torstai 5. maaliskuuta 2009

Noin 15 kaikkien aikojen parasta elokuvaani


Katriina listasi suosikkielokuviaan kautta aikojen omassa postauksessaan, ja siihen moni tarttui. Olen aiemmin listaillut suosikkejani nais- ja miesnäyttelijöistä, teinpä kerran listaa kaikkien aikojen suosikkitv-sarjoistakin. Listoja on vaikea tehdä. Ne elävät ja muuttuvat elämän mukana. Ensi vuonna listani voisi näyttää taas ihan erilaiselta.

Ja kuten Katriinakin totesi; nuoruuden suosikit eli ne vanhat mustavalkoelokuvat eivät enää sykähdytä niin kuin silloin. Nyt lista koostuu melko uusista, korkeintaan 20 vuotta vanhoista elokuvista. (Yksi poikkeus on omalla listallani). Ehkä se johtuu siitäkin, että vaikka ennen oli vahvoja näyttelijöitä niin elokuvien tekemisen tekniikka oli vielä lapsenkengissä. Nykypäivän elokuvat ovat usein jo visuaalisestikin niin upeita kokemuksia, puhumattakaan karismaattisista näyttelijöistä. Joka vuosikymmenellä on omat tähtensä ja näyttelijänsä. Kaikki eivät jaksa elokuvateollisuuden koneistossa. Moni huippunäyttelijä on tänään painunut unholaan ihan omasta tahdostaan.

Mutta tänään, maaliskuun 5. päivä 2009, sain kootuksi tällaisen listan eli


Kaikkien aikojen suosikkielokuvani:

* Brokeback Mountain (ohj. Ang Lee 2005)

* Atonement (ohj. Joe Wright 2007)


* Kolme väriä - Sininen (ohj. Krzystof Kieslowski 1993)

* In the Mood for Love (ohj. Wong Kar Wai 2000)

* Englantilainen potilas (ohj. Anthony Minghella 1996)

* Piukat paikat (ohj. Billy Wilder 1959)

* Piano (ohj. Jane Campion 1993)

* Tunnit (ohj. Stephen Daldry 2002)

* Babel (ohj. Alejandro Gonzáles Inárritu 2006)

* Ranskalaisen luutnantin nainen (ohj. Karel Reisz 1981)

* Neljät häät ja yhdet hautajaiset (ohj. Mike Newell 1994)

* Lost in Translation (ohj. Sofia Coppola 2003)


* Hannah ja sisaret (ohj. Woody Allen 1986)

* Pianisti (ohj. Roman Polanski 2002)

* Äideistä parhain (ohj. Klaus Härö 2005)

* Boys Don't Cry (ohj. Kimberly Peirce 1
999)

(Kuvassa Englantilaisen potilaan Kristin Scott Thomas ja Ralph Fiennes).
(Yläkuvissa Boys Don't Cryn Hilary Swank sekä Atonementin James McAvoy ja Keira Knightley)

Huomasin, että listaani tuli 16 elokuvaa, ja lista olisi jatkunut vielä..
Näkemättä tältä vuodelta on vielä mm. Lukija, Herttuatar, Painija, Changeling ym. Joten lupaan tehdä ensi vuonna tähän aikaan uuden listan. Katsotaan mahtuuko listaan yhtään tämän vuoden elokuvaa.
Kiva kun jaksoitte lukea tänne asti pitkää listaa..

Onko joukossa omia suosikkejasi?

19 kommenttia:

Suvi kirjoitti...

Brokeback Mountain olis myös mun listalla. Myös Babel ja Atonement on erittäin hyviä elokuvia. Ehkä koitan tehdä vastaavan listan jokupäivä. Hankalaa se tulee kyllä olemaan.

katriina kirjoitti...

Meillä on näköjään taipumusta laskea vähän sinne päin:)

Loistavat elokuvat! Tykkään kaikista niistä, paitsi Boys Don't Cry:ta en ole nähnyt. -Olisi sittenkin pitänyt tehdä 30 parasta elokuvaani, tai 50.

Yaelian kirjoitti...

Mulla on kolme jonkinlaista lempparia listassasi: Babel, Piano sekä Hannah and Sisters.

Hieno lista sulla!

violet kirjoitti...

Minun listallani voisi olla näistä ainakin:
Tunnit, Sininen, In the Mood for Love, Piano....ihan hyvin myös Englantilainen potilas, Babel...

