tiistai 17. helmikuuta 2009

Ilon tunteita


Olen usein maininnut 12-vuotiaasta tyttärestäni, joka harrastaa uintia. Kuvia en ole hänestä ihmeemmin laittanut, mutta tässä olisi kuvasta otettu kuva, jossa hän 2-vuotiaana pulikoi kylpylässä..

Tänään saimme ilouutisia: hän pääsee ensi syksynä aloittamaan urheilupainoitteisen yläasteen, johon oli tiukat liikunalliset hakutestit kaksi viikkoa sitten. Hakupapereihin piti tarkasti täyttää kouluarvosanat ja uintikisojen parhaat tulosajat.

Niitä papereita täyttäessäni ajattelin, ettei minun nuoruudessani ollut mitään tällaista.. Sitä vain ala-asteelta siirryttiin yläasteelle. Minä olin 12-vuotiaana ihan huoleton, en harrastanut erityisemmin mitään, hengailin kavereiden kanssa ja olin aika vaikea teini-ikäinen..

Mutta palaan vielä tyttäreeni: hän syntyi pienenä keskosena (Pääsiäisenä -96) ja vietti elämänsä ensimmäisen kuukauden keskolassa. Mutta heti kun hän alkoi vahvistua, kehitys olikin huimaa. Saimme aloittaa vauvauinnin viiden kuukauden iässä. Siitä lähtien hän onkin sitten sukeltanut ja uinut eli pian 13 vuoden ajan.

Pitää vielä todeta, että tytär on isäänsä tullut. Me vanhemmat ollaan ylpeitä ja onnellisia tästä lapsesta. Muutenkin, vaikkei näitä 'saavutuksia' olisikaan.

13 kommenttia:

katriina kirjoitti...

Onnea tyttärelle, on hieno juttu, kun lapsi on löytänyt oman lajinsa ja haluaa ponnistella sen eteen!

Huoletonta oli siinä suhteessa ennen, ei ollut sellaista kilpailua kuin nykyisin. Vaikka toisaalta minun piti kyllä 11-vuotiaana pyrkiä oppikouluun, peruskoulu taisi tulla vasta joskus 70-luvulla.

Tein muuten tänään skonsseja ja tarjosin niitä kahvilla miehelle hänen tullessaan töistä. Söimme ne ricotta-juuston ja papaija-limemarmeladin kanssa. Maistui syntisen hyvältä!

Sooloilija kirjoitti...

Katriina, kiitos onnitteluista. Kuullostaa todellakin syntisen hyvältä, varsinkin tuo papaija-limemarmeladi. Nam..
Minä tarjosin niitä samoja skonsseja tänään ystävälleni kun hän kävi kahvilla. Ohjetta hänkin lehdestä raapusteli itselleen ylös..

Kari kirjoitti...

Onnittelut jälkikasvulle. Tyttö on ollu elementissään jo pienenä :)

Vicki Li kirjoitti...

Onnea tyttärelle ja ylpeälle äidille. Kyllä sitä on onnellinen lapsensa menestyksestä ja toisaalta myös sydän meinaa särkyä, kun lapsella on vaikeuksia. Se on tätä äitiyttä.

Sooloilija kirjoitti...

Kari, kiitos, ne on parhaimpia kuviamme missä hän sukeltelee puoli vuotiaana. Mutta en löytänyt tähän hätään.

Vicki Li, sydän vuorotellen särkyy ja pakahtuu nytkin, mitä se on sitten kun lapsi on isompi..Kiitos empaattisista onnitteluista.

Sari kirjoitti...

Onnea tyttärellesi uuteen kouluun ;-) Hieno homma! Eipä ollut tällaista karsintaa omina kouluaikoina, vaikka muistan kyllä joidenkin lukioiden rankkaavan toisten ylitse, ja niihin oli vaikeampi päästä. Itse hain lähimpään lukioon sen kummemmin paremmuuksia ajattelematta.

Oman lapsen kohdalla ajattelen niin, että tärkeintä on, että pääsee sellaiseen kouluun, joka antaa hänelle parhaat eväät aikuisuuteen. Mietinnässä on, että jos sinne joskus suuntaamme, olisiko hänen parempi mennä englanninkieliseen kouluun. No, se jää nähtäväksi sitten joskus...

Yaelian kirjoitti...

Onnea tyttärellesi! Upeata että hän on uinut aivan vauvasta lähtien ja että siitä on ollut niin paljon iloa!

Anioni kirjoitti...

Onnea tyttärelle ja äidille! Onneksi nykyään on eri asioissa lahjakkaille lapsille erilaisia koulumahdollisuuksia. Upea homma, että jatkossa on koulun ja harrastuksen (ehkä jopa ammatin?) tasapaino kohdillaan :)

Meillä käytiin myös ahkerasti vauva- ja tenavauinnit, mutta pikkumies alkoi vähän isompana palelemaan vedessä niin, että aina piti rampata saunassa, ja uinti-into vähän hyytyi ;)

lepis kirjoitti...

Hieno juttu! Siitä se ura urkenee ja toivottavasti tytär on onnellinen saamastaan hyvästä uutisesta.

Elisa kirjoitti...

Ihanaa! Huippujuttu, onnittelut äidille ja tyttärelle! Se on totta ettei silloin omassa nuoruudessa ollut tällaista, sitä vaan siirryttiin yläasteelle ilman pohdintoja. Se on jännä, miten kauhean aikaisin lasten tulee tietää mikä heitä kiinnostaa. Useinhan se kiinnostuksen kohde voi vielä muuttua kun lapsi kasvaa...

Sooloilija kirjoitti...

Sari, Yaelian, Anioni, Lepis ja Elisa: kiitos onnitteluista. Hyvä mieli on ollut. Vielä en tiedä käytännöstä ensi syksynä. Koulumatka tulee olemaan pari kilometriä. Ja osa porukasta on tuttuja, suurin osa uusia, kaikki ympäri kaupunkia tulleita sporttisia oppilaita.

Meidän nuorimmainen, 9v., ei vielä harrasta oikein mitään, vaikka onkin kiinnostunut hevosista ja haluaisi ratsastaa ja harrastaa tallielämää. Siihen meillä ei tällä hetkellä ole varaa. Ratsastus on yksi kalleimmista harrastuksista, mikä on TOSI EPIÄ !

katrilli kirjoitti...

Oikein paljon Onnea äidille ja tyttärelle! Hienoa!

T: katrilli

Sooloilija kirjoitti...

Katrillille kiitos onnitteluista! Välitetty eteenpäin.