maanantai 4. elokuuta 2008

Vapaahetkiä, koti kunnossa, elokuvia


Eilen ei näyttänyt tuolta täällä kotona. Tyttäret lähtivät reissuun isänsä kanssa vielä ennen kuin koulut alkavat ensi maanantaina. Koti pursusi reppua, pussia, kenkiä, vaatteita, leluja ja lukemista automatkalle... Mutta nyt on jäljet siivottu. Saan itselleni loman. Oleilen kylläkin kotona, pakkailen tulevaa muuttoa varten, katson elokuvia, kuuntelen musiikkia, syön ihania salaatteja, fetaa, suklaata, viiniä.. Tapaan myös ystäviäni.

Tänään tein hyviä kirppisostoja. Sielläkin sain ihan rauhassa olla, ja melkein pari tuntia siellä kuluikin. Kuvan Pentikin violetti lasilautanen on tämän päivän löytö. Olen viehtynyt lasiin ja erityisesti värikkääseen lasiin. Tiedän, ettei minun kannattaisi ostaa enempää astioita, mutta usein kupit, purkit, ja laadukas lasi tarttuvat mukaani kirppikseltä tai alennusmyynneistä.. Samoin kirjat. No, pieni heikkoushan tämä on..

Raportoin tähän nyt pitkin viikkoa katsomiani elokuvia. Eilen näin siis Yön ritarin elokuvissa. Viime yönä näin kummallisia tummia unia. Heath Ledgerin Jokeri ei tullut uniini, mutta tunnelma oli samankaltainen kuin elokuvassa. Eli vahvasta elokuvasta on siis kyse.

Yllätyin erittäin positiivisesti kun katsoin dvd:nä kotimaisen Tummien perhosten koti-elokuvan. Sekin oli tummasävyinen, mutta draaman merkeissä. En tiennyt elokuvasta paljonkaan, sillä en ole lukenut Leena Landerin samannimistä kirjaa. Ohjaaja Dome Karukoski oli hyvin tavoittanut vanhempiensa hylkäämien nuorten poikien ahdingon ja suhtautumisen elämään. Elokuvassa oli toivoa, jopa rakkautta, vaikka kuolema ja poikien menneisyys seurasi yksinäiselle saarelle asti. Tunnelmallisen musiikin siivittämä tummasävyinen, kauniskin elokuva oli täynnä hyviä suomalaisia näyttelijöitä; mm. Tommi Korpela, Pertti Sveholm, Kati Outinen.. Koekuvausten kautta oli löydetty myös näitä nuoria poikia. Ja ihan ilmiömäisiä olivat, varsinkin pääosan esittäjä, v. 1991 syntynyt Niilo Syväoja (kuvassa).
Paras kotimainen elokuva pitkiin pitkiin aikoihin!

Olen vuosikausia seurannut ihaillen Pertti Sveholmin (s. 2.12.53) työskentelyä tv-sarjoissa ja elokuvissa. Teatterin lavalla tai ohjaajana en ole valitettavasti häntä päässyt näkemään.

Hänessä on niin vahvaa läsnäoloa ja karismaa, että vertaisin häntä ihan Suomen Jack Nicholsoniksi tai Philip Seymor Hoffmanniksi. Sveholm pystyy esittämään samalla habituksella sekä nallekarhumaista isähahmoa (jossa on hyvin vakuuttava) että maanista ja karjuvaa mielipuolta, pahaa ihmistä (ja on siinäkin yhtä vakuuttava). Usein hänet on nähty myös poliisin roolissa. Hänen puheäänensä sopii hyvin kertojaääneksi.


Tv-sarjoissa, kuten Tahdon asian Esko Tiutisena (kuvassa Tiina Lymin kanssa) hän loi pienieleisen upeasti kuvan miehestä, joka on täysin vaimonsa tossun alla, mutta taistelee siitä roolista eroon.
Tummien perhosten kodissa hän on alkoholisoitunut ja itsemurhaa koko elämänsä hautonut pojan isä. Niin synkkä ja surullinen hahmo.

