Eilispäivän postauksessa kerroin ihastuksestani folkhenkiseen musiikkiin.
Simon & Garfunkel edustivat hienosti 60- ja 70-luvuilla tätä folkhenkistä, taitavaa laulantaa ja upeita sävellyksiä. Miesten tiet erosivat, kuulemma selvittämättömiin taiteellisiin ja musiikillisiin ristiriitoihin, mutta vuonna 1981 he kokoontuivat vielä yhdelle keikalle yhteen. He esiintyivät New Yorkin Central Parkissa ilmaiskonsertissa noin puolelle miljoonalle ihmiselle!
Tässä siitä pätkä, Mrs. Robinson, olkaat hyvät:
Muistan tämän kuin eilisen päivän. Tämä konsertti näytettiin Suomenkin tv:ssä. Ostin lisäksi tupla-lp-levyn, jota kuuntelin viisitoistakesäisenä aina uudelleen ja uudelleen. Taisin kuunnella yhden kesän niin, että se soi koko ajan. Joka ikisen sanan osaan ulkoa heidän lauluistaan, vieläkin. Ne ovat niin klassikoita !
(Vieläkin olen pikkuisen ihastunut Art Garfunkeliin ja Paul Simon saa arvostukseni säveltäjänä, hänen kitaransoittotyylinsä on myös hyvin tunnistettavaa.)
18 kommenttia:
Tuli väärä linkki tuohon edelliseen, joten poistin kommentin.
Simon&Garfunkel on ehdoton klassikko, duolla on uskomaton määrä hienoja ikivhreitä.
Mrs Robinson-leffakaan ei ollut huono, Dustin Hoffman oli aika söpö.
Täältä löytyy muita sunnuntaklassikkoja
Susupetal, kiitti, kävinkin jo heti katsomassa mitä olit laittanut tälle sunnuntaille.
Suosikkini on The Boxer. Kuulin sen ensimmäistä kertaa veljeni kelamankasta 70-luvulla, ja biisi jäi ikuisesti mieleen
Eero, lähtemättömästi on jäänyt mieleen ne hienot kaiut ja rumpujen lyönnit, jotka The Boxerissa kaikuvat ja kuuluvat, lai-la-lai-laila-laila- laillai- lai-lai-la-lai.. jne.. Hieno laulu ja tarina.
Tämä oli hyvä! Olen lukenut kirjankin ja elokuvakin oli mukava. Simon&Garfunkelilta oli oma suosikkini, on edelleen, *Sound of Silence".
Paul Simon on todella hieno säveltäjä. Aika paljon on hänen tuotantoaan tullut hankituksi, tosin vähemmän soolouralta kuin tältä folk-klassikkoajalta.
Mutta The Boxer vai Bridge Over Troubled Water - kumpikohan on se suurempi?
Alvari, mietinkin kovasti kumman laitan, Sounds of Silencen vai Mrs. Robinsonin. 'Silencessa' pojat laulavat niin hienosti ja herkästi, täydellisesti.
Hannah, näitä Simon & Garfunkelin biisejä on tosiaan kuin sieniä sateella eli unohtaa ei tietenkään sovi Bridge over troubled wateria, jonka Art lähes yksin laulaa. Ja joka on itsessään jo suuri klassikko!
Paul Simonin soolouraakin olen seurannut ja kuunnellut. Graceland on aikas tunnettu levy! Afrikkalaisen musiikin vaikutteet on erikoisia. Simon on tosiaankin hyvä säveltäjä.
Ehdottomasti. Art ja Paul ovat klassikkoja. Olipa hyvääkin parempi muistinpalautus tämä.
No niin! Tämä on kertakaikkisen hieno sunnuntai! Ja tästäpä tulee mieleen, että onko sitä kunnollista musiikkia sitten 70-luvun enää tehtykään.
Simon & Garfunkel on yksi ehdottomia kestosuosikkeja.
Taidan jäädä tännekkin uusintakierrokselle.
Minäkin muistan tuon konsertin tv-lähetyksen.
Minä olin tuo äsken kommentoinut alvari. Silloin bloggeri tarjosi mahdollisiksi vain Bloggerin tunnuksia tai Open ID:tä, joka minulla näyttää aina näyttävän nimeksi alvaria :)
Hirlii, eikö olekin jännä kun joku unohtuu pitkiksi aikaa kunnes pomppaa muistiin kun esim. joku muistuttaa. Minäkään en ole ajatellut Simon ja Garfunkelia pitkiin aikoihin.
Lepis, muistan tilanteenkin missä katsoin sitä tv-konserttia, kotona vanhempien kanssa..
Kari, muutin asetuksia tässä välissä. Haluan, että kaikki voivat kommentoida, kirjautumatta bloggeriin tms.
Aivan loistava valinta, herrat ovat ikisuosikkejani :) Konsertilla on kuvauksellinen tausta ja arkikuteissaan esiintyvät vaatimattoman oloiset herrat ovat kaiken keskipisteessä, hyvän videon löysit.
Tuima, eikö olekin vielä tosi hyvänlaatuinen tämä pätkä, ei säröjä ja kuvakin on niin tarkka.
Hurmaavia ovat Paul ja Art, itsekin selvästi yllättyneitä ihmispaljoudesta jne..
Kiitos kun otit tämän esille!
Olen aina tykännyt, liian vähän kuitenkin viime vuosina kuunnellut.
On vinyylillä mutta ei ole (toimivaa) soitinta.
Boxer on kova, ja muutkin tässä mainitut.
Loistava veto tuo Simon & Garfunkel ! Bridge Over Troubled Water on mielestäni yksi ylitse muiden!!
Violet ja Elisa,
Simon ja Garfunkel herätti tunteita. Hyvä, arvostuksensa ansaitsevat!
Lähetä kommentti