keskiviikko 3. joulukuuta 2008

Jouluvärejä ja sarvia


Tässä blogimallissani kun ei ole varsinaista yläpalkkia, johon voisi kuvaa vaihtaa niin laitoin joulukuun ajaksi otsikon, päivämäärän ja kuvan kehykset punaisella. Jos se antaisi hieman jouluista tunnelmaa..

Eilen pyöräytin pieniä sarvia, jotka loppuivat heti, koska tein kokeilumielessä pienen määrän. Ja ihan maukkaitakin niistä tuli. Taikinaan laitoin noin 125 g margariinia, puoli purkkia kermaviiliä, suolaa ja vehnäjauhoja. Taikina sai kohmettua jonkin aikaa jääkaapissa ennen sarviksi tekemistä ja uunissa paistamista. Taikinaan voisi lisätä hieman juustoraastetta makua antamaan..

6 kommenttia:

Virpi P. kirjoitti...

Herkullisen näköisiä suolaisia sarvia, saispa maistaa...Kävin tänään kaupungilla kahvilla ja olisin kaivannut juuri tuollaisia cappuccinoni kanssa. Mutta oli vain niin isoja leipiä, että suu halkeaa tai tuikitavallisia tylsiä leivonnaisia. Otin sitten selluloosapullan. Ja tämä oli maineikkaan keskisuomalaisen leipomon kahvila! Ei tietoakaan Oulun Bisketistä, Antellista tai Roberts'ista.

Olen näköjään aina ensimmäisenä kommentoimassa, mutta en silti ole istunut koko päivää koneella, usko vaan.

Sooloilija kirjoitti...

Katriina, me ollaan samanlaisia koneen käyttäjiä; käydään aina silloin tällöin katsomassa päivittyneitä blogeja? Siksi kai usein kommentoimassa ensimmäisten joukossa.. Ja kotosalla kun on niin koneella on helppo piipahtaa.

Minäkin tykkään syödä vähän pienempiä leivonnaisia, kotioloissahan niitä menee sitten aina useampi. On jotenkin hurjan näköistä jos kahvilassakin syö valtavaa pullaa tai leipää..

(Bisketissä on hyvä se pieni feta-pinaattihyrrä, ei maksa paljoa ja on maukas, sämpylätyyppinen. Vois tehdä kotonakin).

arleena kirjoitti...

Herkullisen näköisiä sarvia. Tekis mieli ottaa.

Merja kirjoitti...

Hyvännäköisiä on. Pitäisi varmaan itsekin tehdä. Meillä esikoinen on croissanttien ystävä, nämäkin varmaan maistuisi.

Hallatar kirjoitti...

Syötävän hyvän näköisiä. =)

noeijoo kirjoitti...

Naamm! Sarvet ovat suosikkejani ja croissantit myös. 17-vuotiaana inter-raililla Pariisissa syödyt croissantit cafe au laitin seurassa ovat vielä elävänä mielessä. Ei parempaa oo.