En varmaan saisi omaa listaani edes tehtyä. En pystyisi rajaamaan. Nytkin tulee koko ajan mieleen kaikkia hyviä.

pikkujutut kirjoitti...

Minun listalla voisi olla myos Tunnit, Sininen, Lost in Translation...

Huomasin juuri etta Babel on katsottava uudelleen silla en juuri muista sita enaa.

Omalle listalle voisin lisata Slumdog Millionaren. Pelasti taman katastrofiviikon.

Paivi kirjoitti...

Brokeback Mountain on minunkin top 3:ssa :)

En ole vähään aikaa listannut suosikkejani mutta tuosta sinun listalta tykkään kovasti Babelista (joskin muista Inarritun elokuvista hieman enemmän), Atonementista ja Piukoista paikoista. Lisäksi Neljät häät on ihan älyttömän hauska komedia ja Boys don't cry koskettava.

noeijoo kirjoitti...

Tuolta listalta on näkemättä Babel ja Pianisti, jota en koskaan saanut katsottua loppuun. Piano on loistava, Äideistä parhain kipeän koskettava, Sininen aivan ehdoton, Atonement kaunis kuvitukseltaan ja niin edelleen.

Katsotutin äidillä Äideistä parhaimman ja se oli tosi koskettavaa, kun hän on ollut sotalapsi ja hän kertoi samalla niistä ajoista. Itkuhan siinä tuli.

Sooloilija kirjoitti...

Kiitos teille kommenteista..
Kommentoin tähän nyt lyhyesti vain sen, että Äideistä parhain on varmaan tunteellisin kotimainen elokuva mitä koskaan olen kokenut. Se itkettää melkein alusta loppuun.

Kerran ihmettelin kun elokuvateatterin salista tuli ulos vanhoja ihmisiä (siis yli 70-vuotiaita), kaikki olivat itkeneen näköisiä ja vieläkin shokissa kun ulos astelivat. Hiljaa vain kävelivät jonossa ulos, kukaan ei puhunut mitään.

Olivat olleet katsomassa Äideistä parhainta. Minua kosketti se tilanne. Silloin en ollut vielä nähnyt kys. elokuvaa.

Varasin kirjastosta Boys Don't Cryn.Siitä on pari vuotta kun olen sen nähnyt viimeksi. En ole varma pystynkö katsomaan sitä enää uudelleen. Voin yrittää. Se on ahdistavin näkemäni elokuva. Mutta se kannattaa katsoa tarinan tärkeyden ja Hilary Swankin roolisuorituksen vuoksi.
Mutta varoitus; elokuva ja roolisuoritus voivat jäädä mieleen kummittelemaan pitkäksi aikaa.

Sari kirjoitti...

Omassa kolmen parhaan listassa on Englantilainen potilas. Mutta tällaisten listojen teko on kyllä aivan äärettömän vaikeaa, niin paljon on hyviä elokuvia tullut nähtyä, että rajaaminen on aikamoinen haaste.

Samoin Piukat paikat, Boys don't cry ja Babel voisivat olla omia suosikkejani.

Jostain syystä Atonement ei koskettanut minua samalla tapaa kuin suurinta osaa yleisöä.

Äideistä parhain leffa koskettavasta tarinastaan huolimatta vaivasi minua toteutukseltaan jollain tapaa, enkä päässyt itse leffan ytimeen selvästikään samalla tavalla kuin sinä. Pitäisiköhän kaivaa tuolta kaapin kätköistä esiin ja katsella uudestaan.

Pianistin olen nähnyt kauan aikaa sitten, eikä se silloin oikein auennut minulle. Ehkä sekin pitäisi katsoa uudelleen, ehkä osaisin katsella sitäkin erilaisin silmin näin vanhempana.

Sooloilija kirjoitti...

Sari, se on totta, että joku elokuva koskettaa eri vuosina, eri iässä, ihan eri tavoin.
Minä en nyt muista Äideistä parhain-elokuvasta muuta kuin sen tunnelman. En muista varsinaisesta toteutuksesta, muistan vain hyvät näyttelijät.

Atonementin tunnelma oli mielestäni myös ainutlaatuinen. Kirjaa yritin lukea, mutten innostunut yhtään. Sanoisin, että elokuva on parempi tässä tapauksessa.

Stina kirjoitti...

