Tunnelmia viikonlopulta

Tänään en ole tehnyt paljon mitään. On ollut kuuma ilma ja kummallinen 'preeriatuuli' on puhaltanut. Olen varjossa istunut kahvilla ja syventynyt MeNaiset-lehteen. Tyttäristä nuoremman vein tivoliin luokkakaverinsa kanssa ja vanhempi tytär meni samaan paikkaan omien kavereidensa kanssa. Sain tulla moneksi tunniksi tyhjään kotiin.

Kissaneitimme halusi koko ajan ulos, mutta kun se pääsi ulos, se halusi sisälle. Niinpä se oli tässä asennossa lähes koko ajan ulkona - menossa tai tulossa sisälle. Naapurin pikkupoika kävi hakemassa ensin nuorempaa tytärtä ulos, mutta kun hän ei ollut kotona niin poika kysäisi, että 'no lähteekö Tikke ulos'. Se olikin ensimmäinen kerta kun kissaamme haettiin ulos. Minua hymyilytti.

Kukkia olen ruukkuihin kastellut tänään jo monta kertaa, niin polttavasti on aurinko tänään paistanut. Ostan lisää kukkia heti ensi viikon alusta. Tänään en jaksanut lähteä puutarhalle.

Kirjastosta hain tämän Scandinavian Music Groupin "Palatkaa Pariisiin"-levyn ja olen sitä soittanut kotona yksikseni. Mitä parhainta kesämusiikkia; kuulasta ja kaunista. Terhi Kokkosen ääni tuo mieleen kesän. Jotkut laulut koskettavat todella syvältä. Ne saavat miettimään nuoruuden kesiä, nuoruuden rakkauksia, sydänsuruja, huolettomia kesälomia.. Niitä on hyvä muistella, hyväntahtoisesti hymyillen.

Casablanca-laulun sanat ovat Terhi Kokkosen käsialaa:

' Eilen mietin sinua
niin kuin mietin ennen
Näin Casablancan
näin sen ensimmäisen kerran
Kun valot syttyivät tyhjään teatteriin
huusin:
sota on päättynyt, palatkaa Pariisiin! '

Töihin käy tieni pian..

Muistattehan kun viime viikolla kävin työpaikkahaastattelussa.. Jännittäminen ja hikoilu kai kannatti, sillä minut valittiin siihen paikkaan. Olen aika iloinen! Pääsen pitkästä aikaa tekemään työtä, johon olen saanut koulutuksen, mutta nyt ala on täysin uusi. Olen haaveillut terveydenhoitoalasta, mutta olen todennut, ettei minusta ehkä ole varsinaisesti hoitoalalle. Olen liian herkkä hoitajaksi ym. Niinpä menen tekemään töitä hoitoalalle, mutta vastaanottosihteerin ominaisuudessa. Työ alkaa elokuussa ja on osa-aikaista, mutta töitä on kuitenkin puoleksitoista vuodeksi! Se on pitkä aika näinä aikoina.

Nyt Ystävät, lähden leivoskahveille kaupungille erään ystävän kanssa.

Kävi melkein kuin Ellenissä..

Minulle kävi eilen illalla myöhään kuin ihmisille Ellen DeGeneresin Showssa, jossa Ellen soittaa tavallisille amerikkalaisille ja puhelimen toisessa päässä on järkyttynyt ihminen, joka ei tahdo uskoa, että Ellen oikeasti soittaa hänelle.

No, minulle ei Ellen soittanut, mutta sitäkin tärkeämpi ihminen, ystävä vuosikymmenten takaa, hän lauloi puhelimeen ihan alkuun pitkän onnittelulaulun. En ole kuullut lapsuudenystäväni ääntä noin 24 vuoteen, vaikka olemmekin viime kuukausina olleet yhteyksissä sähköpostein ja facebookin kautta. Kuullostin laulun loputtua ihan hölmöltä, sillä kiitosten jälkeen minun piti kysyä, että kuka minulle lauloikaan. Pää löi tyhjää enkä ehtinyt ajatella oikein mitään, yritin pysyä tuolillani. Puhelu tuli kaikenlisäksi kaukaa etelä-Euroopasta, joten vieläkään en ihan heti pääse tätä ystävääni tapaamaan ja kiitoshaleja antamaan, mutta syksylle olemme sopineet treffit entiseen kotikaupunkiimme pohjoiseen.

