perjantai 10. huhtikuuta 2009

Ylistystä Keiralle ja Jamesille


Tänään pitää vielä vähän muistella edellisen otsikkokuvani Keira Knightleyta sekä hänen yhtä lumoavaa elokuvapariaan James McAvoyta. Olen nähnyt Sovituksen kolmesti, viimeksi tämän vuoden alussa. Tein tämän kollaasin Sovituksen kuvista ja keskellä päätähdet omina itsenään Toronton filmifestivaaleilla vuonna 2007. Joitakin kuvia olen julkaissut aiemminkin. (klikkaa kuvaa suuremmaksi).

Olemme ennenkin täällä blogissa keskustelleet Sovituksesta, se jakaa katsojat. Toiset eivät pidä sen maailmasta ja siitä, että sen tarina on aika toivoton. Tai oikeastaan minulle on jäänyt epäselväksi miksi joku ei pidä Sovituksesta. Olen nimittäin tämän asian suhteen ihan sokea. Omalla kohdallani käy niin, että mitä useamman kerran katson tämän elokuvan, meinaan pakahtua siihen Suureen Rakkauteen, jolle ei kunnolla anneta mahdollisuutta. Melkein käy niin, etten halua katsoa sitä tarinaa, koska tiedän miten se päättyy. En silti pohdiskele juonta enempää, sillä joillain on vielä näkemättä tämä elokuva. Edellisessä postauksessahan hieman sivuttiin tätä aihetta, siksi halusin siihen tarttua vielä.

Minulla ei tätä elokuvaa vielä löydy hyllystä, jotkut dvd:t vain jäämät ostamatta. Pitäisi ihan asiakseen lähteä joku kerta ostamaan.

Tässä vielä yksi kohtaus elokuvasta.

9 kommenttia:

katriina kirjoitti...

Aion myös hankkia tämän vielä itsellenikin, kunhan hinta joskus laskee. Kirjasta pidin paljon ja se selvensi vielä kertomusta, se kertoo pikkusiskon silmin vielä voimakkaammin.

Sooloilija kirjoitti...

Katriina, minun täytyy kyllä yrittää sitä kirjaa uudelleen. Se ei avautunut vuosi sitten, elokuva oli liikaa mielessä..

Sophia kirjoitti...

Kirja oli tästä tarinasta elokuvaa voimakkaampi kokemus ehdottomasti. Muistan kun ahmin kirjan sivuja toissa vuonna niin, että uudenvuoden juhlista soiteltiin perään, että mihin olin unohtunut. En malttanut laskea kirjaa käsistäni ja lopulta luin viimeisiä sivuja kyyneleiden sumentamin silmin rakettien paukkuessa taustalla. Muserruin tarinasta niin, että juhliin ei enää tehnyt mieli ja monta päivää tuntui siltä kuin olisi itse menettänyt jotain. Kuulostaa ehkä hieman kahjolta, mutta jotenkin kirja tempaisi vain niin mukaansa ja loppu on tosiaan pakahduttavan surullinen.

Kirjan ensimmäiset sata sivua olivat muuten tuskastuttavan hidasta kuvailua, mutta sen jälkeen kun tapahtumat alkavat vyöryä kirjan ei haluaisi loppuvan.

Elisa kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Elisa kirjoitti...

Minä yritin lukea kirjaa 10 krt mutta kun teksti oli sellaista kuvailua ja loputonta jaarittelua, jätin kesken. Ajattelin että oli sitten vaikka huippulukukokemus mutta jos kirjailija ei osaa yhtään tiivistää tekstiään, antaa olla.

Minä tykkäsin tuosta Sovitus leffasta mutta mielestäni se ei ollut napakymppi. Siis hyvin, ammattitaitoisesti tehty ja hienosti näytelty, mutta se lohduton, äärimmäisen totaalisen surullinen juoni, se "pilasi" tunnelmaa/kokonaisuutta. Ei voi mittään...

Kirjailija Ian McEwan oli mielestäni erittäin julma kirjoittaessaan tällaisen tarinan, jossa pienen tytön pieni virhe pilaa monen ihmisen elämän.

Liivia kirjoitti...

En ole nähnyt kyseistä leffaa, enkä mitään muutakaan missä nämä tähdet ovat, mutta alan blogisi perusteella tykkäämään tästä Keirasta kovasti.

Leena Lumi kirjoitti...

No, nyt minä tiedän kuka Keira on;-) Leffa on ensi torstain ostoslistalla.

Kyllä erittäin toivotonta rakkautta on muissakin leffoissa. Vaikkapa Tohtori Zhivago ja Rakkautta koleran aikaan. Viime mainitussa leffassa mies odotti naista jotain 40 vuotta tai silleen...Mies pääosassa sama espanjalainen kuin Meri sisälläni -leffassa.

Papi kirjoitti...

Ollaan tätä kyseistä leffaa käsitelty jo aikaisemminkin, mutta vielä muutama sananen :)

En kestä katsoa yhtään vääryyttä ja se oli kamalaa tässä elokuvassa. Se ahdisti ja ajattelin, etten kykene tätä loppuun jos se ei ole onnellinen. Mutta tuo rakkauspari, voi hyvänen aika sentään, niin kaunista, niin kaunista.

Aivan upeita ovat Keira ja James. Siis se kohtaus siellä kahvilassa: "Come back to me". Voi kauheeta sentään, vilunväreitä ja kyyneleitä.

Hieno elokuva, kaunista kuvaa, hyvää englantia. Kertakaikkiaan.

Sooloilija kirjoitti...

Voi että, kauniita ja ihania kommentteja teiltä kaikilta. Vilunväreitä ihan menee lukiessa..