lauantai 31. tammikuuta 2009

SUNNUNTAIKLASSIKKO

Viime aikoina olen viehtynyt kuuntelemaan koskettavia naislaulajia. Tässä yksi, jonka ura on ollut pitkä, ja jonka laulut saavat haaveilemaan, kyynelehtimään.. Dusty Springfield teki tämän You Don't Have To Say You Love Me-laulun 60-luvulla, ja sai siitä lähtien esittää sitä joka keikallaan. Tämä versio on vuodelta 1979. Se ei ole täydellinen versio hänen nuorena naisena laulamastaan alkuperäisestä, mutta pidän siitä, että kaikki ei ole niin täydellisesti tuotettua ja esitettyä. Laulajan elämänkokemus ja rosoisuus saavat näkyäkin.. Varsinkin Dustyn tapauksessa. Hän eli vaikeamman kautta, ja kuoli vuonna -99 rintasyöpään, vain 59-vuotiaana..




Sunnuntaiklassikoita: Anteeksi, en olekaan ehtinyt enkä jaksanut linkittää tähän tänään muiden sunnuntaiklassikoita.

19 kommenttia:

Sooloilija kirjoitti...

Tämä juttu tuli näköjään lauantain puolelle. Minun kannattaisi opetella jutun tekeminen ajastuksella. En ole vielä kertaakaan tehnyt, mitenkähän se tapahtuu? Pitää tutustua tarkemmin.

Anonyymi kirjoitti...

Ei haittaa lauantaijulkaisu :) Dusty on hyvä laulaja ja levytti monta hienoa kappaletta. Hyvä, kun oti hänet esiin!

Ink Narrative kirjoitti...

Voi tätä kuunnella vielä sunnuntainakin ;) Hyvä laulu ja hieno artisti.

Anonyymi kirjoitti...

Ihnanaa kun laitoit tämän Dustyn huippu-upean klassikon. Parasta kamaa, ever!

Sooloilija kirjoitti...

Suunnittelinkin juuri, että suuntaan heti maanantaiaamuna kirjastoon etsimään Dustyn jotain kokoelmalevyä. Haluan nyt kuulla enemmän.

Anonyymi kirjoitti...

Tuttu klassikko, tuttu on. Paljon häntä on soitettu radiossa aikoinaan.

Taru kirjoitti...

Hieno valinta! Olen aina tykännyt tuosta laulusta ja Dusty Springfieldistä!

Minäkään en ole vielä oppinut tuota ajastussysteemiä, vaikka olen joskus yrittänyt...

Leppoisaa su!

Anonyymi kirjoitti...

Tänään olisi äänestettävää, joten tulisitko käymään ja antamaan painavan sanasi. Kiitos.

Anonyymi kirjoitti...

Good Old Dusty! :-D

Puisto kirjoitti...

Voivoi, tämä on niin hieno! Näissä sunnuntaiklassikoissa on melkeinpä parasta se, kuinka taas muistaa ja löytää sellaista, mitä ei nykyisin kuule.

arleena kirjoitti...

Sujuuhan se vieläkin.

Anonyymi kirjoitti...

Ihan siistiä performancea, mukavaa kuunneltavaa, mutta ehkä vähän iskelmällistä. Sujuisikohan tämä Paula Koivuniemeltä?

Jael kirjoitti...

Hyvä valinta! Tuo kappale on aina ollut musta niin upea juuri Dustyn esittämänä.

SusuPetal kirjoitti...

Ajastus onnistuu sieltä julkaisuasetuksista eli klikkaat päiväyksen auki, valitset haluamasi päivän- ja kellonajan, sitten vaan klikkaat julkaise teksti.

Dustyllä on ihan komea ääni, mutta jostain syystä en kestä näitä 60-luvun big band-soundeja, joita vielä 70-luvulla harrastettiin. Burt Bacharach sen aloitti, jäk. Liian tuotettua, liian kliinistä, ei vaan minun makuuni.

Sooloilija kirjoitti...

Susu, kiitti ajastusvinkistä. Sitä pitää ehdottomasti kokeilla. Monesti kun tulee jokin juttu mieleen..juuri esim. sunnuntaiklassikoksi. Sittenhän sen voisi jo valmiiksi kirjoittaa.
Ajastaminen olisi hyvä juttu silloinkin jos on reissun päällä ja haluaa silti blogin päivittyvän.

Tuo Big band-meninki on nykyään vähän taka-alalla. Juuri eilen keskusteltiin tv:ssä Euroviisulähetyksessä, että milloinkahan palataan taas viisuissakin siihen, että on iso orkesteri ja kapellimestari. Palataankohan koskaan. Ei taitais Suomenkaan voittokipale, Waldos' Peoplen biisi, kuullostaa ihan samalta kuin miltä se nyt kuullostaa.

Onkohan tätä Dustyn biisiä muuten suomeksi tehty? Paula Koivuniemihan olisi ihan oikeutettu tulkitsija tälle laululle! Elämänkokemusta on Paulalla roppakaupalla.

Kirjastoon laitoin heti pari varausta Dustyn levyistä. Siten saa tutustua paremmin.

SusuPetal kirjoitti...

Kristiina Hautala on tehnyt tämän suomeksi.
Muita Hautalan hittejä olivat mm. Divarin helmi. Muistaakseni Hautala oli ruotsinsuomalainen laulaja, joka ei osannut puhua suomea laisinkaan.

Sooloilija kirjoitti...

Ensin sekoitin tuon mainitsemasi Kristiina Hautalan Kristiina Halkolaan. Enpä tiedä paljonkaan tuosta Hautalasta, mutta laulussa kuuluu ruotsinkielisyys. Kauniisti silti laulaa. Ehkä liian sievästi mun makuun.

Elegia kirjoitti...

Minä kuuntelen näitä sunnuntaiklassikkoja yleensä vasta maanantaina. Sunnuntai on vähän niin kuin musiikiton päivä minulla :)

Tämä laulaja ei ole minulle ennestään tuttu, mutta pidin tästä kappaleesta ihan mielettömästi - täytyykin laittaa tämä suosikkeihin Youtubessa! Ja nyt kuuntelen sen uudelleen :)

Sooloilija kirjoitti...

Elegia, eikö olekin näissä klassikoissa parasta, että löytää ihan uusia tai unohduksissa olevia laulajia? Itsekin laitoin heti kirjaston varaukseen pari Dustyn leyvä ja aion tutustua nyt tarkemmin.

Minusta hänen tulkintansa ovat syviä siksikin, että kun tietää hänen painineen mm. mielenterveysongelmien, päihderiippuvuuden ja seksuaalisuuteen liittyvien identiteettiasioiden kanssa, niin eiväthän ne ole voineet olla vaikuttamatta myös laulujen tulkintaan.
Toisaalta Dustysta jää vähän surumieliset fiilikset.