Kiitos Sinulle Ystävä Täydellisestä Yllätyksestä! Teit Ellenit ja minä olin ihan ällikällä!!!

Keväisiä lahjoja

On aina yhtä hämillistä ja kuitenkin ihanaa saada läheisiltään lahjoja. Laitan tähän osan saamistani lahjoista, kiitos kaikille..

Postipoika toi jo toissapäivänä mielenkiintoisen paketin, sisältä paljastui Meri sisälläni-elokuva. Olen nähnyt elokuvan vuosia sitten, silloin ihastuin espanjalaiseen Javier Bardemiin, joka onkin tehnyt upeita ja mieleepainuvia rooleja, mutta tämä on yksi parhaista. Dvd-hylly täyttyi taas yhdestä klassikkoelokuvasta, jonka haluaa nähdä aina uudestaan.




Äitini muisti minua Ikean käsintehdyillä viinilaseilla. Olin joskus kuukausia sitten antanut hänelle lappusen lompakkoon, jossa oli tämän lasisarjan nimi ja toivonut näitä lahjaksi.

Minulla kun ei tule kovin usein käytyä Haaparannan Ikeassa, vaikka sinne on meiltä matkaa vain noin 130 km.
En uskalla tehdä Ikea-reissua, kulutan aina enemmän rahaa kuin pystyisin kuluttamaan..




Ja koska sain valkoviinilasit, piti hakea valkoviiniä. Tällä kertaa kuivaa ja pirskahtelevaa etelä-afrikkalaista viiniä. Jääpalan kera varmasti hyvää. Sitä sitten huomenna ystävän kanssa eli juhlat jatkuvat..

Numeroita tulee tänään lisää itse kullekin

Tyylikäs, taitava ja rohkea Cate Blanchett täyttää tänään 40 vuotta! Onnittelen häntä! Happy Birthday Cate! (Kuvan on ottanut Annie Leibovitz).

Myös minä juhlin tänään syntymäpäiviäni, vuosia tulee tällä kertaa 43, ja tuntuu, että numeroitahan ne vain ovat.. Eivät tunnu enää oikein miltään. Pyöreiden juhlinnastakin on jo 3 kevättä aikaa ja tuntuu, että viimeisen kolmen vuoden aikana on tapahtunut niin paljon asioita, että siitä on jo ikuisuus, eli oikeastaan olen vasta 43.

Tämä on tällä hetkellä just paras ikä! Ja sama syntymäpäivä Cate Blanchettin kanssa tuntuu hienolta! Tänään syödään kakkua! Eilenkin jo syötiin!

(Muita kanssani saman syntymäpäivän (14.5.) jakajia ovat mm. elokuvaohjaajat Sofia Coppola ja Tim Roth sekä näyttelijät David Duchovny ja Gillian Anderson sekä muusikko David Byrne.)


Halusin vielä lisätä tähän epävirallisemman ja maanläheisemmän kuvan Cate Blanchettista: viime vuonna otetussa kuvassa Cate on kolmannen poikansa kanssa kuvassa. Sydämellinen ja koskettavakin kuva, vaikka on ihan tavallinen lehtikuva. Kolmen pojan ja muutaman koiran äitinä hän on varmaan parhaimmassa roolissaan. Sitä roolia me emme näe.

Tiedättehän tunteen..

(Audrey Hepburn elokuvan kuvauspaikalla 50-luvun lopulla..)

