
Talon ympärillä asuu kummallisia naapureita, jotka koko ajan haluavat puuttua Henryn elämään. Kaikenlisäksi talostakin tulee pyhivaelluskohde kun katolinen rouva näkee seinässä Jeesuksen kuvan..
Ehkä mielentilani ei nytkään ollut oikea, mutta en saanut tästä elokuvasta oikein mitään irti. Se ei ns. uinut liiveihin. Sen henkilöt eivät tuntuneet oikeilta ihmisiltä.
Luke Wilsonin karisman perään huokailijoita en ymmärrä. Hänen näköisiään miehiä kulkee täällä Oulunkin kaduilla pilvin pimein, enkä katso heidänkään perään. Juu, eihän se aina ulkonäöstä ole kiinni, vaan näyttelijäntaidoista, mutta Wilsonin veljekset (Luke, Owen ja Andrew) eivät ole koskaan sytyttäneet minua.
Takakansiteksti mainostaa jotain siihen suuntaan, että kyseessä on yksi vuoden koskettavimmista elokuvista, mutta juuri nyt en edes muista miten se loppui, vaikka katsomisesta on kulunut vasta viisi päivää.

Elokuva ottaa kantaa ja on vaikuttava. Se kuvaa yksilön asemaa poliittisesti epävakaissa oloissa mm. Keniassa. Se ottaa kantaa salaliittoihin, salamurhiin, lääkefirmojen testauksiin, aidsiin ja köyhän afrikkalaisen asemaan.
Kaikkea ei tästä elokuvasta kyllä ymmärrä. Afrikassa on paljon heimoja, jotka taistelevat keskenään ja murhaavat siinä sivussa myös länsimaalaisia. Tämä on koskettava ja tärkeä elokuva, joka kulkee slummeissa ja lähetystöjen puutarhoissa. Kontrasti on valtava. Elokuva on vaikuttaja. Luin, että elokuvan tekijäporukka oli niin vaikuttunut kuvausmatkansa aikana, että perusti Constant Gardener Trust-säätiön parantamaan lasten kouluoloja mm. Keniassa.
Tällaista elokuvan pitäisi tehdä ja luoda. Vaikuttaa. Isompiinkin asioihin. Joskus. Aina ei tarvitse.
3 kommenttia:
Kannattaisiko uskollinen puutarhuri mielestäsi katsoa vain siksi että
pitää kovasti Ralphista - kuten minä...?
Violet, (kuten totesin Katriinallekin , mulla on mennyt jostain syystä kommenttien valvonta päälle, yritän poistaa sen..).
Minäkin pidän Fiennesistä, varsinkin Englantilaisessa hän on ihana. Tässä ehkä hieman plaisumpi, mutta silti karismaattinen.
Minä katsoin elokuvan niin, että kelasin pari sotakohtausta pois. Elokuvassa on hyvää se Afrikkaan, sen politiikkaan uppoutuminen ja musiikki. Ja ehdottomasti Rachel Weiszin roolisuoritus.
Siis piti sanoa, että Englantisessa potilaassa Fiennes oli aivan ihanan karismaattinen, rakastuin häneen silloin ihan ensikuvasta lähtien. Huoh..
Lähetä kommentti