Amerikka ei ollut vielä valmis Adamille..?

(Älkää lukeko tätä juttua jos haluatte vielä jännittää tämän vuotista American Idolia ja sen tulosta. Mutta otsikosta taitaa jo aika paljon selvitä. Joten anteeksi nyt paljastaukseni).

Luin hienosta finaalilähetyksestä Sarin blogista, joten osa jännitykestä kaikkosi pois, Suomen tv:stä katsomme sitten sitä mitä koko maailma jo tietää tapahtuneen.. Siis ne tietävät keitä idolskisat kiinnostavat. Minua ei ihmeemmin kiinnosta esim. Suomen karkelot, mutta tämä Amerikan versio on aina niin suuren maailman tyyliin toteutettu, että sinne harvoin edes huonoja laulajia päästetään esim. kymmenen parhaan joukkoon (toisin kuin meillä..).

Amerikkalaiset ovat hanakoita äänestämään, onhan heillä populaakin niin paljon. Kymmenet miljoonat ihmiset eivät toisaalta voi olla väärässäkään, mutta ehkä teinitytöt äänestävät sielläkin eniten ja siksi voittajaksi valikoitui koiranpennun näköinen ja hieman persoonaton, mutta kiva ja taitava muusikko eli Kris Allen:


Mutta huiman karismaattinen ja kaikinpuolin valmis Adam Lambert jäi kakkoseksi, aika monien yllätykseksi.

Eikö Amerikka ollut valmis Elvistyyliin esiintyvälle, mustaa kynsilakkaa käyttävälle ja erikoisen monialaisen äänen käytön mestarille.. Tai ehkä oli, koska tulihan hän kakkoseksi.

Adamille on varmasti tulossa ruusuinen tulevaisuus musiikin parissa. Hänellä on paljon ihailijoita. Toivotaan pitkää ja kehittyvää uraa.

Adam olisi ollut hyvä jatko viime vuoden voittajan, David Cookin vanavedessä.

Tietenkin toivotan onnea myös suloiselle Kris Allenillekin.

Adamin ei tarvitse vakuuttaa minua, mutta Krisillä olisi kovempi työ. Ai kumman levyn ostaisin, no Adamin tietenkin..





Kolmanneksi tullut Danny Gokey oli myös sympaattinen ja erottui joukosta silmälaseillaan ja vahvalla souläänellään. Hän toi ulkoisesti mieleen hieman Robert Downey jr:n ja hänen olemuksensa oli leppoisa. Hän ei pitänyt stailauksesta vaan tahtoi olla oma itsensä, ei niin letkeä ja notkea vaan nallekarhumainen Danny. Pidin tyypistä, ja hänenkin musiikkiaan voisin kuunnella levyltä, varsinkin jos hän tekisi jazziin menevää soulpohjaista musiikkia. Toivotaan näin. Mutta jos hänkin sortuu tekemään ns. aor-musaa (amerikantyylistä aikuisrokkia), jää levy hyllylle odottelemaan ostajiaan..


Vielä maininta viime vuoden voittajasta David Cookista; ihana tyyppi, vetää varmasti keikoille paljon väkeä, hän on kuin nuorempi painos Kanadan miehestä, Bryan Adamsista. Mutta kuuntelin Davidin esikoislevyn läpi, enkä jaksanut sitä tosissani kuunnella. Kappaleet muistuttivat toisiaan ja vain Light on-hittikappale jäi siitä mieleeni. Ehkä joku toinen kuulee Davidin levyn eri tavoin, onhan sitä myytykin huimat määrät ja David on jo nyt noussut miljonäärikastiin kotimaassaan, mutta milloin me kuuntelijat saamme kuultavaksemme persoonallista musiikkia?? Sellaista, joka erottuu massasta ihan oikeasti..

Niin, ja eikö me naiset kuunnella naislaulajia kun tällaisissa kisoissa pärjäävät useimmiten aina vain mieslaulajat.

Itse haen huomenna kirjastosta varaamani Annie Lennoxin levyn (Bare). On ihana kuunnella laulajaa, joka on pysynyt pinnalla kymmeniä vuosia. Tietenkin samaa toivoo kaikille uusillekin laulajille. Mutta oikeasti vain osa uusista laulajista pysyy pinnalla.