Kävin tänään työpaikkahaastattelussa. Tiedättehän tunteen kun heti aamusta herää ja muistaa, että juuri tänään pitää laittaa hiuksia, meikata, miettiä puseroa (ettei siinä ole ruokatahroja) ja toivoa, että yön aikana ihokin olisi pysynyt kunnossa. Onneksi haastattelu oli iltapäivällä. Juuri tällä hetkellä en ole aamuihmisiä ollenkaan, mutta jos pääsen töihin, on pakko taas muuntautua aamuihmiseksi. Jos taas en pääse, jatkan yölle kukkumistani ja mm. blogien ääressä istumista..

Olen yleensä aika puhelias ja sujuvasanainen, naurankin aika helposti, jos seura on oikeaa. Haastattelussa olin aika vakava, kurkku oli välillä käheänä ja yhtäkkiä huomasin, että hiki puski päälle. Minua siis jännitti.

No, tämä oli oikein hyvää harjoittelua tulevaisuutta varten. Jos ja kun elämä jatkuu pätkätyöläisenä, niin tämä sama kuvio toistuu aina aika ajoin. Nyt olisi kyllä tiedossa yli vuoden pesti, jos se nyt lohkeaisi kohdalleni..

Ostin ja sain kukkia tänään

Tänään ostin kotiin leikkokukkia, nämä kuvassa olevat. Ruokapöytä piristyy kummasti kun laittaa tällaisen pienen kimpun koristeeksi. Ensimmäinen ulkokukkakin on nyt sitten saatu: Marketat ovat suloisia.


Yksi asia ärsyttää: lähdin juuri käymään kaupassa ennenkuin sulkivat ovet, ja unohdin kolmesta asiasta kaksi; huulirasvan ja servietit. Vähäinenkin auringossa olo (tai huonepölyssä kotona olo) on kuivattanut huulet ja esikoinen on pöllinyt kaikki huulirasvani ja hukannut ne johonkin. Pienestä sitä ihminen voi ärsyyntyä.. Mutta kaikki te, joilla on tyttäriä ja teinejä, ymmärrätte täysin mitä tarkoitan. Myös oma huonomuistisuus ja hajamielisyys ärsyttää.

Mutta kukat ovat kauniita!

Kurssille käy tie ja mitä lie se tuo mukanaan..

Sain puhelun tänään, ottivat minut sille kurssille, jonka haastattelussa aiemmin kävin. Kerroin pari viikkoa sitten hakeneeni työttömille yksinhuoltajille tarkoitetulle kurssille, mutta että epäilin pääseväni sille, koska hakivat luultavasti täysin yksinhuoltajaa. Taisi olla muissakin hakijoissa yhteishuoltajia, joten se ei ollut este. En tiedä kurssista vielä paljonkaan, mutta parin viikon kuluttua aloittelen. Kurssi ei vie kaikkea aikaani, sillä käyn kurssilla vain noin kaksi kertaa viikossa. Siellä sitten tehdään kartoitusta mahdolliseen työllistymiseen, koulutukseen ja yleiseen hyvinvointiin, voimaantumiseen. Osallistun yksilöohjatulle kurssille eli olen kouluttajan kanssa aina kahdestaan.. Sain valita haluanko isompaan ryhmään vai tälle yksilölinjalle. Ajattelin saavani enemmän siitä, että kaikki turha (lue: vierailut kirjastoon ym.) jää pois.

En oikeastaan kaipaa uusia ihmissuhteita enkä vertaistukea muista yksinhuoltajista. Olen kuitenkin aika vahva tyyppi, nelikymppinen jo, ja minulla on ihania ystäviä, myös te täällä blogistaniassa. Siksipä tulevaisuuden suunnittelu kahdestaan huippuammattilaisen kanssa antaa minulle varmasti paljon enemmän kuin ryhmässä istuskelu..

Näillä eväin tätä kevättä jatketaan. Ainahan se on eteenpäin jossain mielessä. Ties mitä oivallan kun ammattilainen vähän avustaa..

