Lauantain Emma-gaalassa palkittiin Jenni Vartiainen kahdella pystillä: Vuoden biisi oli Ihmisten edessä ja Vuoden debyyttialbumi oli tämä samanniminen levy. Ostin levyn viime syksynä ja ihastuin samantien! Se niinsanotusti kolahti heti. Se aukesi heti! Se on eteerinen, runollinen, haikea, mutta silti helposti lähestyttävä.
Huomasin ajattelevani, että aina ei tarvitse olla angstinen ja kovia kokenut voidakseen koskettaa syvältä. Jennin laulujen sanoitukset uppoavat syvälle kuulijaan, ja ne uivat syvissä vesissä.
" Kun sua tervehdin
se myös hyvästin sisältää
Vaik tyyni oon kuin aamu
mun mieli myrskyää
Ilman vihaa mä koskaan
en voisi rakastaa
Kotini sieltä löysin
missä vieraan on maa. "
(sanat: Mariska)
4 kommenttia:
Miekin pidän hänen kipaleistaan... =)
Minä kuuntelen just nyt tosi paljon Jenniä. Kuunnellut joitakin biisejä jo monta kuukautta, mutta perjantaina hain koko levyn viimein kirjastosta. Sanoitukset on todella hienot, niistä kuultaa läpi elämänkokemus. Ja se ääni.. tosi kaunis.
*kiljaisu*
Heh, tällä hetkellä rakkain ja kaikkien muiden yläpuolella oleva kuuluisuus, sekä tottakai kaikkien lempikappaleideni takana oleva nainen. ♥
Ihanaa huomata, että joku vieras ihminen on joka asiassa näin samalla aaltopituudella. Oletko kuunnellut Jennin uutta albumia?
Sonja, korrektur
Sonjja, no uusi levy on vielä kokonaisuudessaan kuulematta. Olen suunnitellut ostavani sen..
Lähetä kommentti