keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Blindness - aika ahdistava kokemus


Ensimmäisenä nousee mieleen kysymys: Mitä jos sokeutuisin aivan yhtäkkiä ja samoin kävisi kaikille ihmisille ympärilläni? Katsoin tämän Blindness-elokuvan hieman vastahakoisesti, sillä osasin aavistaa sen ahdistavuuden, vaikken olekaan lukenut alkuperäiskirjaa, joka on Nobel-palkitun Josè Saramagon teos nimeltään Kertomus sokeudesta.

Tämä brasilialaisohjaaja Fernando Meirellesin ohjaama elokuva oli viime vuonna Cannesin elokuvajuhlien avajaiselokuva ja sai runsaasti huomiota. Mutta ei silti tullut teatterilevitykseen kovinkaan monessa maassa. Elokuvan näyttelijäkaarti on ensiluokkaista ja kansainvälistä: pääosan Julianne Moore tekee jälleen kerran huikean vähäeleisen ja vahvan roolin porukan ainoana näkevänä ihmisenä. Muista näyttelijöistä mainittakoon tasaisen varma ja karismaattinen Mark Ruffalo, hirveässä pahan ihmisen roolissa oleva Gael Garcia Bernal sekä viisaudessaan koskettava pitkänlinjan näyttelijä Danny Glover.


Tämä elokuva on vahva ja raskas yhteiskunnallinen kannanotto ja se tutkii omalla tavallaan ihmisen syvintä. Ehkä se antaa vastauksia niinkin suuriin kysymyksiin kuin miksi ihminen sotii aina ja miksi tarvitsemme hallitsijoita! Pienikin yhteisö tarvitsee johtajansa. Siihen en kyllä saa vastausta, että miksi ihmisten joukosta löytyy aina pahoja ja toisten hyväksikäyttäjiä. Siihen ei luultavasti ole vastausta.

Montaa asiaa jäin miettimään tämän nähtyäni. Blindness ei ole ihan heikkohermoisillekaan, ei oikein minullekaan. Jääköhän tämän maailma nyt kummittelemaan mieleeni ja uniini. En suosittele tätä kaikille, vaikka siinä Julianne Moore onkin.

Blindness tuo useaan otteeseen mieleen Babel-elokuvan, jolla on myös etelä-amerikkalainen ohjaaja ja jonka yhdessä pääosassa on myös meksikolainen Gael Garcia Bernal.

Klikkaa kollaasia suuremmaksi.

Traileri tässä.

9 kommenttia:

Helena kirjoitti...

Kiinnostava blogi, itsekin kun olen leffafriikki. Tältä sivulta olen nähnyt vain Happy go luckyn ja se oli piristävän erilainen, vaikka Poppy olikin mielestäni hiukan ärsyttävä, ehkä liian puhtoiseksi karrikoitu. Tilda Swintoniin ihastuin jo Orlandossa.

Mielenkiintoinen tuo nimenmuutos. Itsekin olen kovasti harkinnut sitä, mutta pitäisi löytää miehen kanssa molempia miellyttävä uusi sukunimi, kun kumpikaan ei halua toisen nimeä. Arveluttaa myös se, vaikuttaisiko nimenmuutos identiteettiin.

Sooloilija kirjoitti...

Helena, kiitos vierailusta ja kommentista. Tulehan taas käymään. Mukava kuulla, että elokuvat koskettavat niin monia, sinuakin.

Nimenmuutos on aika iso juttu. Harvoinhan sitä ihminen kuitenkin muuttuu erinnimiseksi. Jos olette muuttamassa nimeä niin kannattaa ehkä muistella niitä isovanhempien tyttönimiä ym. lähisuvun nimiä, sieltähän saattaa löytyä vaikka mitä. Kuten juuri minäkin muistin sen rakkaan isoäitini tyttönimen.

Sooloilija kirjoitti...

Kukaan lukijoista ei kai ole nähnyt tätä elokuvaa?

juanita kirjoitti...

en muista nähneeni, että kyseenomainen elokuva olisi pyörinyt elokuvateattereissa. hämärästi muistan kuitenkin lukeneeni elokuvasta jossain aiemmin, ja nyt kun kirjoitit siitä, niin kiinnostaisi kyllä kovasti nähdä. julianne moore on myös yksi lempparinäyttelijöistäni :)

Leena Lumi kirjoitti...

Jestas, mikä kuva Mooresta on tuo keskimmäinen! En pystyisi katsoman tuota elokuvaa. Lukija ei elä enää, jos sokeutuu! Niin, siis ostan sen Lukijan heti kun tulee myyntiin, kunpa huomaisin milloin se tapahtuu...

Elisa kirjoitti...

Minä luin tästä leffasta arvionnin mutta se ei sytyttänyt ehkä juuri (liian) vakavan yhteiskunnallisen aiheensa vuoksi. Toisaalta leffa perustuu Saramagon kirjaan, ja tuon kirjailijan kirjat kiinnostavat paljonkin.

Ehkä kuitenkin tartun tähän leffaan, vaikka mulla nyt hömppäbuumi pinnalla sekä kirjojen että leffojen suhteen.

Sooloilija kirjoitti...

Juanita, Julianne Moore näyttää nykyään valitsevan haasteellisia rooleja. Häneltä olisi yksi toinenkin rankka rooli ilmestynyt äskettäin (nyt en yhtäkkiä muista elokuvan nimeä).

Leena, ilmoitan sinulle sitten kun Lukija ilmestyy dvd:lle.

Elisa, tämä oli keskipaikkeilla sen verran rankka, että 'kelasin' muutaman kohtauksen ohi.. Ei tosiaankaan hömppää, mutta minun on itseäni välillä ravisteltava tällaisilla elokuvilla. harvoin sitä kyllä teen, sillä näen helposti painajaisia..

Anna kirjoitti...

Hei! Minuun tämä elokuva teki kohtuullisen suuren vaikutuksen - katsoin sen eilen. Se oli rankka, mutta ainakin minulle tuli jollain tavalla puhdistunut olo: vaikka elokuvassa oli pahuutta, siinä oli myös hyvyyttä. "Loppuratkaisu" vaikutti varmaankin paljon tähän vaikutelmaan. Täytyy olla näkemättä, jotta näkee. Ilman negatiivista ei havaitse positiivista.

Blogisi on hyvä! On kiva lukea elokuvista ja katsella kotikaupungin kuvia.

Sooloilija kirjoitti...

Anna, kiitos hyvästä analyysista.
Tervetuloa uudelleen, kotikaupungin asukas..