Eilinen musiikkiteema jatkuu..Vanhana (?) hippinä tunnustan tietenkin Bob Dylanin mestarillisuuden, vaikken ole koskaan ihan täysillä lämmennyt häneen. Vuokrasin I'm not there-elokuvan, joka erikoisin keinoin kuvaa Dylanin elämää - elämiä, eri roolihahmojen kautta. Dylania näyttelee kuusi eri henkilöä, Heath Ledgerin lisäksi mm. Christian Bale, Cate Blanchett ja Richard Gere. Kukaan ei varsinaisesti pyri olemaan Dylanin näköinen, vaikka monelle on stailattu kihara hiuspehko, aurinkolasit ja ketjussa tupakoiminen..
Elokuvassa suurimman roolin tekee Heath Ledger, joka ehkä tavoittaa Bob Dylanin pehmeää puolta; aviomiestä ja perheenisää, joka on harvoin kotona. Keikkakiertueet ja kokoaikainen luova kirjoittaminen syövät normaali elämää, ja perhe hajoaa. Sen kuvauksesta pidin eniten tässä elokuvassa. Ranskalainen Charlotte Gainsbourg oli tosi hurmaava Dylanin taiteilijavaimona.
Muussa tapauksessa elokuvalle oli aika vaikea lämmetä. Pitää tietää tosi hyvin faktoja Bob Dylanista, sillä elokuva ei kerro oikeilla nimillä mitään. Välillä se matkii dokumenttia haastattelemalla Dylanin lähipiirissä olevia ihmisiä, mutta heidänkin nimensä on muutettu. Oih, vaikeaa. Vain sen tiesin,että hurmaava Julianne Moore esittää Joan Baezia, Dylanin suurta rakkautta ja uran alkuunsaattajaa.
Ihan kaikkein parasta on lisämateriaalin Heath Tribute; Dylan laulaa taustalla surumielistä laulua (en tiedä laulun nimeä) ja runsas kuvamateriaali näyttää Heath Ledgeriä tämän elokuvan filmauksissa. Heath nauraa, hymyilee, leikittelee, hellii ja huolehtii kanssanäyttelijöistään. Viimeisimmäksi näyksi katsojalle näytetään pysäytyskuva Heathin hymystä.
Vielä pitää mainita, että Cate Blanchett (kuvassa), joka on todella monipuolinen näyttelijä, muuntautuu yllättävän helposti mieheksi. Hän on mielestäni melkein paras Dylan-hahmo, ehkä realistisin.
Mutta mistäpä minä tiedän. Ehkä kukaan ei tiedä. Ja Dylan varmasti oikeastikin nauttii siitä, että kukaan ei tunne häntä, oikeasti..
Oikealla Bob Dylanilla on viisi lasta ja ainakin kaksi ex-vaimoa.
Traileri elokuvasta tässä.
6 kommenttia:
Minua kiinnostaisi leffa juuri tuon Blanchetin takia, miten hän pystyy esittämään miestä kun on niin jumalainen ;O)
Heath-tribuuttia tuskin pystyisin katsomaan, itkuhan siinä pääsisi..
Yksi kaverini oli ensin katsonut Scorsesen Dylan-dokumentin ja aika pian sen jälkeen I'm Not Theren. Dokumentissa haastatellaan "samoja" tyyppejä, mikä selvensi asiaa.
Mikaela, kyllä se melkein itkuksi meni, katsoin kahteen kertaan sen tribuutin läpi.
Eero,voisi yrittää löytää käsiinsä sen Scorsesen dokumentin. Joskus olen nähnyt jonkun kiertuedokumentin Dylanista, se oli 70-luvun lopulta tai 80-luvun alusta..
Tuon leffan tahdon nähdä, vaikken Dylan-fani olekaan. Cate Blanchettista sen sijaan pidän paljon.
Jouduin kerran kuuntelemaan Dylania automatkalla, ja se huuliharppuvingutus oli suorastaan korvia riipivää. Not my cup of tea, siis. =)
Anne, kannattaa katsoa, vaikke ihan Dylan-fani olekaan.
Minäkään en aina jaksa kuunnella Dylania kovin pitkään, biisi silloin tällöin on hyvä annos..
Like a rolling stone on älyttömän hyvä!
Ääh miksen ole vieläkään nähnyt tätä leffaa!! Siinä olisi vähintään 3 suosikkinäyttelijääni: Blanchett, Bale ja Ledger!
Lähetä kommentti