Koirat ja kissat ihmisen ystävänä

Käytän tässä jutussa kuvituksena mm. Jake Gyllenhaalia ja hänen kahta löytökoiraansa, yläkuvan koira on nimeltään Atticus ja alemman kuvan pieni koira on nimeltään Boo Radley.


Tämän päivän tyyli, että hankitaan löytöeläinkodista hylätty löytökoira, on erittäin tervetullut ilmiö! Löytökoirien ottaminen lemmikiksi alkoi muutama vuosi sitten. Sitä ennen, menneillä vuosikymmenillä, mm. filmitähdet hankkivat toinen toistaan kalliimpia rotukoiria ja koira oli silloin statussymboli. Tämä uusi linja on inhimillinen, eikä siinä ole mielestäni mitään kritisoitavaa. Ilmiönä tämä on mielenkiintoinen siksikin, että koira tulee nyt perheeseen jo valmiina persoonana. Toivottavasti sopeutuminen onnistuu, sillä koiran ensiaskeleet eivät välttämättä ole sitä ennen olleet kovin ruusuiset. Onhan se hylätty, kenties kaltoinkohdeltu yksilö.


Löytökoira-asia oli esillä myös maanantaina tv:ssä kun Mirja Pyykkö esiintyi aamuohjelmassa Lulu-koiransa kanssa. Mirja puhui suurella tunteella mm. Suomen tilanteesta. Kuuntelin järkyttyneenä mm. sitä, että maassamme lainsäädäntö on aika olematon. Ihmiset saavat pitää ns. pentutehtaita ja myydä hirveistä oloista koiranpentuja. Laki pystyy esim. vuosikausia antamaan näille ihmisille vain varoituksia. Järkyttyneenä kuuntelin myös sitä trendiä mikä on maahamme rantautunut maailmalta: koiraa vaihdetaan jopa sisustuksen mukaan, koska huonekalujen ja seinän värien vaihduttua pitää saada uuden värinen koira. Ihan uskomatonta! Melkein voisin sanoa, etten usko tuota! Mutta ilmeisesti ihminen voi toimia näinkin.

Täällä blogistaniassa on meitä eläinten ystäviä paljon. Tiedän teillä muutamalla olevan koiria, joillakin on jopa eläinkodista hankittuja löytökoiria tai hylättyjä koiria. Hatunnosto teille. Koiria voi tietenkin (ja saakin) hankkia muillakin keinoin, ei löytökoiran hankkiminen ole ainoa tapa.


Tämä sama asia koskee myös kissoja. Ei siitä ole kauaa kun täällä Oulun alueella uutisoitiin isolla jutulla (ihan tarkoituksella, jotta ihmiset heräisivät!), että eräät koulutytöt olivat nähneet kun isosta hienosta perheautosta oli sivuikkunasta heitetty aikuinen kissa ulos ojaan. Itkin sitä uutista lukiessani. Puhuin läheisteni kanssa, että oli hyvä, että sinä päivänä se oli lehtemme isoin juttu.

Päätän tämän juttuni Mahatma Gandhin ajatuksiin, että 'kansakunnan sivistystasoa voi mitata sillä miten se kohtelee eläimiään'.

KEEP HER GOING

KEEP HER GOING

PLEASE KEEP HER GOING

Tämä nainen marssii rintasyövän puolesta. Lähetä hänet matkaan maailman ympäri, niin että hän pääsee perille.

Tee se tukeaksesi kaikkia niitä naisia, jotka ovat sairastuneet tähän vakavaan tautiin.

Hän kulkee maailman ympäri – blogistaniassa! Lähetä hänet jatkamaan matkaa - paina copy-nappia nyt! Liitä kirjoitukseen ja julkaise!

Lämmintä ja aurinkoa!