Hyva lista. Itse en kylla saisi samanmoista listaa aikaiseksi, vaikka paljon elokuvia katselenkin, ihan jo pelkastaan sen takia, etta unohtelen leffojen nimia niin helposti :D.

Omallani, johon laittaisin kaikki leffat joista tykkaan, olisi noista kuitenkin Englantilainen Potilas, Piano, Ranskalaisen Luutnantin Nainen ja Neljat Haat, Yhdet Hautajaiset.

Atonement oli kauniisti tehty, mutta jatti sen verran ahdistuneen, turhautuneen ja vihaisenkin (jokohan terapia olisi tarpeessa :D?) fiiliksen, etta ma luulen etten halua nahda sita enaan toiste.
...Ma elaydyn leffoihin vissiin vahan liikaa :D?

Anne kirjoitti...

No niin. Kirjoitin eilen pitkän kommentin, mutta sitten tuli joku häiriö ja se katosi kesken lähettämisen.

Lyhennettynä totean, että minun listallani olisi Pianisti, Eat Drink Man Woman, Orfeu Negro, The Snapper, ehkä myös Tiger And Dragon.

Upeita filmejä on paljon ja nimenomaan ne vaikuttavat eri tavoin riippuen oman elämänkokemuksen määrästä ja elämäntilanteesta. Olisi mukava nähdä joitan teini-ikäisenä suuren vaikutuksen tehneitä filmejä uudestaan!

Mikaela kirjoitti...

Hyvä lista. En muista milloin tein oman listani? Olen tainnut jakaa suosikkini postauksissa vielä eri genreihin sillä en yksinkertaisesti PYSTY lyhyttä listaa tekemään ;O) Sun listassa on paljon leffoja joissa on ajatusta ja tunnetta, omallani varmaankin enemmän visuaalista kauneutta ja "omituisuutta" kuten 300, Sin City ja Donnie Darko..

Sooloilija kirjoitti...

Stina, tunteellahan sitä elokuvia tulee katsottua. Siksi listallani on paljon draamoja. Hyvät komediat purevat kyllä myös, mutta niitä hyviä tehdään niin vähän. Neljät häät ja yhdet hautajaiset ja Bridget Jones ovat parhaasta päästä, mutta tämä on vain minun mielipiteeni.

Anne, oispa tosiaan kiva katsoa nyt nelikymppisenä joku teini-iässä rakastamani elokuva, esim. Saturday Night Fever oli teininä ihan mieletön kokemus! Samoin Grease, mutta iskisivätkö ne nyt.. Vähän epäilen..
(Bloggerissa on viime aikoina muuten ollut joitain häiriöitä, minäkin luulin kommentoineeni yhteen blogiin, mutta ei siellä kommenttia näkynyt..)

Mikaela, Donnie Darkon unohdin. Jake Gyllenhaal on edustettuna listallani Brokebackissa, mutta se onkin sitten aivan valtavan upea elokuva! Myös visuaalinen..

Visuaalisuus on hieno juttu elokuvissa, sen huomasi viimeksi Australia-elokuvaa katsoessa, mutta katson paljon elokuvia dvd:ltä enkä niinkään silloin pidä visuaalisia juttuja tärkeänä. Haluan aina, että kässäri on kunnossa, jos se tökkii, ei ohjaajakaan pysty paljoa pelastamaan!

Elisa kirjoitti...

Hieno lista, aika vaikeaa olisi oikeasti valita 15 parasta leffaa ever. Pianisti, Äideistä parhain, Piukat paikat, Engl. potilas, voisivat olla minunkin listallani!

Sovituksesta en kauheasti tykännyt vaikka näyttelijätyö oli hienoa ja Boys Don't cry jätti ahdistuneen surullisen fiiliksen - ja kuitenkin leffa oli TODELLA hyvin tehty ja Hilary näytteli hyvin.
Onkin aika vaikea määritellä MIKÄ tekee leffasta huipun? Vaikka näyttelijätyö olisi priimaa, voi leffan juoni/loppu latistaa hyvää leffaa niin, että loppujen lopuksi leffa voi jäädä kolahtamatta. Esim Lilja Forever oli hyvä leffa, tärkeästä aiheesta myös, mutta meinasin oikeasti oksentaa leffan jälkeen, aihe oli tosi rankka.

Mun listalla voisivat olla myös
City Lights (Chaplinin leffa)
All about Eve
Casablanca....

Sooloilija kirjoitti...

