,
olen lukenut kaikki kommenttinne. Ihania. Olen hymyillyt ja ollut kiitollinen jokaisesta kommentista.

Kiitos: Sonja, Arleena, Jael, Birgitta, Titu, Katriina, Mimon mami, Leena, Maarit, Elisa, Maria, Sivustakatsoja, Ppi.
Ja tietenkin kiitos kaikille muillekin lukijoille ja piipahtajille.

Bloggaus on ollut elämäni ilo. Monilla asioilla on kuitenkin elinkaari.

Vierailen yhä monissa blogeissa. Joskus saatan kommentoida, mutten aina. En ota paineita mistään.

Niin, ja ne ketkä minut tuntevat, ja tunnistavat, niin tavataan ja hymyillään!