keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Kotiseutuni Kahlekuningas

Lainasin kirjastosta tämän kotimaisen v.2001 valmistuneen Kahlekuningas-elokuvan. Se kertoo 70-luvun lasten elämästä rajan pinnassa Torniossa ja Haaparannalla. Siitä kuinka kaksi täysin eri maailmaa, Suomi ja Ruotsi, kohtasivat lasten kautta.

Elokuvan on kotiseudullaan Torniossa ohjannut 60-luvun alussa syntynyt Arto Koskinen, joka on kertonut, että kokemukset ovat hänen omiaan.
Ja koska minäkin olen tuolta samasta paikasta lähtöisin ja siellä lapsuuttani viettänyt, tunnistin monia tuttuja juttuja elokuvasta.



Olen jopa juoksennellut samalla rautatiesillalla (kuvassa), jossa elokuvan monet kohtaukset tapahtuvat. Silta yhdistää Suomen ja Ruotsin. Jännä ilmiö on se, että silta on kaksivärinen; Suomen puolelta puoliväliin se on harmaa ja siitä eteenpäin Ruotsin puolelle se on vaaleansininen.


Kahlekuningas-elokuvan päätähti, Esko-poika, ihailee aitoa kahlekunigas Houdinia ja harjoittelee käsiraudoista vapautumistemppua kaverinsa kanssa. Eskon osaan löydettiin laajojen koekuvausten jälkeen ihan aito torniolainen poika, Miikka Embuske, jonka ei tarvitse miettiä miten sitä tornionlaakson murretta puhutaan, vaan kieli soljuu äänenpainotusta myöten täydellisesti. Luonteva ja sympaattinen näyttelijälöytö!

Eskon isänä on todella koskettavassa roolissa tamperelainen Heikki Hela, jonka murre ei ihan joka repliikillä mene ihan oikein, mutta se mikä murteesta puuttuu, kompensoituu koskettavalla näyttelemisellä. Isä on tehtaalla töissä, sairastaa perheeltään salaa reumaa, ottaa välillä vähän liikaa, mutta rakastaa perhettään ja vaimoaan vilpittömästi.

Perheen äitiä näyttelevä Maija Junno tekee hienon naiskuvan 70-luvun pikkukaupungin äitinä, joka välillä turhautuu siihen, että rahaa ei ole mihinkään ylimääräiseen, ja perhe pitää häntä täysin itsestäänselvyytenä. Perheen äiti turhautuu ja suuttuu vähän väliä. Suurin loukkaus mitä hän miehelleen kerran lohkaisee on: 'Ois pitäny ottaa se Leksa sillon'. Se repliikki saa minut itkemään ja nauramaan. Mies rupeaa sitten salassa selaamaan vanhoja kouluaikaisia valokuva-albumeja, että kuka se Leksa oikein olikaan..

Kahlekuningas on luokiteltu nuorten elokuvaksi. Ensin ajattelin, että se on lasten elokuva, mutta kiroilua on sen verran, ettei ole ihan pienemmille katsojille. Ohjaaja Arto Koskinen on myös käsikirjoittanut tämän omaelämäkerrallisen elokuvansa, joka käsittelee melkein liiaksi asti monia tärkeitä aiheita. Jotkut aiheet melkein ohitetaan kun niille ei jää aikaa käsiteltäväksi. Mutta Kahlekuningas on kuitenkin hyvä tarina ystävyydestä, kiusaamisesta, rasismistakin.. Kaikki hyviä aiheita, jotka on helppo ajatella tähänkin päivään. Kahlekuninkaan taustalla vain on vuosien -76 ja -77 tapahtumat. Tietyt aiheet eivät muutu koskaan, vaikka maailma ympärillä muuttuu koko ajan.

2 kommenttia:

katriina kirjoitti...

Jes, loistoelokuva! Mies osti tämän omaksi, kun ensin kävimme katsomassa sen elokuvissa ja ihastuimme ikihyväksi. Minusta Heikki Hela oli tässä hyvä näyttelijä, toisin kuin Kummeleissa. Maija Junno suorastaan tulvi vihassaan ruudusta ulos!
Eniten minua viehätti tässä sympaattisuus, hyväntahtoisuus, pieni virne suupielessä.

Sooloilija kirjoitti...

Katriina, Heikki Hela palkittiin Jussilla tästä roolista. Tosi mainio rooli.
Tunnen/tunsin monia miehiä, jotka olivat just samanlaisia kuin tämä Helan roolimies. Sellaisia, jotka tekevät rankkaa fyysistä työtä, saunovat kavereiden kanssa ja viinapullo on piilotettuna jonnekin rantasaunan taakse.. Sitten kun he ovat reissunsa tehneet, ovat kunnon isiä ja aviomiehiä! Rinta rottingilla lastensa koulun joulujuhlassa eturivissä istumassa..

Olen yhä vähän elokuvan tunnelmissa. Muistelen tiettyjä ihmisiä.