Elisa, oli vaikea tehdä listaa, minullakin tuli 16 elokuvaa tähän listaan. Ja lisäisin vielä yhden, jonka katsoin nyt perjantai-iltana eli Controlin. Siitä tuli heti suosikkini! Kun se loppui, tuli tunne, että sen haluaisi nähdä heti uudelleen! Harvoin käy niin.

Jännä juttu tuo, että Atonement ei ole kaikkia koskettanut. Sen tarina on kyllä tosi epäreilu.. Ihan harmittaa kun sen loppukin on niin lohduton..
Mutta olen ajatellut, että joskus oikeassakin elämässä on lohduttomia loppuja, ja moni asia on 'epistä'..

Hannelen paratiisi kirjoitti...

Kolme väriä - en olen nähnyt, vielä.

Myy kirjoitti...

Aah, ihanaa miettiä hyviä filmejä. Niitähän on tosi paljon. Huonossa filmissäkin voi olla yksi hyvä hetki, joka pelastaa kaiken.

Luettelostasi en ole kaikkia elokuvia nähnyt, mutta minuun kolahti "Sovitus" (Atonement) ihan täysillä. Keira Knightley ja James McAvoy tekivät nappisuorituksen rooleissaan. Heidän välisensä intohimo suorastaan väreili ilmassa. Onko myös niin, että onneton rakkaustarina kaihertaa katselijaa enemmän kuin onnellinen? Jos ajattelee vaikka klassikkoja kuten "Tuulen viemää" tai "Casablancaa" (yhtä hyvin "Englantilaista potilasta")? Jäivätkö ne elämään vain siksi, että päättyivät onnettomasti?

Kolme väriä elokuvista pidän kaikista (kun sain ne lopulta katsottua). "Piukat paikat" on ehdoton huippukomedia.Samoin "Neljät häät, yhdet hautajaiset".

"Pianon" näin yksinäni elokuvateatterissa (oli siellä muitakin, mutta minä olin yksin, kun lapseni katselivat viereisessä salissa jotain muuta). Se oli mieleenpainuva kokemus ja minusta tuli Harvey Keitel fani. Pidän kovasti myös "Tunnit" elokuvasta ja "Boys don´t cry" itketti kovasti aikanaan.

"Lost in translation" on minulta ihan hukassa. Se ei vain iskenyt. Sen sijaan Scarlett Johanssonin ja John Travoltan tähdittämä, hiljan TV:stäkin tullut "A Lovesong for Bobby Long" kolahti.

Komedialistani kärjessä em. lisäksi voisi olla "Amelie". Kauhusaralla "Orpokoti". Action rintamalla "V niinkuin verikosto", "Kill Bill 2" ja "Departed". Jännistystä tarjosi "Seven".

Rakkausrintamalla "Love Actually" ja "Sliding doors" viihdyttävät.

Jane Austen filmien fanina etenkin "Persuasion" ja "Pride and Prejudice" ovat nautittavaa katsottavaa, vaikka pidän kaikistakin hänen kirjoihinsa pohjautuvista töistä. Myös kaukaa sivuavista. ;)

Hiljattain katselin "Kirjava huntu" filmin ja sekin oli kaunis ja taiten tehty filmi.

Usein katselen myös "Secondhand Lions" elokuvaa. Siinä Robert Duvall ja Michael Caine ovat yrmyjä äijiä ja Haley Joel Osment heidän nuori sukulaispoikansa. Sopii moinen ikäisille.

En laskenut, mutta aika monta tässä tuli.

Komediasaralta vielä, että aikanaan nautin kovasti Goldie Hawnin tähdittämästä "Tyttö, joka tiesi liikaa" filmistä. Näin sen ensi kerran Ruotsissa elokuvateatterissa ja pelkästään yleisön käytöksen eroavaisuus teki siitä unohtumattoman kokemuksen. He vislasivat ja taputtivat ja huutelivat. Musiikkikin oli hyvää - ehkä alan kohta tapailla sitä. ;)

Leena Lumi kirjoitti...

Jestas Sooloilija, nyt unohdin mun listalta tuon Neljät häät ja yhdet hautajaiset!!!

No, yleisesti olsiin voinut listäät mukaan kaikki Almodovarin leffat ja useat Woody Allenit. Eiköhän annahissa ollut päosassa Miia Farrow, jota diggaan monista syistä.

Sininenkin olisi pitänyt olla, mutt akymppiin ei mahdu. Täyty vuoden päästä tehdä uusi lista;-)