keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Mistä tämä ilmiö johtuu..

Idolsvoittaja Koop esiintyi aamusella tv:ssä ja oli iloisen pirteä, vaikkakin rauhallinen ja sanojaan punnitseva nuori mies. Voisin hankkia hänen esikoislevynsä (yllä kuvassa), mutta jaksaisinko koko levyä kuunnella..

Tästä ilmiöstä pitikin kirjoittaa: Missä on vika kun kuuntelemani musiikki ei kolahda, ei tule lähelle eikä sytytä.. Jokin levy, jota en ole koskaan aiemmin kuullut, avautuu tosi hitaasti. Vaatisi useamman kuuntelukerran läpi, mutta ei jaksa..
Näin kävi eilen sekä James Taylorin että Chris Cornellin kanssa. Suzanne Vegakin kuulosti niin erilaiselta kuin 90-luvulla.

Nyt mietin, että palautan kirjastoon myös elokuvat, joita en jaksa juuri nyt katsoa. On tullut tunne, ettei viitsi ihan jokaista (keskinkertaista) elokuvaa katsoa ja kuluttaa aina kaksi tuntia elämästään kuin hukkaan. Aion valita tarkasti ja harkiten seuraavat elokuvani, ettei elokuvien katsomisesta tule kuin rutiininomaista suoritusta.. Yksi elokuva onkin mielessäni ja sen taidan hakea nyt vuokraamosta pitkästä aikaa..

Mutta nyt.. ystäväni odottaa jo kaupungilla aamukahville. Me ollaan aina aikaisin liikenteessä. On kiva lähteä jo aamusta kahvilaan, jättää aamupala kotona väliin.. Ajatukseni ja lauseeni ovat nyt katkonaisia. Kenties jatkan pohdintoja kun tulen kotiin..

18 kommenttia:

...noir kirjoitti...

olen selittänyt itselleni, että syy miksi lähes kaikki tuntuu liian keskinkertaiselta, oli sitten kyseessä elokuvat tai musiikki johtuu siitä että kaikkea on liikaa. elokuvia ja levyjä tuotetaan siihen tahtiin, että liian moni alkaa vaikuttamaan keskenään samanlaiselta ja sen vuoksi niiden oikeiden helmien löytäminen alkaa olla vaikeampaa. en ole tuota Koopia kuullut, mutta kun näidä idolsejakin tulee vuosittain, niin niiden kiehtovuus alkaa katoamaan ja jäljelle jää sellainen yksittäiset biisit-fiilis, kuin kokonainen levy-tunne.
siispä hyvä ei ole enää tarpeeksi hyvää, sen tulee olla loistava jotta se on edes hyvä.

toisaalta esimerkiksi James Taylorin ja Suzanne Vegan kohdalla täytyy muistaa, että hekin tekivät jo uransa alussa sellaista tavaraa, että kaikki jälkeen tuleva vertautuu niihin tahtomattaankin

Mikaela kirjoitti...

Olisiko sulle tullut ns.ylisuoritusta ;O) Ei sitä voi koko ajan olla ns. kartalla eli bongata jokaista elokuvaa ja kuunnella kaikkia uutuuksia, en minä ainakaan jaksa. Leffoja tosin en viikolla edes katso koska olen tv-koukussa, keskitän leffa-uutuudet ja vuokraukset viikonloppuun niin ei tule oloa että kyllästyisi.
Ja ihan off-topic:suuren Chris Cornell fanina suorastaan kuvotti kun kuulin herran uuden sinkun. Ylituotettua soopaa ja disco-salsahumppaa joka ei sovi tälle rokkarille lainkaan!!

lepis kirjoitti...

Hah haa! Tervtuloa joukkoon. Minulle on käynyt aivan samoin. Uudesta musiikista on todella vaikea löytää niitä 'juttuja'. Ehkäpä se johtuu siitä, että elämä ei ole enää niin hektistä ja biiseihin ei tunnu liittyvän enää suurempia tunne-elämyksiä.

Elokuvat ovat menettäneet merkityksensä, tai käyneet keskivertomassaksi. Tv:tä en muista aukaista viikkokausiin.

Sellainen tuntuma tullut, ettei jaksa keskittyä viihteeseen. Huono.

violet kirjoitti...

Minä löydän vain ellen etsi.
Viimeisin löytö on Elbow-bändi, johon ihastuin HETI.

katriina kirjoitti...

Jospa nyt on mieliala sellainen, ettei jaksa koko ajan ottaa vastaan, on kuppi liian taysi. Vaihtelua siihen on juuri tuollainen ystavan kanssa puhuminen ihan nokikkain ja kaiken muun tekeminen, vaikka kasilla.

