torstai 23. huhtikuuta 2009

Dokumentti joka piilotettiin huonoon lähetysaikaan



Tämä dokumentti uusitaan siis sunnuntaina 26.4. klo 15.30, tv2:lla !!!
Linkki ohjelmaan YleAreenassa on tässä.

Tv2 tekee ja näyttää usein hyviä kotimaisia dokumenttielokuvia, jotka jostain syystä piilotetaan lähetettäväksi ulos lähellä puoltayötä, kuten eilen keskiviikkona kävi. Satuin kanavalle vahingossa ja lumouduin täysin suomalaisen vammaisperheen elämästä kertovasta rehellisestä ja koskettavasta dokumentista Niki ja Nikin veli.

Vammaisina syntyneiden kaksospoikien, Nikin ja Sampsan, elämää seurataan läheltä. Niki aloittaa koulun, suunnittelee tulevaisuutta, opettelee uimaan ja lukemaan jne. Nikillä on pienemmät vammat, mutta veli Sampsa ei opi koskaan puhumaan. Niki miettii huolestuneena veljensä tulevaisuutta ja aikoo ottaa tämän mukaan omaan työpaikkaansa radioon, missä hän isona aikoo työskennellä radiotoimittajana.

Dokumentaristi Kirsi Mattila on tehnyt elämänmakuisen tarinan vammaisperheen elämästä Suomessa. Niki on valloittava ja terävä-älyinen poika, jonka sanomisia ja elämänviisauksia seuraa kyyneleet silmistä valuen.

Jos joskus hetkenkään miettii mikä on elämän tarkoitus tai miksi minä olen olemassa täällä maailmassa, kannattaa katsoa Nikin ja hänen veljensä tarina. Se antaa toivoa ja uskoa. Niki sanoo kameraan katsoen: 'Niin, se on vähän surullista,mutta ei sille voi mitään. Elämä jatkuu, vaikka on kaikkea tällaista vammaa ja kaikkea sellaista..'

Dokumentti uusitaan sunnuntaina 26.4. klo 15.30. Jokaisen pitäisi nähdä se.

11 kommenttia:

violet kirjoitti...

Tämän perusteella jokaisen tosiaankin olisi hyvä nähdä ohjelma.

Itse katselin viime viikolla Ranskan tv:ssä ohjelmaa pienestä sydänsiirtopotilaasta. Tyttö oli vain 5-vuotias mutta hiivatti mitä viisauksia hän lateli olematta kuitenkaan vähääkään pikkuvanha. Ihailin sitä miten hän suhtautui tulevaan leikkaukseen ja siihen että se ei ehkä edes onnistu.

Mikaela kirjoitti...

Nuo dokkarit ovat juuri näitä hukattuja paloja; tv-listaa pitäisi lukea suurennuslasilla ja ajan kanssa että bongaisi kaiken katsomisen arvoisen!

Ja muuten, olit löytänyt jo kuvan Jakesta Prinssinä! Hienoa ;O)

Hannele miettii kirjoitti...

Niin, elämällä on niin monta tarkoitusta, ja näillä veljillä tulee varmasti olemaan rikas elämä ja he rikastuttavat monen muunkin.

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin osuin lähes vahingossa Nikin elämänviisauksien äärelle ; komppaan sua täysin dokumentin parhaudesta!

Yömyöhällä katsoin Nikin ja Sampsan elämää - samalla kun omat kaksoset nukkua tuhisivat sängyissään. Laskin taas uudestaan omat onneni ennen kun painoin pään tyynyyn..

Manna

arleena kirjoitti...

Kuulostaa siltä, että pitää katsoa.

Yaelian kirjoitti...

Tuota tekisi mieli katsoa, näkyisiköhän se netissä...Tuollaisia ohjelmia katsellessa tulee aina mieleen miten onnekas on.

Leena Lumi kirjoitti...

Ohjelma oli varmasti hyvin koskettava, mutta ei ainoa, jonka menetämme käsittämättömien lähetysaikojen takia. Minä itken usein unohtumattomien elokuvien ja brittiläisten sarjojen perään, kun ei ole tallenninta, eikä ihan kohta tule! Intohimoni eli kirjailijadokumnetit ja historialliset dokumentit tulevat onneksi useimmiten säälliseen aikaan.

