tiistai 8. huhtikuuta 2008

Mietiskelyä tiistaipäivänä



Selailin kalenteria tänään ja huomasin, että kesäkuu, heinäkuu ja elokuu ovat ihan tyhjiä. Mietin mitä haluaisin ja mitä kykenen (siis rahallisesti) toteuttamaan tänä kesänä..

Tuntuu, että kesä on jo kohta ovella. Monia asioita pitää vielä tehdä ennen kesän tuloa. Ikuisuusprojektina on tämä painonpudotushaave, mutta sen suhteen alkaa jo toivo hieman hiipua. Lasten kanssa teemme pari pientä reissua, mutta ulkomaille emme pääse tänä(kään) vuonna.

Onneksi asumme alle kilometrin päässä uimarannasta ja lapset ovat hyvin uimataitoisia, siellähän ne kauniit päivät sitten kuluvat; minulla kirja, kahvia termoksessa ja lapset kirmaavat vedessä. Sehän se sitä parasta kesää kai onkin!

Lapset pitävät vapauden tunteesta kesällä! Ja työtön pitää myös! Täytyy nauttia joka hetkestä!

*************

Päivän lööpit tiesivät tänään kertoa Jani Sievisen ja ruotsalaisen kihlattunsa saaneet tänä aamuna varhain tyttölapsen! Lapsi oli syntynyt kuukauden etuajassa. Eli niin vaan tulivat taas omat ajat mieleen 12 vuoden takaa kun Oinas-tyttöni syntyi kaksikiloisena ja noin kaksi kuukautta etuajassa.

Ensimmäinen kuukausi hänen elämästään vierähti keskolassa. Se oli kummallista aikaa. Tuntui kummalliselta aina keskola-päivän jälkeen palata tyhjään kotiin katsomaan telkkaria ja tekemään arkiaskareita. Sitä tunnetta on ja oli vaikeata kuvailla muille äideille, jotka saivat vauvansa kotiin heti kun itsekin pääsivät. No, palaan tähän aiheeseen vielä myöhemminkin. Viimeistään sitten kun loppukesästä kerron kuopukseni synttäreistä ja hänen syntymästään..

Mutta oikein onnellinen olen siitä, että Sievisen pariskunta sai terveen pienen tyttövauvan. Kun perheeseen syntyy yllättäen keskosvauva, laittaa se ihan kaiken uuteen järjestykseen. Ja koko lähipiiri on hälytystilassa ja valmiudessa..

*************

Tänään en ole syönyt suklaata, mutta törmäsin tällaiseen asiaan: täällä on ihan yhdistys sitä varten olemassa. Pitäisiköhän liittyä paikalliseen suklaayhdistykseen. No, voihan sitä suurta herkkua yksinkin syödä, mutta mitähän etuja siitä olisi jos oikein yhdistykseen kuuluisi. Otanpa selvää.
Ja liikaa ei saa syödä, vaikka olisi kuinka herkkua.

2 kommenttia:

aino kirjoitti...

kesää odottelen minäkin, mutta yritän silti nauttia keväästä ja sateestakin.
eikö ole ihana tunne, kun kalenteri on tyhjä? voi tehdä mitä vaan, melkeinpä..

Sooloilija kirjoitti...

Nyt varsinkin tuntuu ihanalta, että kalenteri on tyhjä kesäksi, koska koko viime kesän olin töissä yhden viikon mittaista juhannuslomaa lukuunottamatta.
Viime kesästä en muistakaan paljon mitään, paitsi ne lukuisat sadeaamut kun pyöräili töihin. Oma tunnelmansa siinäkin.