perjantai 18. heinäkuuta 2008

Tv-ohjelmien lumoissa aina silloin tällöin


Katsoin maanantaina hienon dokumentin Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän elämästä Klovharun pienellä saarella Porvoon saaristossa. He viettivät siellä kesiään noin 25 vuoden ajan, vuodesta 1964 alkaen. Ohjelma nimi oli Haru - Yksinäisten saari.

Ohjelman ajan mietin, että ollappa yhtä vapaa kuin Tove Jansson oli saarellaan, erakkona, mutta silti ei koskaan yksin. Ihan eri tavalla luen nyt Janssonin Muumi-tarinoitakin, niissä meri näyttäytyy juuri sellaisena kuin se oli saarellakin.

Nuorimmaiseni sanoi, että Tove Jansson näyttikin ihan joltain Muumilaakson asukkaalta. Emme vain keksineet keneltä eniten. Ehkä Tuutikissa ja Nuuskamuikkusessa on eniten Tovea, mutta ulkonäkö ei täsmää... Tämän jutun pohdiskelu jatkuu tyttären kanssa samalla kun luemme iltaisin aina muutaman sivun ääneen Taikatalvea.

Toivottavasti tuo dokumentti tulee uusintana, jotta mahdollisimman moni näkisi sen. Pääsisi hetkeksi elämään Tove Janssonin saaristolaiselämää.

Koko kevään ja kesän olen torstai-iltaisin nauliutunut tv:n ääreen, on tullut iki-ihana Rimakauhua ja rakkautta; Rimis, kuten monet sanovat.

Eilen Rimiksessä oli puolentoistatunnin erikoisjakso, jossa koko porukka matkusti Australiaan Peten ja Jon häihin. Häitä ei meinannut tulla, mutta lopussa nekin koittivat. Pääosassa koko jaksossa oli Davidin ja Karenin avioliitto, joka miehen mielestä oli parantunut ja kukoisti taas. Kun taas vaimo näki asian ihan eri tavalla, hän teki lopullisen päätöksen jättää miehensä.

Se oli riipaisevaa katsottavaa. Koko sarjan suosikkihahmoni on juuri David (kuvassa); jäyhä ja muodollinen, mutta perhettään yli kaiken rakastava mies. Hän yritti kaikkensa, mutta joutui palaamaan häiden jälkeen yksin takaisin Englantiin. Hänen itkemisensä lentokoneessa kouraisi syvältä; moni eron kokemaan joutunut tietää täsmälleen miltä Davidista tuntui juuri sillä hetkellä. Minäkin.

16 kommenttia:

Elena kirjoitti...

Kummallista... koko ajan tuossa äskeistä kommenttia kirjoittaessani pätki ja tuntui että niitä lähti ns. käsistä kesken lauseen..? Nyt kun palasin katsomaan selaimen välillä suljettuani, täällä ei kuitenkaan ole yhtään jättämääni kommenttia.

Hmm.. toivottavasti niitä ei yhtäkkiä ilmaannu tänne pilvin pimein :)

Sooloilija kirjoitti...

Elena, tässä nyt näkyy tämä yksi kommentti sinulta tällä hetkellä.. Selittämättömiä ovat joskus nuo kummallisuudet mm. kommentoinnissa..

Helmiina kirjoitti...

Voi itku, olisin niin halunnut nähdä dokumentin. Kesällä kun ei oikeastaan lainkaan tule seurattua tv:tä, niin sattuu tällaisia totaalisia missauksia. Toivon todella uusintaa.

Ainakin nuori Tove on Nuuskamuikkunen. Haluaa nähdä ja kiertää maailmaa, olla itsenäinen ja vapaa. Luen Toven elämäkertaa Tove Jansson Sanat, kuvat, elämä. Suosittelen. En taida enää muusta puhuakaan kuin kirjasta, mutta minuun se on kolahtanut täysillä.

Rimakauhua ja rakkautta on kyllä mainio sarja. Kaikki henkilöt ovat hyvin kirjoitettuja ja juuri oikeat näyttelijät rooleissa. Suosikkini ovat Karen, David ja Jenny.

Vaikka ero on loppu, on se myös uuden alku. Ja ottihan Davidkin sarjan lopussa askeleen kohti uutta.

Elisa kirjoitti...

Minäkin tykkäsin Rimiksestä, mutta uusinnat ovat jääneet katsomatta.

Minä en enää muista mitä Davidille
kävin eron jälkeen. Voiko joku valaista?

Sooloilija kirjoitti...

No kun minäkään en nyt yhtäkkiä muista miten Davidille (ja Karenille) kävi ihan lopussa... Pakko siis katsoa kaikki uusinnat mitä näytetään tai sitten pitää hakea BOXI jostain.

-Anne- kirjoitti...

Toivottavasti se dokumentti uusitaan, kun pölvästi unohdin sen katsoa.

Rimiksestä minäkin pidin paljon silloin aikoinaan, en tiedä miksi uusinnat ovat nyt jääneet katsomatta.

krisuh kirjoitti...

Tule hakemaan Melukylästä uusi merkki blogiisi. :)

Krisu

Sooloilija kirjoitti...