Meri alkaa sulaa teatteritalonkin edustalta. Tuolla teatterin aurinkoisella seinustalla en olekaan vielä koskaan käynyt päivää paistattelemassa, mutta kovin rauhallistahan siellä ei ehkä olekaan: nuoriso tykkää kokoontua sinne, eilenkin oli kymmeniä nuoria siellä istuskelemassa..


Tälle keväälle kuopus sai tehdä läksytkin ensi kertaa ulkona, ja sehän oli mukavaa. Minäkin lähden nyt sinne vähäksi aikaa istumaan..

Tämä on tulevan kesäni yksi parhaista kavereistani: sain apteekista pienen näytepullon tätä aurinkoallergisen aurinkovoidetta, suojakertoimella 25. Tätä käyn jossain vaiheessa ostamassa ihan oikean pullollisen, ja lotraan sitä kasvoihin koko kevään ja kesän, etten saisi niin paljon maksaläikkiä ja allergisia näppylöitä ihooni kuin aiempina vuosina. Ihoni kun ei tykkää auringosta yhtään.

Elämän peruskysymysten äärellä, mm.

Tänään.. vastaanotin suruviestin ystävältä ja lähetin hänelle surunvalittelukortin. Tänään.. ostin syntymäpäiväkortin toiselle ystävälleni. Tänään.. onnittelin kolmatta ystävää hänen syntymäpäivänään..

Kaksi vastakkainasetelmaakin koin tänään; kurssihaastattelussa minun olisi pitänyt olla täysin yksinhuoltaja, yhteishuoltajuus ei ollut hyvä juttu kurssille pääsyn kannalta. (pieni mahdollisuus vielä kuitenkin on kurssille pääsyyn..) Mutta lapsen koululla opettaja taas sanoi, että hänestä on ilo, että vanhempien yhteishuoltajuus toimii näin hyvin, että vanhemmat tulevat yhdessä kehityskeskusteluunkin. No tottahan toki sinne yhdessä mennään kun ovat yhteisiä lapsetkin.

Tänään.. pukeuduin turkooseihin puuhelmiin ja pinkkiin huiviin. (Pinkki ruusu kuvattu viime vuonna Ainolan puistossa).

Surua mietin, ja sitä jos menettäisin jonkun läheisen perhepiiristäni. Sitä kuinka suhteita lähisukuun kannattaisi vaalia ja huoltaa. Koskaan kun ei tiedä kuka lähtee seuraavana.

Viikko alkaa tohinalla

Olen juuri kohta lähdössä erään syksyllä alkavan kurssin infotilaisuuteen, kerron siitä sitten myöhemmin lisää. Kun on pyöriskellyt kotioloissa pitkään, pitää oikein keskittyä pukeutumiseen ja itsensä laittamiseen. Olenkin viime aikoina ajatellut, että rupean tästä lähtien, jos työttömyyteni jatkuu, pukeutumaan kotioloissakin nätisti. Meikkaan ja laitan hiuksiani, sillä itsellehän sillä on suuri merkitys. Uskoisin sen piristävän ja vievän mennessään nuhruisen olon.

Kevät alkakoon nyt vihdoin tästä päivästä, vaikka eilen otetussa yläkuvassa näkyy kuinka lumipyry yllätti taas iltapäivällä ja peitti uudet kalusteeni lumeen. Eilen sunnuntaina nimittäin laitoin pienen pöydän ja kaksi tuolia ulos, jotta voin lämpimänä päivänä istahtaa, kissa sylissä, ja hörpätä kahvit. Aurinko kun paistaa pihallemme aamusta pitkälle iltapäivään.


Kissaneitimme saa ulkoilla jo päivittäin, usein sylissä. Valjaat ovat jossain kaapin uumenissa, eikä se pidä erityisemmin valjailla ulkoilemisesta. Mietin kesäksi jotain ratkaisua, jossa kissamme saisi ulkoilla pienellä pihallamme jossain suuremmassa häkissä tai isossa kuljetuslaatikossa, varjossa, pensaiden lähellä.. (Kuvassa tyypillinen tilanne tältä keväältä: ulos pitäisi päästä, mistä kolosta tahansa..)