Onneksi vammaisia ei enää elävältä haudata laitoksiin, kuten tehtiin vaikkapa 50 -luvun kansankodissa Ruotisissa. Erilaisuus on rikkautta. Jossain naistenlehdessä oli juuri kertomus, kuina näyttelijä Sara Paavolainen, jolla on ex-miehensä Kari Heiskasen kanssa viehättä, mutta hieman meistä muka-terveistä poikkeava tytär, oli masinoinut muiden vammaisten vanhempien kanssa valtaisan kampanjan, jolla saatiin aikuisille kehitysvammaisille oma talo ja niihin OMAT HUONEET. Jokainen huone oli käyttäjänsä näököinen, rakkautt aoli ilmassa ja naurua, yksi kävi flamenco-tunneilla, joku viihtyi askartelemassa etc. HYVÄ SARA 6 MUUT!

Sooloilija kirjoitti...

Violet, kuullostaa vähän samanlaiselta tapaukselta nämä ohjelmat. Viisautta ja voimaa löytyy lapsista. Mutta löytyykö sairastavista lapsista sitä ehkä joskus vielä enemmän..

Mikaela, muista uusinta sunnuntaina. Ja juu Persian prinssi alkaa näkyä mainoskuvina jo.. meille iloksi!

Hannele, sehän se kannattaisi aina palauttaa mieleen, että elämä voi olla rikasta niin monella tavoin.

Manna, sinua on varmasti vielä enemmän koskettanut tämä, kun sinulla on omatkin kaksoset.. Minä haluan nähdä tämä uusintana, katson ehkä lasteni kanssa. (jotka ovat 9 ja 13 v.)

Arleena, jos ei näe uusintaa sunnuntaina niin löytyisiköhän se vielä YleAreenalta, kakkoskanavan ohjelmista.

Yaelian, mistähän sitä alkaisi etsimään. En löytänyt youtubesta mitään materiaalia, olisin laittanut pätkän tai trailerin..

Leena, olen myös lukenut Sara Paavolaisesta ja hänen tyttärestään, joka nyt vihdoin pääsi muuttamaan omaan kotiin. Hieno juttu!

Sari kirjoitti...

Vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta ja katsomisen arvoiselta dokumentilta.

Viime kesänä Suomessa ollessani satuin katsomaan televisiosta keskusteluohjelmaa (olisiko ollut Punainen lanka tai joku vastaava asiaohjelma), jossa jo yllä mainittu Sara Paavolainen kertoi oman tyttärensä elämästä. Hänen lisäkseen paikalla oli kaksi kehitysvammaista aikuista, jotka kertoivat elämästään ja kaikista niistä haasteista ja tilanteista, joita vammainen ihminen elämässään usein kohtaa.

Ohjelma oli todella mielenkiintoinen ja avasi silmäni ihan eri tavalla näkemään, miten vaikeaksi vammaisen elämä usein tehdään ja ikäänkuin oletetaan, että ollessasi kehitysvammainen, et pärjää yksin, edes aikuisiässä. Tämä tuli varsin hyvin esille kahden aikuisen vammaisen kommenteista ja oli varsin järkyttävää kuulla, miten heitä oli vuosien saatossa kohdeltu varsin kaltoin ja edelleenkin usein kohdellaan. Hienosti Niki-poika kiteyttää asian kommentissaan ;-)

Sander kirjoitti...

Vammaisuus ja kehitysvammaisuus ovat kaksi todella eri asiaa. Nuo Inhimillisen tekijän kaksi vammaista aikuista eivät olleet kehitysvammaisia (toinen itseasiassa juristi) ja tietenkin pärjäävät ja vastaavat omasta arjestaan.

Kehitysvammaiset pärjäävät hyvin harvoin omillaan, ei ollut sattuma että Sara Paavolaisen tytär ei ollut itse kertomassa omasta tilanteestaan vaan sen teki äiti, joka oli muiden kehitysvammaisten nuorten vanhempien kanssa lähtenyt ajamaan aikuistuvien lastensa asiaa. He eivät pärjää yksin aikuisiässä vaan asumispalveluissa heillä on työntekijöitä tukenaan.

Kehitysvammaisten kohdalla tämänpäivän ongelma on pikemminkin se, että kuntien talouksien ollessa tiukilla apua ja palveluja ei saa riittävästi. Tämä karsii erityisesti vapaa-ajan toimintoja sekä sosiaalista elämää.

Dokumentistakin olisi paljon sanottavaa mutta jokohan paasaus riittäisi. :)

Sanottakoon nyt lyhyesti kuitenkin että kehitysvammaisen aikuisen elämä on usein todella vaikeaa, vaikka tietenkin samalla tavoin rikasta ja arvokasta kuin kaikilla meillä.

Sooloilija kirjoitti...

Hyviä kommentteja kaikilta teiltä, kiitos.
Muistakaa uusinta sunnuntaina!