Lastenelokuva (?) Myrsky

Tuli käytyä nuorimmaisen kanssa tällä viikolla elokuvissa katsomassa Kaisa Rastimon ohjaama Myrsky. Tärkeintä tässä jutussa on, että 9-vuotias tykkäsi!

Muutama vuosi sitten Kaisa Rastimo teki Heinähattu ja vilttitossun, joka hurmasi minut ja koko perheemme. Tämä Myrsky kulkee vähän sen takana, kuin pikkusisko isosiskon perässä. Välillä yhteyksiä on paljonkin, jopa lapsikertojan ääni ja puhetyyli.

Kun ei paljon tiennyt elokuviin mennessä, myös yllättyi aika monesta asiasta: en tiennyt, että elokuva kertoo 20 vuoden takaisista tapahtumista, jolloin Berliinin muuri murtui. Elokuva jopa alkaa Berliinistä ja sen tapahtumista. Nykyajan 7-10-vuotiaalla ei ole hajuakaan 20 vuoden takaisista tapahtumista. Hyvä kun tietää missä joku Berliini edes on. Kun ei tarvitse vielä tietääkään. Siksi elokuva aiheuttaa lapsikatsojassa alussa kummastusta.


Tarina alkaa tuntua jouhevammalta kun saavutaan Suomeen ja koirakin, siis se Myrsky, pääsee Suomeen. Tuttuja näyttelijöitä vilisee elokuvassa, lapsi kuiskaa korvaan, että 'Kotikadun pappi' eli äidin roolissa on Laura Malmivaara. Isän roolissa on jokapaikan näyttelijäksi Suomessa tullut sympaattinen Janne Virtanen, Kotikadussa hänkin..

Ajankuva eli 1980-luvun loppu on stailattu elokuvassa rumaksi; ihmisillä on isoja ja värikkäitä villapaitoja, kummallisia farkkuja jne.

Niin, ja se tärkein asia; se koira. Ihmiset oikeastaan laiminlyövät koiraa, joka ei sopeudu elämään perheessä ja ympäristössään. Miksi sitä ei alusta lähtien pyritä kasvattamaan vaan annetaan vastuu 7-vuotiaalle pikkutytölle.. Kaukasian paimenkoirasta on tässä kyse, ja elokuvassa sen historiaa ja rodun ominaisuuksia tuodaankin hyvin esille. Plussaa siitä perehtymisestä, ja katsojan perehdyttämisestä..

No, 9-vuotias tytär tykkäsi kuitenkin elokuvasta. Ja minunkin piti kerran pyyhkiä kyyneleitä. Ehkä se teki siinä tehtävänsä. Sai aikaan eläinrakkauden tunteita katsojassa. Mutta koiraa en tämän elokuvan nähtyäni halua vieläkään, ainakaan kovin isoa, joka syö huonekalut ja terrorisoi ympäristöä. (Minullakin on kerran ollut koira, mutta se on sitten toinen tarina. Olen kuitenkin kissaihminen enemmän..)