Pertti Sveholm on myös alunperin Oulun poikia, senkin oululaisena jotenkin tunnistaa..

Katson viikon aikana lisää elokuvia ja kiinnostavia tv-ohjelmia. Niistä taas juttua toisella kerralla. Lehtiä ja kirjojakin on taas pinoksi asti.

8 kommenttia:

Elisa kirjoitti...

Tuo Tummien perhostenkoti pitää kyllä nähdä, olen kuullut kehuja toisaallakin. Ja on kiva välillä katsoa suomalaisia leffoja.

Nauti vapaahetkistäsi, kuullostavat mainioilta!!

katriina kirjoitti...

Kiitos elokuvavinkeistä taas.

Ihanan kuuloista lomaa, tekee hyvää sielulle olla välillä yksin kotona, omassa seurassaan ja tehdä asioita, jotka tuottavat iloa.

Sooloilija kirjoitti...

Kiitos Elisa ja Katriina. Olen ihan hissukseen ollut kotona, vain kissalle juttelen välillä. Kalatkin meinasi unohtua ruokkia. Puhelimessa pitää välillä olla, itse en paljon soittele, mutta otan puheluita vastaan.

Mikaela kirjoitti...

Enpä ole nähnyt tuota leffaa; mun on jotenkin tosi vaikea lähteä katsomaan (siis vuokrata) suomalaista leffaa kun ne useimmiten on mielestä ihan kuraa tai tulee vuoden sisään tv:stä ;O) Pidän vain parista kotimaisesta mikä on sääli kun pitäisi tukea tätäkin alaa Suomessa mutta aiheet ei jotenkin ole mun mieleisiä...

Sooloilija kirjoitti...

Mikaela, sama juttu mulla, jostain syystä kotimaiset elokuvat ei oikein ole kolahtaneet minuun. Tämä Tummien perhosten koti pitkästä aikaa kolahti. Siinäkin oli heikkoutensa; esim. nuoret pojat artikuloivat välillä niin epäselvästi, ettei puheesta saanut aina selvää. Tai äänitystekniikka oli pielessä..

Juuri sellaisten pikkuseikkojen vuoksi, ja usein onnahtelevan kässärin takia, en aina arvosta suomalaisia elokuvia.

Kovasti kehuivat Musta jää-elokuvaakin, mutta minusta sekin onnahteli.. Ja oli loppujenlopuksi vähän lapsellinenkin, kuvattiinhan siinä nelikymppisiä ihmisiä, arvostetuissa ammateissa olevia ihmisiä, jotka rupeavat ihan lapsellisiin juttuihin.. Joten sekin oli pettymys.

Anne kirjoitti...

Kun on paljon vilinää ympärillä, osaa nauttia lyhyistäkin hiljaisista hetkistä. Rentouttavaa lomaa!

Papi kirjoitti...

Uutta Batmania en ole nähnyt enkä myöskään tuota Tummia vesiä. Batmanin haluan ehdottomasti nähdä, koska tykkään 'saduista'. Jurassic Parkissakin minusta ne dinosaurukset olivat ihan oikeita!

Mielestäni paras Batman ikinä on Burtonin lepakkomies ja hänen elokuvistaan pidän muutenkin paljon. Niissä on ihan omanlaisensa tunnelma, maailma ja kuvat. Voivoi, Big fish on niiiin upea.

Sooloilija kirjoitti...

Anne, kiitos, olen nauttinut rauhallisuudesta. Nytkin kynttilä palaa eikä tarvitse laitella iltapalaa muuta kuin itselle. Lapset soittavat etelä-Suomesta hyvät yöt. Kyllä he sieltä sitten kotiutuvatkin. Vamhempi tytär laittaa vielä tekstarin, jossa lukee: GN. Eli Good Night.

Papi, minä olen tosi huono fantasian katsoja. Harry Potteritkaan ei oikein uponneet minuun. Mutta tämä Yön ritari oli tarpeeksi synkkä ja dramaattinen. Ja Jokerin rooli on jo nyt LEGENDA!