Lähden nyt valmistautumaan eli ripsivärin laittoon. Niin kauan kuin vielä saan ripsivärit laitettua silmiini; esikoisella tuli nimittäin kovan flunssan päätteeksi vielä silmätulehduskin ja sain juuri varattua hänelle lääkäriajan. Se on tietenkin yhtä aikaa oman infotilaisuuteni kanssa, mutta onneksi lapsen isä pääsee käyttämään. Ja sitten on iltapäivällä vielä kuopuksen opettajan kanssa koululla keskustelu..

Huomenna toivottavasti olisi rauhallisempi päivä..

Takatalvi iski hetkeksi

Tämän jutun kuvat on kuvattu ikkunan läpi tänä aamuna 17.4.09 noin klo 8.50, kuopukseni lähti koulumatkalleen pyörällä hentoon lumisateeseen. Eilen oli kevät, tänään sitten ei. Tämä on aina odotettavissa, mutta kun se tulee, se yllättää aina.


Tämä päivä tulee sujumaan odottamisen merkeissä.. Odotan, että esikoinen parantuisi vihdoin taudistaan, odotan lääkärin soittoa, odotan ystävän käyntiä, toisen ystävän mahdollista puhelua.. Siinä samalla yritän suoriutua siivoamisesta, sitäkin kun on pakko tehdä. Voitte varmaan kuvitella miltä näyttää teini-ikäisen huone missä hän on sairastanut monta päivää. Kaikki asiat löytyvät lattialta.. Melkein meinaa iskeä toivottomuus.

Tänään on kevät !

Meidän pikkuruisen pihan kukkapenkistä nousee nyt tällaisia pieniä sormia muistuttavia punaisia.. En muista mitä kaikkea syyskuussa kukkapenkkiin laitoin, mutta sieltä ne nyt alkavat nousta.

Kissaneitikin pääsi tänään tarkkailemaan kukkapenkkiä ja aurinkoa. Nupuilla ovat pensaidenkin oksat. Minä olen kukkien ja pensaiden nimissä ihan onneton, erikoisemmat nimet eivät jää mieleen.. Pitäisi tehdä kai jokin muistilista siitä mitä kaikkea omassa pihasessa kasvaa..

Aamupäivän auringon valo on kaunista, se on lupaavaa. Sen varjot ovat matalalla ja valo siivilöityy vielä hieman utuisesti.

Kevätilmettä laitoin hieman tähän blogiinkin, vaalensin sivupohjaa ja muutin joidenkin kirjainten väriä.. Pientä fiksausta vain..

Paljon ajatuksia päässä, käytäntö sanelee toimet

Pitkästä aikaa on kirjakin menossa. Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen, satiirinen tarina suomalaisesta miehestä, joka haluaisi olla ruotsalainen. Aiheutti jo alussa muutaman pienen hihityskohtauksen, mutta katsotaan alkaako aihe puuduttaa jo puolivälissä.


Nyt kun kissaraasu on lähes täysin parantunut, tuli esikoinen pääsiäisreissulta kotiin flunssaisena ja vatsatautisena. Joten isoa tyttöä saan nyt tänään hoitaa. Kauppaan käy tieni, sillä eihän sairastaa voi ilman jaffaa ja juotavaa mansikkakiisseliä.

Valokuvaus on nyt ollut vähemmällä huomiolla. Tuntuu, ettei ulkona ole mitään kaunista kuvattavaa. Ai niin, kaunis, iso ja uusi jäätelökoppi tuli eilen torille. Käyn ehkä sen kuvaamassa. Kuvabloginikin on muutamaa kuvaa lukuunottamatta ollut melkein tyhjänpanttina.

Tämä työtön lähtis nyt kohta työvoimatoimistoon. Sielläkin kun on käytävä kolmen kuukauden välein.

