maanantai 26. tammikuuta 2009

Pianistin yksinäinen odysseia

Teema näytti Oscarpalkitun Roman Polanskin ohjaaman Pianistin, joka oli pakko katsoa loppuun kun sen aloitti. (Olen sen joskus nähnyt huonosti, osittain). Huomasin taas mikä vaikutus on sillä, että on juuri oikea hetki ja tunnelma jollekin elokuvalle. Jos ympärillä on kinaavia lapsia ja heille pitää laittaa iltapalaa samalla, ei elokuvan katsomisesta tule mitään. Se on silloin menetetty.
Mutta lauantai-ilta oli minulle otollinen, kukaan ei häirinnyt kun sain uppoutua toisen maailmansodan puolanjuutalaisten hirveään kohtaloon.

(Kuvassa Roman Polanski ohjaa Adrien Brodya)

Tähän pitää heti mainita, että kerran vuosia sitten näin Pariisin metrossa vanhahkon, mustaan lyhythihaiseen mekkoon pukeutuneen naisen, jolla oli käsivarressaan tatuoitu numerosarja. Oletin ja käsitin, että hän oli selviytynyt joltain keskitysleiriltä. Muistan katsoneeni vaivihkaa hänen kasvojaan ja sitä käsivartta.

Tämä The Pianist-elokuva kertoo tosipohjaisen tarinan huippupianistista, joka asuu perheineen Varsovassa. Ensin kaupungin sisälle rakennetaan muuri, jonne kaikki juutalaiset asutettiin, ahtaisiin oloihin, taistelemaan olemassaolostaan. Sitten kaikki vietiin juniin, jotka edelleen veivät heidät keskitysleireihin.. Satojatuhansia ihmisiä tapettiin, vain muutamat selviytyivät. Joukossa mm. tämä pianisti, josta Roman Polanski on halunnut tehdä tunteikkaan yksinäisen miehen selviytymistarinan. Pianisti elää piileskellen. Aina löytyy joku, joka haluaa auttaa. Silti aina on nälkä ja paleltaa.

Elokuva ei kaunistele mitään, se on julmakin. Se esittää saksalaiset sotilaat täysin tunteettomina. Tästä elokuvasta on vaikea kirjoittaa, mutta uskon, että se ravistelee jokaista katsojaansa. Siinä ihminen on niin paha ja julma, mutta onneksi hyvyys ja optimismikin nostavat päätään.

Adrien Brody on kuin luotu rooliinsa. En voisi kuvitella ketään muuta tähän rooliin. Ja pääosa-Oscar hänelle tästä sitten tulikin vuonna 2003. Brody on New Yorkissa syntynyt (14.4.73), mutta hänessä virtaa mm. unkarilaista verta.

Viiden tähden elokuva. Kuuluu niihin, jotka on ehdottomasti nähtävä. Olen tätä mieltä.

Elokuvan traileri tässä.

8 kommenttia:

katriina kirjoitti...

Samaa mieltä! Brody oli kuin luotu tähän, teki unohtumattoman roolin. Rakastuin myös elokuvan musiikkiin.

Kari kirjoitti...

Pari vuotta sitten vuokrasin tämän ja elokuva oli todella erinomainen. Brodyn unelmoiva katse tekee hänestä juuri sellaisen kuin tarinaan tarvitaan pääosan esittäjäksi.

PupuLihavisto kirjoitti...

Loistava elokuva! Harmi vaan, että missasin tämän lauantaisen esityskerran. Tuon leffan vois kyllä hommata ihan omaksikin, oon keränny historiallisia elokuvia, sillä ne on hyviä ihan opetuskäytössäki.

violet kirjoitti...

tiedäks...meillä on tuo ollut hyllyssä vuosikausia mutten ole katsonut sitä kun olen ajatellut sen olevan jotakin muuta kuin mitä se nyt vaikuttaa sitten olevan.
Mies on ostanut sen ja katsonut yksin, mutta hän ei ole ihmisiä joilta saa kuvauksia elokuvista, saati suosituksia katsoa jotakin;-)

Sari kirjoitti...

En ole itse nähnyt tätä elokuvaa, mutta nyt kun kirjoitit tästä, heräsi kiinnostukseni. Tarina kuulostaa surulliselta, mutta mielenkiintoiselta ja oletko muuten huomannut, että juuri nyt syytää ulos markkinoille useitakin elokuvia, joissa käsitellään Natsi-Saksaa? The Reader, Valkyrie ja Defiance tulevat heti mieleeni. Mikähän lie syynä tähän suunnattomaan kiinnostukseen tuota aikaa kohti, juuri nyt? Halutaanko talouslaman ahdistamia ihmisiä muistuttaa siitä, että on asiat olleet joskus huonomminkin? Vai onko vain pelkkä yhteensattuma, että näin moni leffa hipoo samaa aihetta? Hmm...

-Anne- kirjoitti...

Tuo elokuva odottaa boksilla oikeaa katseluhetkeä. Todennäköisesti tulen pillittämään sitä katsoessani.

Sooloilija kirjoitti...

Te jotka ette ole nähneet, valitkaa sopiva hetki ja katsokaa!

Elokuvassa on unenomaisesti toteutettuja joukkokohtauksia, jotka jäävät mieleen surumielisinä.. Sitä huomaa ajattelevansa, että jokainen ihminen on persoona, jokaisella olisi oikeus elää.

Tarinan koskettavuutta lisää se, että tarina on tosi. Oikea pianisti kuoli vasta vuonna 2000. Hän eli pitkän elämän näiden kauheiden kokemusten jälkeen.

Hane kirjoitti...

Mä katselin tän pari vuotta sitten DVD;ltä - onneksi keskellä päivää...olis varmaan tullut uniin.
Aika järkky leffa, mä en ikinä oikein "pysty" katsomaan noita juutalaisvaino elokuvia...