tiistai 7. lokakuuta 2008

Leijapoika


Tämä Leijapojan tarina on sykähdyttävä. Olen aina liikuttunut kun on kyse lapsista, heidän elämästään ja vaikeista kokemuksista. Kaikkien lapsuus kun ei ole onnellista ja pelotonta.

Afganistanin tapahtumat ovat tuttuja vain uutisista vuosien varrella: siellähän on aina ollut sotaisaa, ankeaa, köyhää ja miesvaltaista. Joskus siellä oli kaunista ja värikästä, mutta tämän päivän Afganistan on kai vieläkin kuin sotatanner. Toiset ovat onnistuneet sieltä pakenemaan, toiset ovat jääneet.

Tarina rikkaan pojan ja köyhän pojan ystävyydestä on hyvin todentuntuinen. Tarinassa eletään lapsuutta 70-luvun lopusta Afganistanissa sekä Amerikassa tänä päivänä. Elokuva antaa kuvan afganistanilaisesta kulttuurista. Kurkistus ihan vieraaseen kulttuuriin, jota ei millään meinaa ymmärtää, on hyvä ravistelija. Rakastavien vanhempien ja lasten välinen suhde on hyvin intensiivinen ja herkkä. Silti ympäröivässä maailmassa tapahtuu koko ajan pahoja asioita. Niin, että ihan sydäntä riipaisee.

Hyvä, mutta ei mikään kevyt elokuva.
Traileri tässä.

9 kommenttia:

Hallatar kirjoitti...

Taas kirjootit niin elävästi
että tekisi mieli katsoa tuo leffa. =)

Hanilla on kaksi vapaalippua jotka pitäis käyttää ennen tän kuun loppua.
(Sai ne muistaakseni jouluna!)

Mitään kivaa ei kuulema ole mennyt leffateatterissa. =P

Olen välillä ehdotellut kaikennäköistä.
Nyt viimeksi Käskyä.
Nyt höpötin hänelle siitä Eagle Eyestä...

Saa nähdä mitä mennään katsomaan. =)

Enpä olekaan ikinä näinä kuutena seurusteluvuotenani ollut leffassa hanin kanssa. =)

Ei me kyllä olla oltu ravintolassakaan jne...

Sooloilija kirjoitti...

Hallatar, kaikkea kannattaa kokeilla eli mennä elokuviin, ravintolaan.. Sitä Käskyä minäkin mietin, mutta olen aika huono katsomaan elokuvateatterissa kotimaista elokuvaa. (Petyn aina). Mitähän siellä pyörisi.. Kannattaa valita vaikka joku sellainen mitä ei ole pitkään suunnitellut katsovansa. Voi iloisesti yllättyä!

katriina kirjoitti...

Aion ehdottomasti katsoa tuon, mutta vasta kun olen muuten vähän rauhallisempi. Voisi olla liikaa tunteisiin vetoava nyt.

Tykkää etnisistä elokuvista, kun tapaan usein maahanmuuttajia työssäni ja pidän heistä, mm. afgaaneista. Oletko lukenut Kabulin kirjakauppiasta?

Sooloilija kirjoitti...

Katriina, kiitti kirjavinkistä, luin joskus haastattelun sen kirjan kirjoittajasta, norjalaisesta naisesta.

Minuakin kiehtoo eri kulttuurit, jopa sellaiset, joita on vaikea ymmärtää. En ymmärrä näitä afgaanien juttuja; talibaaneja ym. mutta aina voi oppia uutta. Musiikki on tässäkin elokuvassa hienoa.

Liivia kirjoitti...

Tämä on vielä mulla näkemättä, mutta tarkoitus olisi.

Luin kesällä kirjan, ja itkin ja itkin.

Elisa kirjoitti...

TOSI kiinnostavalta kuullostaa tuo leffa. Oliko itkuleffa?

Minäkään en ole päässyt pitkään aikaan leffaan, tai siis saanut aikaseksi. Mua kiinnostaisi tällä hetkellä se HAPPY-GO-LUCKY. Se on kuulemma katsomisen arvoinen, riemastuttava suorastaan.

pikkujutut kirjoitti...

Luin taman kirjan ensin, aikoja sitten ja viime kevaana katsoin elokuvan..

Kirja oli hyva ja tama on harvoja kertoja jolloin voi sanoa, etta elokuva ylsi samalle tasolle..Tama on elokuva, joka sailyy aidilta tyttarelle ;).

Sooloilija kirjoitti...

Liivia ja Elisa, kyllä se itketti, siis elokuvanakin. Luen kirjan jossain vaiheessa.

Minä odotan tällä hetkellä eniten Woody Allenin Vicky Cristina Barcelona-elokuvaa. Sen pitäisi tulla vielä tälle syksylle elokuvateattereihin.

Pitääpä googlettaa tuota Happy-Go-Luckya, en tiedä siitä VIELÄ mitään..

Pikkujutut, hyvä kuulla, että elokuva ylsi kirjan tasolle. Aika harvoinhan niin tapahtuu.

Sari kirjoitti...

Olen kuullut tästä elokuvasta ystävättäreltäni, joka toimii freelance leffakriitikkona ja yleensä pyrin katsomaan kaikki hänen suosittelemansa leffat. Eli tarkoitus olisi tämäkin katsoa.

Vicky Cristina Barcelona oli ihan mielenkiintoinen elokuva, voin suositella. Erityisesti Penelope Cruzin osa miellytti minua.

En malta olla suosittelematta vielä erästä uuttuusleffaa (jokohan mahtaa tulla tai jo olla Suomessa ensi-illassa?). Kävin nimittäin viikonloppuna katsomassa The Duchess-leffan ja oli ehdottomasti yksi parhaista tänä vuonna näkemistäni elokuvista. Kirjoitan siitä pienen arvostelun Teksasin taivaan alla-blogiini ihan lähiaikoina, joten käyhän kurkkaamassa :-)