Vuokrasin komedian Äidin poikaystävä eli englanniksi: I Could Never Be Your Woman- elokuvan ihan vain sen vuoksi, että juoni lupasi hyvää: vanhempi nainen, nuorempi mies, ja takakansiteksti oli alkuun kuin omasta elämästäni: keski-ikäinen sinkkuäiti, tytär lähestyy teini-ikää jne.. Ajattelin, että 'nyt mulle hyvää matskua'..
Mutta voihan sitä joskus pettyäkin. Antaisin tälle elokuvalle 2 pistettä viidestä. Ja ne kaksi menisivät ihanalle, ilmiömäiselle, liian vähän huomiota saaneelle pääosan Paul Ruddille. Hän on esiintynyt muutamassa mieleen jääneessä roolissa: Frendeissä hän oli loppujaksoissa Phoeben rakas, päätyivätkö ihan naimisiin asti, ainakin kosintaan asti. Siinäkin roolissa hän oli luonnollisen hauska.
Paul Ruddista huokuu sellainen naapurinpoika-asenne; mukava ulkonäkö, ei pitkä eikä lihaksikas, mutta valtavan symppis. Sellaiset miehet ovat oikeastaan nyt vähän muodissakin...
Hellyyteni kohde (The Object of My Affection)-elokuvassa Paul Rudd näytteli Jennifer Anistonin ystävää, homomiestä, joka sai lapsen Anistonin näyttelemän naisen kanssa. Sekin oli sympaattinen elokuva.
Tätä Äidin poikaystävää on mainostettu Michelle Pfeifferin paluuroolina. No, Michellessä on oma viehätysvoimansa, mukana on jo hieman itseironista huumoriakin. Tähän asti olen pitänyt häntä vähän kuivakkana, varmaan johtuu kuivakasta ulkonäöstä. Grammaakaan ei ole liikaa nyt 50-vuotiaanakaan. Ehkä saisi vähän ollakin. Mutta ei siitä nyt enempää.
Elokuvassa on hyvin heppoinen toteutus. Käsikirjoitus olisi antanut tilaa enempäänkin; syvempiin tunteisiin, mutta kevyttä hattaraa se oli.. Trailerista saa kuvan tosi hauskasta ja ihanasta elokuvasta, mutta jotenkin se vain lässähti. Mielestäni rakkaus ei ollut kovin vahvaa tämän epäsuhtaisen parin kohdalla.
Kaikenlisäksi Paul Rudd on nyt 39-vuotias, hän esittää elokuvassa 29-vuotiasta. No, miehellä 10 vuotta sinne tänne. Mutta meneekö läpi se, että Pfeiffer 50-vuotiaana esittää noin 39-vuotiasta. Tarkkasilmäiselle (naiselle) se ei mene läpi. Vaikka eihän sillä iällä oikeasti ole merkitystä. Olisivat vaan näytelleet just sen ikäistä kun ovat oikeasti..
4 kommenttia:
Yritin juuri miettiä missä elokuvassa Michelle Pfeiffer olisi ollut mieleenpainuva/huippu, ja tuli mieleen että ainakin Scarface.
Paul Rudd taas oli kiva Clueless leffassa, sen jälkeen hän ei ole rooleissaan kolahtanut.. Katsojassa vika?
Kiva juttu, että "vanhempia" naisnäyttelijöitä löytyy, Amerikassa nuoruuden ihannointi ja ikärasismi on mennyt niin pitkälle, että yli 40 vuotiaat naisnäyttelijät usein viedään studion varastoon ja sinne ne sitten jäävätkin. Tyhmää tyhmää, tuhlausta suorastaan!
Oikein harmittaa Michellen puolesta, ettei ole saanut parempia rooleja. Scarfacessa oli kaunis typy ja hyvä olikin.
Häntä näkisin mielläni lisää, juuri tuli tv:stä Loistavat Bakerin pojat. Ja vaikka Michelle otti oman tilansa leffassa legendaarise flyygelin päällä lauluineen, siinäkin elokuvassa loistavat veljekset olivat pääosassa.
Vai onko sitten niin, ettei ole edes halunnut. Eihän sitäkään tiedä
...Ehkä Pfeiffer on sen oloinen tyyppi, että haluaa pysytellä hieman taustalla, pitää omaa yksityisyyttään ja perhettä tärkeänä. Eli ei ole lehtien palstoilla noin muuten..
Meryl Streep on tehnyt kyllä hienon uran. Hänkin kuitenkin jossain lehtijutussa kärkkäästi otti kantaa tähän yleiseen ongelmaan, että vanhemmille, edes keski-ikäisille, ei kirjoiteta rooleja..
Olen aina pitänyt esim. Susan Sarandonista. Hän on räväkkä aktivisti, ja näyttelee tasaisesti erilaisissa rooleissa.
Briteissä onkin sitten vähän eri arvostus kuin tuolla Hollywoodissa. Helen Mirren on upea!!! Samoin kaikki muut brittinaiset Judi Denchistä lähtien...
Minusta on myös mainitsemisen arvoista, että ei jenkkilästä kovin montaa vanhenevaa naisnäyttelijää löydy, jota ei kirurgin veitsi olisi parannellut. Nämä, ketä tässä nyt on mainittu, taitavat olla muutamia harvoja. Ai ja maan mainio Sally Field. Brittilässä vanhetaan elämän lakien mukaan, se on kaunista.
Krisu
Lähetä kommentti