Toivotaan tosiaankin, että Tove Janssonista kertova ohjelma tulisi uusintana, siinä olisi uusinta paikallaan!

Niin ja Helmiina, pitääpä hankkia käsiin tuokin mainitsemasi kirja. Tänään juuri lainasin kirjastosta Rakel Liehun kirjan Helene.Saapa nähdä millainen näkemys siinä on Helene Shjerfbeckistä.

Krisu (jonka aina meinaan näppäilä, että Kirsu!); Kiitos Kesä blogi-merkistä!

Anne kirjoitti...

Minäkin katsoin Rimiksen kokonaan silloin, kun se tuli ensimmäistä kertaa telkkarista. Tosi hyvä sarja, johon jäi helposti koukkuun! Se Jenny puhuu siinä sarjassa hassua murretta. :)

Tuon Tove Jansson -dokumentin olisin halunnut nähdä, mutta en jaksanut valvoa niin myöhään. Uusintaa odotellessa...

auringonkukkametsa kirjoitti...

Dokumentti meni ohi, mutta Rimakauhua ja rakkautta rokkasi täysillä ensimmäisellä katselukerralla. Uusinta on jäänyt katsomatta.

Papi kirjoitti...

"Rimis" oli hyvä sarja ja seurasin joka jakson, silloin kun tuli ekaa kertaa. Hyvää draamaa, hyviä näyttelijöitä, vaikka lopussa menikin vähän jotenkin, höh, no jatko-osa-meiningiksi.. Pidin Adamista ja Rachelista ja se oli niin kauheeta kun Rachel kuoli.

Mutta, mikä siinä on, että miehen kyyneleet ovat jotenkin tuskaisempia kuin naisen? Kyllä mulla tuli vedet silmiin, kun Adam itki, kun David itki.

Onko se vaan niin, että naiset itkevät helpommin, useimmin? Sitten kun mies itkee, siinä on silloin jotain suurta, patoutunutta tunnetta, mikä herkistää. En tiedä.

Sooloilija kirjoitti...

Auringonkukkametsä, kiitos vierailusta ja kommentista.

Papi, no ehkä just näin on: mies itkee harvemmin, ja silloin kun itkee niin se on patoutunutta ja jotain suurta.. Ainakin nyt tässä tv-sarjatapauksessa..

Minä en tykännyt Adamista ollenkaan, aina ajattelin, että Rachelille olisi ollut parempi joku muu kuin Adam..

Papi kirjoitti...

Ja kun mun mielestä taas Adam oli ihan paras. Semmonen huuromismies, mutta tosissaan naisensa kanssa, sitten vähän höveli. Ilman muuta huippu tapaus tuossa sarjassa.

Sooloilija kirjoitti...

Sarjan kaikki henkilöt oli kyllä hyvin suunniteltu, kaikki olivat niin erilaisia. Harmitti kun Jenny lähti pois, oli naisista paras hahmo.
Välillä yksi asia ärsyttää; kaikista on tehty aika rikkaita; heillä on noin vaan kaikilla varaa matkustaa toiselle puolelle maailmaa, järjestää isoja häitä/juhlia jne.. Pelaavat golfia ja käyvät kaikenmaailman kokkareilla.

Mutta samat ongelmat ne on rikkailla kuin köyhilläkin, siis nuo ihmissuhdepuolen kiemurat...

Helmiina kirjoitti...

Kaikki henkilöt olivat omalla tavallaan parhaita, joihinkin vain tykästy enemmän kuin toisiin. Minulle Adam & Rachel pariskunta jäi kaikkein vieraammaksi. Jenny oli esim. mutkaton, suora ja reilu. David oli kirjoitettu siten, että alun nuivasta, kuivasta ja vähän tosikosta sekä tylsästä tyypistä paljastui inhimillinen ja lämmin, josta ei voinut olla pitämättä. Hän oli myös henkilö jonka kustannuksellaan pilailtiin sarjan edetessä melkoisesti.

Eikö muut tainneet olla melko keskiluokkaisia, vain David ja Peten morsiammen Jo:n isä rikkaita?
Minusta taas on ihan hauskaa katsotavaa, jos joku on rikas. Se on vähän arjen yläpuolella. Omassa elämässä saa miettiä tarpeeksi onko rahaa.

Sooloilija kirjoitti...

Helmiina, totta; on kivempi katsoa rikkaita/hyvintoimeentulevia kuin meitä tavallisia pulliaisia. Mutta golfin pelaamisen kuvausta en voi sietää! Lähes kaikki amerikkalaiset sarjathan kertovat hyvintoimeentulevista ihmisistä..

Rimiksessä tykkäsin myös Petestä ja olin sitä mieltä, että he Jennyn kanssa erosivat ehkä liian heppoisin perustein. Mutta sen ymmärsi, koska olivat olleet nuorista asti yhdessä; heidän kohdallaan se ero oli väistämätön.

Kun taas David ja Karen erosivat kai osittain neljänkympin kriiseissään. Heillä oli niin pienet lapsetkin, että liiton olisi suonut jatkuvan...

No näin sitä nyt puhutaan heidän elämästään kuin olisivat eläviä ja oikeita ihmisiä. Sarjahahmojahan he vaan olivat...Pitää oikein itseään muistuttaa..