torstai 25. joulukuuta 2008

Once - musikaalia irlantilaisvoimin


Katsoin myöhään aattoiltana kovasti kehutun ja Oscarilla palkitun irlantilaisen musikaalielokuvan Once. Siinä katusoittajamies ja Tsekeistä siirtolaiseksi tullut nuori yksinhuoltajaäiti tutustuvat, musisoivat ja vähän rakastuvatkin. Miehellä on koko ajan suuria tunteita, nainen elää jalat maassa. Yhdessä he toteuttavat unelmansa, levyttävät, mutta elämä jatkuu vaatimattomasti..

Sympaattinen, mutta makuuni hieman liian vaatimaton elokuva. Parasta tässä on se, että nukkavierulta näyttävä elokuva valloitti tänä keväänä Yhdysvallat ja Oscarareenan: pääosanesittäjät ja oikean elämän muusikot ja rakastavaiset: Glen Hansard ja Marketa Irglova pääsivät käymään Hollywoodissa ja elokuva sai paljon katsojia! Hieno nykypäivän tuhkimotarina.
Onko kukaan teistä nähnyt tätä elokuvaa, ja mitä mielipiteitä siitä?

Tässä musiikkivideo elokuvasta. Tämä Slowly Falling sai Parhaan laulun Oscarin:

6 kommenttia:

Bluesea kirjoitti...

Hei Sooloilija!

Näin Once-elokuvan kesällä elokuvateatterissa. Täytyy sanoa, että minuun taas purevat tällaiset "vaatimattomat" elokuvat. Tarinahan on varsin aidon tuntuinen ja suloinen. Päähenkilöt ovat sympaattisia ja elokuvan musiikkihan on hurjan ihastuttavaa. Minä katsoisin mielelläni enemmänkin tällaisia elokuvia.

Sooloilija kirjoitti...

Hei vaan Saksi-Sadie/Bluesea, pitkästä aikaa kommentoit, kiva.
Kyllä minäkin periaatteessa pidin tästä elokuvasta, aidon tuntuinen tarina..

Mutta en ole varma jaksainko levyllistä kuunnella tätä musiikkia. Miehen lauluääni ja tyyli muistuttaa kovasti ihailemaani Damien Ricea, joka myös on irlantilainen.

Pääparin tarinaan olisin toivonut enemmän tunteita ja särmää.. Vähän valjuksi jäi heidän tarinansa, vaikka tunteita pelissä olikin.. (Pidän suurista tunteista elokuvassa, ja myös oikeassa elämässä!)

Bluesea kirjoitti...

Hei Sooloilija!

Seuraan kyllä ahkerasti blogiasi, mutta kommentointi on jäänyt vähäiseksi. Olisin voinut useamminkin heittää jonkun kommentin elokuvista, joista olet kirjoittanut. Elokuvat ovat minulle myös läheisiä ja melko paljon niitä katselenkin.

Olen samaa mieltä kanssasi, että Once-elokuva on aika valju, mutta toisaalta minusta se toimi niinkin. Musiikkia en myöskään minä välttämättä välittäisi kuunnella elokuvan ulkopuolella. Niin innostavaa se ei ollut. Toimi kuitenkin elokuvassa mukavasti. Tosielämässähän elokuvan päänäyttelijöille kävi niin romanttisesti, että rakastuivat - oikeasti toisiinsa. Tosi elämä on siis tarua ihmeellisempää ;-)

Hyviä loppuvuoden päiviä sinulle ja hyvää alkavaa vuotta! Käyn lueskelemassa blogiasi ja yritän kommentoida vähän ahkerammin.

Sooloilija kirjoitti...

Saksi-Sadie/Bluesea, tuleppa taas vierailemaan. Minäkin käyn sinun blogissasi. Eikä se kommentointi aina ole tärkeää, joskus jotain pientä, se riittää ilahduttamaan mieltä..

Hyvää Tapaninpäivän illan jatkoa..

Melita kirjoitti...

Hei,
Salaa kyllä ihailen blogiasi ja kykyäsi hienosti paneutua valitsemiisi aiheisiin.Täällä pitäisi käydä paljon useammin lukemassa.
Tästä Once- elokuvasta mulla on hieman nolo mielipide vaikken edes ole koko elokuvaa nähnyt.
Olisikohan tää edes sopiva kommentti tällaiseen kuitenkin perheblogiin, mutta en vaan osaisi mennä katsomaan elokuvaa,jossa pääosan esittäjä näyttää noin munattomalta.

Sooloilija kirjoitti...

Melita, kiitosta vaan kommentista. Käyhän useamminkin..

Noh, kaikki kommentit on tietenkin sallittuja.. Miesmakuakin on niin monenlaista. Ei ihan George Clooney hän..

Kovasti hänellä oli kiihkeää irlantilaista trubaduuritaustaa. Siinä ei ulkonäöllä koreilla kun rakkaudesta lujaa lauletaan.