The Doorsin musiikista olen aina pitänyt, vaikken ole kova fani ollutkaan. Jim Morrissonin ympärillä leijui salaperäisyyden runollinen verho.. Hän oli alkuaikoina komea runoilija, rappio tuli myöhemmin. Nuorempana en tajunnut kuinka alkoholisti ja huumeiden käyttäjä hän oli. Kuolema 27-vuotiaana oli ihan liian aikaisin.
Olen pitänyt bändin The End ja Light My fire-biiseistä, mutta laitoin tähän Love Me Two Timesin, joka on jäänyt vähemmälle huomiolle, mutta on bändiä ehkä parhaimmillaan..
Ja tässä vielä linkkejä muihin blogistanian sunnuntaiklassikoihin tältä päivältä. Kannattaa käydä muistelemassa ja fiilistelemässä:
* Papinblogi
* Susupetal
* Itkupilli
* Lepis
* Koskikaran takapiha
* Tuumailua
(Tästä sunnuntaiklassikkolistasta puuttuu varmasti joitain, mutta näissä kävin itse tänään).
16 kommenttia:
Oi! Jim vaan oli niin kerta kaikkiaan upea! Mieletön ääni, loistava esiintyjä, komea, erinomainen lyyrikko... ja vaikea ihminen.
The End taitaa olla minun suosikkini, vaikea sanoa, kaikki ovat hyviä.
Morrison on ollut tärkeä minulle jo yli 20 vuotta. Sanottakoon ihan tarkasti että 25 vuotta. Olin 16 kun hän "löytyi" minulle.
En pystyisi edes sanomaan lempibiisiäni, sillä tuntuisi että se olisi epäreilua monelle muulle hyvälle;-)
Haudalla käyty, vaikken mitään palvomista harrasta. Minuakin kiinnosti kovasti lähinnä tarkkailla niiden tosipalvojien liikkeitä siellä.
Morrisonilla oli valtavan kokoinen karisma.
En olisi tunnistanut tätä kappaletta, Doorsin tuotannosta tunnistan vain muutamia, mutta niistä sitten pidänkin paljon. Mutta hyvä valinta tämä on, kannatti tutustua tähänkin. Kiitos!
Ou jee! Kyllä tämä on ehdottomasti yksi niitä Doorsin parhaita biisejä :) Nyt menee taas sukat rullalle!
Tunnen parhaiten tuon Light My Firen - sitähän soitellaan aina silloin tällöin vieläkin, jopa yleisradiossa. Oli kiva kuulla vaihteeksi jotakin muuta.
Ja tuosta Père Lachaisista on tullut omanlaisensa traditio, varsin morbidi itse asiassa.
Doorsin musiikki on tärkeää minullekin. Jimin karisma on niin käsittämätöntä. Hyvää musiikkia ja nuo sanat, ne on niin runollisia ja ajatuksia täynnä.
Kiitos tähänastisista kivoista kommenteistanne. Jim Morrison koskettaa monia, vieläkin..
Hyvä valinta! Olen viime päivinä kuunnellut aika paljon Doorsia (siivittää hyvin työmatkaa sateisena syysaamuna), ja puolisen tuntia sitten katsoin Teemalta tallentamaani The Doors-levydokkaria. Mainiota!
Vaikea nimetä ehdotonta suosikkia, mutta People are strange, The End, Riders on the storm ja Light my fire ovat kyllä kärjessä.
Täällä myös suuri Doors-fani! Silloin kun oli kulunut 20 vuotta Jim Morrisonin kuolemasta, ostin loputkin levyt. Elokuvat ja dokumentit tekivät suuren vaikutuksen. Elämänkerran luin imien ensin englanniksi ja sitten suomeksi. Ihailin ruonojen kieltä, se oli tarkkaa, mutta osin vaikeaa ja erikoista englantia, opin valtavasti uusia omituisia sanoja ja ilmaisuja.
Olen ihmetellyt itsekin, miksi imeydyin silloin niin tähän aiheeseen, ja miksi minuun vaikuttavat nämä itsetuhoiset nuoret miehet niin vahvasti, kuten J.M. ja Kurt Cobain, joka myös laulaa suoraan sieluuni.
Doorsien eka levy on ehdottomasti paras!
Anne, kylläpäs sattui hyvään ajankohtaan sitten täällä tämä Doors ja Morrison..
Katriina,pitäisipä tutustua Morrisonin elämänkertaan ja runouteen tarkemmin. Oletko käynyt haudalla?
Samoin minua on koskettanut myös Kurt Cobainin kuolema kuten myös monien nuorten näyttelijöiden kuolema. Heath Ledgerin kuolema satuttaa vieläkin niin.. Onko siinä jotain vaistomaista äitiydenkin tunnetta; että olisi halunnut pelastaa heidät liian aikaiselta kuolemalta suojelemalla jotenkin..
Hello, this is my first time here and I'm looking forward to returning. I hope you will find the time for a counter visit so we can stay connected. I find your blog very interesting and would like to follow it. I also see we share some interests i.e. I see one of your favourite movies is babel, did you like the story, what do you think about it in the way GLOBALISATION is linked to the tower of babel?
Meidan oli taalla kaytava mm. Jimi Hendrixin haudalla, melkein nurkan takana kun tuo lepailee.
Ihania kissakuvia, pakkohan niita oli heti jo aamusta tulla kurkkimaan ja samalla huomasin, etta olisi paljon muutakin luettavaa taalla taas.
Ah, makin tykkaan naista entisajan filmikaunottarista kuten mm. tuosta alempana mainitusta Rita Hayworthistakin.
Mikahan tuossa sivun laidassa hymyilevassa Colin Firthissa muuten meita naisia oikein viehattaa? Jotenkin kauhean tavallisen nakoinen kaveri, rooleissaankin melkein ummikon oloinen ja silti sa saa sydamen kummasti jysahtamaan. Kumma tyyppi ;D.
Ai joo, muinoin puhuttiin siita Atonement-leffasta ja katsoin sen jokin aika sitten vihdoin ja viimein. Hyva elokuva, mutta voi kurjuus millaisen olon se jatti. Snif.
Red Eyes, thanks for visiting. I write in finnish but hope You like to visit here again. I added the counter and maybe someday translator..
Babel is one of my favourite movies; it's message is very important for everyone..
Stina, oi tuo mun ylläoleva englanti on ihan kökköä, harjoituksen puutetta vieraan kielen kirjoittamisessa ja puhumisessa..
Kissakuvia laittelen aina silloin tällöin, omaa kissaa kun on niin kiva kuvata.
Ja tuosta Colin Firthistä: olen miettinyt samaa ja kuullut monen miehenkin toteavan, että mikä siinä on kun naiset hänestä tykkää. Ehkä se on sitä turvallisuushakuista ajattelua; hänhän on just täydellistä aviomiesainesta; kiltin oloinen mussukka.. Silti hänestä löytyy älykkyyttä ja piilosärmää! Paketti on kai lähes täydellinen. Ulkonäkö on miehekäs, ei poikamainen eikä lapsellinen..
Colin Firthillä on täydellisen seksikäs basso ja testosteronia uhkuva salskea kävelytyyli!
Nimim. Omalla miehellä ei oo.
Katriina, huhhuh, no just näin! Hymykin on aika täydellinen, ja ne ruskeat silmät!
Pitäisi kai tehdä säännöllisin väliajoin Colinista postaus..
Kyllä noissa Doorseissa jotakin erityistä taikaa oli... Nuo aikaiset kuolemat ovat surullista historiaa.
Lähetä kommentti