*mun n'ppis tekee ihan mit' huvittaa n'k;j''n, t'ytyy k'ynnist'' kone uudelleen(

Sooloilija kirjoitti...

Hyviä kommentteja teillä kaikilla tähän asti, kiitos. Vastaan kaikille, että voi olla, että elämässäni on nyt sellainen tilanne, että 'kuppi on täysi', olen etsinyt liikaa elämyksiä, eskapisti minussa on saanut ylivallaan; ei voi koko ajan paeta muuhun maailmaan kun on elettävä tätä oikeatakin..

En ole The Readerin jälkeen nähnyt yhtään sen ylittävää elokuvaa, tai näyttelijäsuorituksia. Vaikka muutaman kivan olenkin katsonut.

Tv:ssä tulee nyt niin paljon sarjoja joita seuraan, että elokuvat painottuvat minullakin (Mikaelan tapaan) viikonloppuun. Ihan ei ole minulla Lepiksen kaltaista tilannetta, siihen en pyrikään, rakastan nimittäin tv:n katsomista! Tunnustan, enkä häpeä sitä tunnetta.

Ja musiikista; monet yksittäiset laulut tosiaan kolahtavat, mutta kokonainen levy ei tosiaankaan jaksa usein innostaa.

Idolsvoittajista pidän amerikkalaisesta David Cookista ja tästä Suomen Koopista, mutta levyllinen kumpaakin kuunneltuna tuntuu omalta kohdaltani aika utopistiselta.. Jos saan todeta sillain nätisti kritisoiden niin ihmettelen hieman Anna Abreun suosiota, mutta ehkä se perustuukin niin paljon muuhunkin kuin musiikkiin..

Elisa kirjoitti...

Totta puhut, minuunkaan ei kovin moni leffa tai levy nykysin kolahda enkä suostu myöntää olevani kranttu =)

..Noirin kommentin kanssa olen samoilla linjoilla. Kaikkea on nykyisin liikaa. Ja paljon tuotetaan keskinkertaista, kiire, rahan teko ja kova tahti on siirtynyt musiikin ja "taiteen" saralle. HARMI!! (Murinaa)

katriina kirjoitti...

Mulla oli aiemmin suoranainen ahmintavaihe, haalin koko ajan uusia kirjoja, levyjä ja elokuvia. Jospa sekin oli tuota mainitsemaasi eskapismia. Sen hetkinen tilanne alkoi käydä sietämättömäksi, lähinnä työ. Uuvutin sitten itseäni jopa viihteellä ja kulttuurilla, kunnes kuppi tosiaan tuli totaalisen täyteen.

By the way, P.S. I Love You oli ihana elokuva! Katsoin sen viime yönä ja nautin joka hetkestä. Näin niistä ihanista miehistä vielä untakin. Kumpikin syötävän ihania!

pikkujutut kirjoitti...

Koska katsomme paljon elokuvia DVD:lta niin olen paatynyt siihen etta jos ei alussa vakuuta, loppuu katsominen siihen. Ja krantuksi olen tullut myos.

Mutta samoin kuin Violet, kun ei etsi, niin silloin loytaa.Tai jos ei odota mitaan kummoista, silloin yleensa napsahtaa kohdalle herkku.

Sooloilija kirjoitti...

Elisa, sinäkin olet siis samoilla linjoilla.. Liikaa on tarjontaa. Minäkään en myönnä olevani hirveän kranttu, sillä esim musiikkimakuni on tosi laaja..

Katriina, löydät aina oikeat sanat, ahmintavaihe on hyvä termi kuvaamaan tätä ilmiötä.
Jeffrey Dean Morganista vois vähän unia nähdäkin, ja myös Butlerista. Namuja ovat!

Pikkujutut, minä taas olen sellainen, että katson sinnilläkin vähemmän kiinnostavaa elokuvaa. Ainoa, jolloin jätän kesken, on kun huomaan, että joku elokuva on kertakaikkiaan HUONO, siis niin, että kässäri on pielessä ja ohjaus on ihan huonoa.. Mutta aika harvoin sitten valitsen ihan niin huonoja elokuvia..

Myös ihmissuhteisiin pätee tuo sama, että kun ei etsi niin löytää! Se on niin totta!

Myy kirjoitti...

En ole mikään musiikin suurkuluttaja. Hiljaisuus puhuttelee monesti enemmän. Mutta viime aikoina olen hankkinut joitakin CD levyjä itselleni. Viimeksi Duffyn Rockferryn. Se kyllä kolahti. Etenkin Mercy. Kaikki sellainen musiikki, joka liikuttaa - tavalla tai toisella - on hyväksi?!

