Pari päivää sitten hehkutin kukkivasta Kiinanruusustani. No, tänään ostin taas pitkästä aikaa Muratin. Se on yksi lempikasveistani, sitä oli aikoinaan myös hääkimpussa, mutta nyt pidän siitä tällaisenaan roikkumassa köynnöksenä. Muutan viikon kuluttua vihdoin sinne uuteen kotiin, jonne olen päättänyt ruskean, valkoisen ja harmaan eri sävyjen lisäksi laittaa sinne tänne ripauksen pinkkiä ja violettia. Se pinkki löytyi tänään: suojaruukku muratille.
Pienet kokonaisuudet on kunnossa, mutta suuremmat ei. Pitäisi ruveta käymään vaatteita läpi. Pitäisi pakata monta laatikkoa päivässä, mutta kun ei aina ehdi kun pitää välillä keskittyä näihin pieniin yksityiskohtiin..
Ikean kuvasto kolahti tällä viikolla postilaatikosta, ja sen kannessa on vaaleanpunainen divaani. Voisi olla aika herkullinen..
Aika monet neulovat, minä en, en vain osaa enkä malta opetella. Siksipä kun tarvin villatakin, menen kauppaan ja toivon löytäväni sopivan. Nyt löytyi. Sen ostaminen tapahtui hetkessä, sovitus ja kassalle. Ihastuin noihin nappeihin, jotka ovat oikeastaan koristeet, sillä niiden alla on nepparit. Laitoin oman Kalevala-karhuni kaulukseen.. Tämä on just mun näköinen villatakki. Päällä koko tulevan ja olevan syksyn. (Taas tuli mieleen, että nyt joku varmaan mut kaupungilla tunnistaa, mutta onhan näitä varmaan muillakin..)
11 kommenttia:
Eikö olisi oikeastaan kiva, jos joku tunnistaisikin? Vaan mistäpä kukaan. Kerran kuulin jonkun mainitsevan lähipöydässä kahvilassa Vicki Lin. Olisi tehnyt mieli mennä kysymään, mitä blogia itse kirjoitat.
Kaunis villatakki. En minäkään viitsi enää itse kutoa, vaan ostan valmiina. Yksi ohut musta-harmaaraidallinen villatakki on jo hankittu.
Katriina, tuli mieleen, että jos joku tunnistaisi niin ajattelisi, että 'ai TUON näköinen..' Mutta oisko siinäkään mitään ihmeellistä..Enpä tiedä.
Varsinkin jos on erikoinen nimi blogilla tai blogin kirjoittajalla niin se jää mieleen jos sen kuulee.
Olen tosiaankin villatakkifani. Ohuet neuletakit ovat suosikkejani, sellaisia, joita voi pitää aina, kesälläkin. Tämä on aika paksu. (Eikä kyllä ohenna minuakaan, mutta ei väliä, se on niin kivan tuntuinen päällä).
Kunpa jaksaisi katsoa elokuvia tai siis ensin metsästää niitä. Odottelen kiltisti huomisiltaa ja Casanovaa telkkarista. Kun siinä on sitä Venetsiaa. Miten se Venetsia kolahtaakin vieläkin niin kovaa. Viis muusta elokuvasta..
Jännitys säilyy, kun katselee ihmisiä, voisikohan tuo olla SE, tai tuo..
Kauniit väriyhdistelmät ovat tulossa uuteen kotiisi. Nyt on taas pinkki ja siitä etenevästi tummuvat fucsian/lilaanmenevät pinkit syksykokoelmissa.
Noeijoo, se Casanova on ihana elokuva, pitääpä taas se pyhäiltana katsoa. Venetsia on siinä hurmaava, samoin Heath Ledger.
Arleena, olenkin miettinyt miksi värimieltymykset vaihtelevat eri elämäntilanteissa ja eri vuosikymmeninä.. Nyt tuntuu, että nämä ovat juuri ne omat värit.
Uusi neuletakki on minullakin hankintalistalla. Kun vaan ehtisi joskus shoppailemaan.
Tuo sinun villatakkisi näyttää kyllä hyvältä!
Anne, kiitos. Se on sellainen pitkä malli. Nyt pitäisi löytää lyhyempikin ja ohuempi.. Eli neuletakkeja joka lähtöön pitäisi olla.
No juu, täällä on tosiaankin kanssa pinkkiteema. Ihania ruukkuja ja neuletakki on kanssa todella suloinen. ;)
Itkupilli, huomasin ruukun kuvaamisen jälkeen, että kuvassa eivät näy mun lasiset, tosi pinkin väriset, kynttilänjalat. Joskus on niin tohkeissaan, ettei kaikkea muistakaan.
Jihuu, pinkkiä täälläkin! Onko pinkki tulossa muotiin taas?
Minäkään en osaa kutoa. Tai osaisin varmasti jos opettelisin uudelleen mutta kun kaikkeen ei aika riitä. Kivoja villatakkeja löytyy kaupoistakin.
Tänään pitää tosiaan katsoa tuo Casanova! Se on ihana leffa, eikä vähiten juuri Heathin vuoksi!
Elisa, oiskohan se pinkki tosiaan vähän nyt pinnalla, tuntuu olevan. Kiva kun voi vaihdella aina värejä, ovat ne sitten muotia tai ei..
Olympialaisten päättäjäisten tunnelmissa tässä odotellaan illan Casanovaa, vaikka olen sen kahdesti nähnyt.
Lähetä kommentti