Pikku potilas lepäilee tänään

Kissaneitimme koki dramaattisia hetkiä eilen illalla. Se oli leppoisasti tyttären sylissä kun säikähti isoa ääntä (eräs lelu putosi lattialle) ja loikkasi valtavalla säikähdysloikalla sylistä lattialle. 8-vuotias kissamme painaa noin 8 kiloa, sen takatassu lipesi jotenkin alastulossa ja luultavasti vähän nyrjähti. Se raahusti loppuillan takatassua vetäen ja oli oikein masentuneen oloinen. Pidin sitä pitkiä aikoja sylissä eikä sillä ollut siitä kiire mihinkään. Laitoin sen oman korin sänkyni viereen, jotta pystyin yön aikana seuraamaan sen liikkumista ja vointia.

Aamulla se jo hyppäsi kohtalaisen ketterän näköisesti korituolille ja kiipesi hyllyn päälle katselemaan ikkunasta ulos. Ehkä se selvisi pienellä nyrjähdyksellä ja säikähdyksellä. Seuraan tilannetta. Kävin juuri ostamassa sille herkkuruokaa.

Istahdin samalla kahvilassa ystävän kanssa, teet ja kahvit, ilman pullapuolta!

En katoa mihinkään Pääsiäiseksi, kunhan toivotan..

Tämä toivotus olkoon voimassa nyt kiirastorstaista toiseen pääsiäispäivään asti.

Tulin juuri elokuvista ja huomasin, että sinä aikana kun istuin elokuvissa, oli kaupunki ehtinyt hiljentyä, koska kaupat olivat jo sulkeutuneet. Kirjoitan myöhemmin näkemästäni elokuvasta.

Toiset laiskottelevat, toiset hommailevat

Pääsiäisen pyhät ovat ovella. Siivota pitäisi. Porukka vähenee, jään kuopuksen kanssa maisemiin, esikoinen matkustaa isänsä kanssa pohjoiseen. Ostin roveellisen mämmiä ja se piti korkata vaniljakastikkeen ja sokerin kera. Ajattelin, että se antaisi virtaa pyykinlajitteluun ja tiskivuoren käsittelyyn. Olen herännyt tänään viiden jälkeen. Saanhan kellahtaa hetkeksi kissan viereen. Se möyhi päiväpeitosta pehmeän pesän, johon auringonsäteetkin osuvat. Joten tieni käy kissan viereen..

(En tiedä onko tämä parasta mämmiä, mutta suloisin rove sillä ainakin on!)

Olen kaikenlisäksi uuvuttanut itseni tässä koneella. Ärtymystä aiheuttaa se, että mihinkään vanhoihin sähköpostiosoitteisiini ei voi muuttaa käyttäjätunnukseksi uutta sukunimeäni, vaan se vanha jää aina kummittelemaan tunnuksena. Salasanaa kyllä voi vaihtaa, muttei tunnusta. Minulla kun on pari osoitetta, joissa on perinteisesti se etunimi.sukunimi-osoite. Sitten perustin uudet osoitteet niiden vanhojen rinnalle. Nyt ne uudet eivät aukea (ei ainkaan soneran puolella). Vain vanhalla sukunimellä pystyn aukaisemaan sähköpostin. Nyt en jaksa ajatella asiaa enempää.

Synttärisankari, 13 vee tänään

13 vuotta sitten oli yhtä aurinkoinen päivä kuin tänäänkin. Sain esikoistyttären Pääsiäiseksi, vaikka hänen piti syntyä touko-kesäkuun vaihteessa. Kuvassa hän on 3-vuotias. Aina vedessä polskimassa. Sehän se on hänen pääharrastuksensa. Tänäänkin syntymäpäivänään tie käy uintitreeneihin iltapäivällä. Aamulla klo 7.25 laulaa luikautin hänelle onnitteluherätyksen, kuten olen tehnyt ihan joka vuosi.