Liika on liikaa. Myös elokuvia. Nyt olen sairaslomallani katsellut enemmän filmejä kahdessa kuukaudessa, kuin normaalisti vuodessa. Kaikelle on myös aikansa ja jokin elokuva voi avautua vasta useamman katselun jälkeen, tai kun se osuu itselle otolliseen kohtaan elämässä. Tällainen oli minulle esim. American beauty.

Kaikesta myös oppii. Jokin ajatus tai idea voi jäädä kytemään. Minusta on myös hauska katsella vanhoja elokuvia tai sarjoja, kun niistä bongaa sittemmin tutummiksi tulleita näyttelijöitä.

Ehkä paranet ähkystäsi kun teet hetken jotain ihan muuta. ;)

Sooloilija kirjoitti...

Myy, minuun kolahti myös viime keväänä Duffyn levy, samoin Jenni Vartiaisen esikoislevy.

Onhan tässä vähän leffaähkyä, mutta se on sellainen tauti, että siitä paranee aika äkkiä.

Nyt teen pizzaa, vähän sellaista erilaista..Se vie ajatukseni nyt muualle.

Yaelian kirjoitti...

Ennen olin minäkin musiikin suurkuluttaja ja ostin paljon levyjä;hyllyssä on kai joku 800 CD levyä.Pitkään aikaan ei ole kunnolla kolahtanut mikään ja olen itsekin miettinyt sitä, että on níin paljon tarjontaa, ettei kaikkea ehdi edes käydä läpi. Nykyään kuulen paljon musiikkia netistä, sen sijaan että ostaisin,vaikka poikani aina sanoo,että hyviä artisteja pitää tukea.....

Sooloilija kirjoitti...

Yaelian, oletko Duffya kuunnellut? Hänestä innostuin viime vuonna. Eipä niitä monia ole, joita jaksaisi koko levyllisen kuunnella..

Musiikkia kun kuulee nykyään joka paikasta koko ajan..

Sunnuntaiklassikko on ollut kiva juttu, siinä voi keskittyä juuri yhden esittäjän yhteen biisiin. Siksi ne kai niin kolahtavatkin kun on vain yhdestä biisistä kyse.

Yaelian kirjoitti...

Olen kuunnellut joitakin kappaleita.Viime aikoina on ilmestynyt monta tosi nuorta mutta tosi hyvää artistia, mutta en usko,että jaksaisin kuunnella uudestaan ja uudestaan niitä,niinkuin joitankin suosikkilevyjäni aikoinaan-
Muuten,juuri luin täkäläisesta nettilehdestä, että Chris Cornell on tulossa konsertoimaan Tel Aviviin kesäkuun 17 päivä, eli samana päivänä kun matkustan Suomeen....

tuike kirjoitti...

Olen kans joskus miettinyt, että syntyykö musiikissa enää nykyäänn klassikoita,niinkuin jostain meidän nuoruuden kappaleista, joita omat lapsetkin vielä kuuntelevat. Koko ajan suolletaan kaikkea keskinkertaista ja kaupallista niinkuin täällä jo moneen kertaan todettin.

Taidan muuten kirjoittaa siitä tämän päivän postauksen.

Sooloilija kirjoitti...

Tuike, kirjoitahan sinäkin tästä.. Kuten jo aiemmin totesin, on ollut ihana uppoutua sunnuntaisin musiikkiklassikoiden pariin, niillä kun on niin suuri merkitys ollut omassa elämässä.

Onko se niin, että 15-25-vuotiaana, kun elämässä muutenkin tapahtuu usein järisyttäviä isoja asioita, koskettaa musiikkikin enemmän ja kolahtaa kovemmin..

Leena Lumi kirjoitti...

Lepis, toden sanoit: "biiseihin ei tunnu liittyvän enää suurempia tunne-elämyksiä" Ajatelkaahan kappaleita, joita olette kuunnelleen vaikkapa ensirakkauden kanssa, ne värisyttävät edelleen. Varhaisteini-ihastus kutittaa somasti, kun kuulen Carpantersien Close to you ja Suuri Ensirakkaus värisee sisälläni ja tuntuu ihan vatsassa asti Billy Idolsin Sweet Sixteenin soidessa. Ikinä, koskaan en kyllästy ko. levyyn ja sen raspiin ja muistoihin.

En kestä mitään Koopia tai Idolsia, nyt soi alati Marizan Terra: fadoa, flamencoa, akustista kitaraa...