torstai 15. tammikuuta 2009

Elokuvia: Tunnelmia kuumassa Afrikassa ja Kaliforniassa

Katsoin tuoreeltaan videovuokraamoon tulleen viime vuonna valmistuneen elokuvan Ihmeellinen Henry Poole.. Hitaan pianon pimputuksen säestyksellä etenevä tarina kuumasta Kaliforniasta, missä Luke Wilsonin esittämä mies kuulee yllättäen sairastuneensa vakavasti. Hän ostaa ränsistyneen talon vaipuakseen siellä yksinäisyyteen, kenties kuolemaan..

Talon ympärillä asuu kummallisia naapureita, jotka koko ajan haluavat puuttua Henryn elämään. Kaikenlisäksi talostakin tulee pyhivaelluskohde kun katolinen rouva näkee seinässä Jeesuksen kuvan..

Ehkä mielentilani ei nytkään ollut oikea, mutta en saanut tästä elokuvasta oikein mitään irti. Se ei ns. uinut liiveihin. Sen henkilöt eivät tuntuneet oikeilta ihmisiltä.

Luke Wilsonin karisman perään huokailijoita en ymmärrä. Hänen näköisiään miehiä kulkee täällä Oulunkin kaduilla pilvin pimein, enkä katso heidänkään perään. Juu, eihän se aina ulkonäöstä ole kiinni, vaan näyttelijäntaidoista, mutta Wilsonin veljekset (Luke, Owen ja Andrew) eivät ole koskaan sytyttäneet minua.

Takakansiteksti mainostaa jotain siihen suuntaan, että kyseessä on yksi vuoden koskettavimmista elokuvista, mutta juuri nyt en edes muista miten se loppui, vaikka katsomisesta on kulunut vasta viisi päivää.

Sitten katsoin toistamiseen tämän Uskollinen puutarhuri-elokuvan. Se on niin tiukkaa poliittista draamaa Afrikassa, että ihan hengästyttää. Näyttelijöinä loistavat Ralph Fiennes ja Rachel Weisz, joka sai roolistaan myös Kultaisen maapallon ja sivuosa-Oscarin vuonna 2006.

Elokuva ottaa kantaa ja on vaikuttava. Se kuvaa yksilön asemaa poliittisesti epävakaissa oloissa mm. Keniassa. Se ottaa kantaa salaliittoihin, salamurhiin, lääkefirmojen testauksiin, aidsiin ja köyhän afrikkalaisen asemaan.

Kaikkea ei tästä elokuvasta kyllä ymmärrä. Afrikassa on paljon heimoja, jotka taistelevat keskenään ja murhaavat siinä sivussa myös länsimaalaisia. Tämä on koskettava ja tärkeä elokuva, joka kulkee slummeissa ja lähetystöjen puutarhoissa. Kontrasti on valtava. Elokuva on vaikuttaja. Luin, että elokuvan tekijäporukka oli niin vaikuttunut kuvausmatkansa aikana, että perusti Constant Gardener Trust-säätiön parantamaan lasten kouluoloja mm. Keniassa.

Tällaista elokuvan pitäisi tehdä ja luoda. Vaikuttaa. Isompiinkin asioihin. Joskus. Aina ei tarvitse.

3 kommenttia:

violet kirjoitti...

Kannattaisiko uskollinen puutarhuri mielestäsi katsoa vain siksi että
pitää kovasti Ralphista - kuten minä...?

Sooloilija kirjoitti...

Violet, (kuten totesin Katriinallekin , mulla on mennyt jostain syystä kommenttien valvonta päälle, yritän poistaa sen..).

Minäkin pidän Fiennesistä, varsinkin Englantilaisessa hän on ihana. Tässä ehkä hieman plaisumpi, mutta silti karismaattinen.

Minä katsoin elokuvan niin, että kelasin pari sotakohtausta pois. Elokuvassa on hyvää se Afrikkaan, sen politiikkaan uppoutuminen ja musiikki. Ja ehdottomasti Rachel Weiszin roolisuoritus.

Sooloilija kirjoitti...

Siis piti sanoa, että Englantisessa potilaassa Fiennes oli aivan ihanan karismaattinen, rakastuin häneen silloin ihan ensikuvasta lähtien. Huoh..