tiistai 20. tammikuuta 2009

The Queen - elokuva Dianan muistolle


Helen Mirren sai pääosa-Oscarin vuonna 2006 osastaan Englannin kuningatar Elisabethina, elokuvassa The Queen. Olin pantannut tämän elokuvan katsomista. Nyt oli sen hetki.

Hyvä ja koskettava elokuva vuodesta 1997 kun prinsessa Diana kuolee. Mitä tekee Englannin kuningashuone? Vetäytyy Balmoraliin Skotlannin maisemiin eikä kuningatar anna yhtään ainoata kommenttia liittyen Dianaan! Kansa ja koko maailma suree traagisesti kuollutta Dianaa. Lopulta, kun uusi nuori pääministeri Tony Blair saa kuningattaren uskomaan, että kansa tuntee jo suurta vihaa kuningatarta kohtaan, hän matkustaa koko perheen kera Lontooseen ja kohtaa näyn, jota ei olisi voinut kuvitellakaan. Koko Buckinhamin palatsin edusta on täynnä tuhansia ihmisiä ympäri vuorokauden, ja kukkameri on kirjaimellisesti kukkameri.

(Kuva Dianan hautajaisista syyskuulta 1997)

Itkin vähän väliä tätä elokuvaa katsoessa. Vieläkin kyyneleet nousevat silmiin. Dianan kuolemasta on niin vähän aikaa ja se tragedia kosketti silloin syvästi. Olin silloin 1-vuotiaan tyttären äiti, oli sunnuntaiaamu, lapsi ja mies olivat ulkoilemassa ja kun he tulivat kotiin, he löysivät minut järkyttyneessä tilassa kotoa ja kuulivat uutisen. Hautajaisten televisiointi oli vielä karmivampaa, itkin ne hautajaiset alusta loppuun, kuin ne olisivat olleet jonkun läheisen ihmisen hautajaiset.

Tämä elokuva nosti kaikki ne koetut tunteet pintaan. Ymmärrätte tunteellisuuteni. Kenties jaatte samat tunteet?

(Diana Afrikassa -96 kampanjoidessaan maamiinoja vastaan).

(Hieman erilainen kuva Dianasta 90-luvun puolivälistä)

8 kommenttia:

Anioni kirjoitti...

Hmmm, haluaisin nähdä tuon leffan, mutta arviostelusi perusteella en varmaan tässä tilassa ja elämäntilanteessa pysty sitä katsomaan. Siis etten herkisty liikaa. Pyrin välttämään kaikenlaista romantiikkaa ja tunnekuohuja yleensäkin, koska itkulle ei yleensä tule loppua.

Oikeasti olen maailman positiivisin (ja yleensä onnellinen) ihminen, mutta aikansa vie "surutyökin" näköjään (ja tämä meni vähän OT) :)

Telkkarista kyllä katselin jo jonkin aikaa sitten tulleen muistaakseni minisarjan Dianan elämästä. En muista tarkemmin sen näyttelijöitä.

katriina kirjoitti...

Dianasta tuli naissukupolven ikoni, niin erilainen kuin hän henkilönä olikin. Hänen elämäänsä seurasi kuin ystävänä ja kuolemaa suri samoin. Se tuntui aidolta menetykseltä. Itkin myös hautajaiset läpi, lähetin miehen ja lapset muualle ja sanoin, että tämä päivä on yksin minun ja television.

Tuo elokuva kestää katsomisen useampaankin kertaan. Se kertoo hyvin kuningattaresta velvollisuuden, perinteen, perheen ja julkisuuden puristuksessa. Blairin perhe-elämää se kuvaa herkullisesti ja tahtoisinpa tietää, mitä Cherie B. on ollut miletä roolihahmostaan!

Sooloilija kirjoitti...

Anioni, suosittelen silti, vaikka tunnekuohuja aiheuttaakin. Auttaa käsittelemään monenlaista surua.

Katriina, muistan tarkasti sen hautajaispäivän kun 1-vuotiaani laittoin päiväunille just silloin kun hautajaiset alkoivat ja hän heräsi kolmen tunnin kuluttua siitä eli silloin kun hautajaislähetys loppui.

Roolitus oli hyvää tässä elokuvassa, ainoa, joka vähän tökki oli prinssi Charlesia esittänyt mies, joka ei näyttänyt YHTÄÄN Charlesilta.

Blairin pariskunta kuvattiin määrätietoisena ja kipakkana parina, jotka uskalsivat kritisoida kuningashuonetta..

Suvi kirjoitti...

Helen Mirren tekee tässä tosi hienon roolin. Oli kyllä erittäin hyvä elokuva.

Olin 15 kun hän kuoli. Muistan että se oli järkytys. Mielestäni hän oli yksi aikansa tyylikkäimpiä.

violet kirjoitti...

Minä vietin päivää ennen tuota kuolemaa 30 vuotispäiviäni. Olimme illalla Pariisissa ja ajoimme siitä samasta tunnelista. Kun sitten kuulin onnettomuudesta tuli HYVIN epätodellinen olo. Ajoimme katsomaan paikkaa (emmekä todellakaan olleet yksin...) ja muistan miten pitkään
alueella kävi turisteja ja paikallisia jättämässä tervehdyksiä.

Sooloilija kirjoitti...

Suvi, todella hyvän roolin Helen Mirren tekee, niin hyvän, että häntä ei edes tunnista omaksi itsekseen..

Violet, huimat tunnelmat on sinullakin ollut. Hui, tuli ihan kylmät väreet tuosta kuinka tuoreeltaan pääsit käymään paikalla.

violet kirjoitti...

Joo, muistan että mulla oli aikamoinen krapula omista 30-veesynttäreistäni ja kun kuulin sen Diana-uutisen radiosta niin meni ihan vitsistä alkuun.
Varmaan oman heikon kunnon takia tuntui sitten aika karmeelta, kun alkoi vihdoin uskoa että totta se oli.

Papi kirjoitti...

Me oltiin silloin Tutussa ja muistan, kun aamulla mentiin autoon avattiin radio, siellä puhuttiin kuniinkaallisesta perheestä ja olin ihan, että mitä nyt on tapahtunut. Ihan outo tunne kyllä tuli.

Hautajaisista on jäänyt mieleen äitinsä menettäneet pojat päät painuksissa. Vieläkin, kun niitä kuvia näkee, vesi nousee silmiin.