sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Klassikoita olen katsonut

Jostain syystä ovat vanhat klassikkoelokuvat viime aikoina tuntuneet hyviltä ja miellyttäviltä katsoa. En ole vuosikausiin katsonut kunnolla vanhoja elokuvia. Nyt olen saanut niistä paljon irti.

Ensimmäisenä katsoin Audrey Hepburnin Aamiainen Tiffanylla (josta jo kirjoitin) ja Kaunis Sabrinan. Tämä Kaunis Sabrina oli kasvutarina tuhkimotyyliin: köyhästä tytöstä kasvaa Pariisin vuosien aikana tyylikäs kaunotar, josta kilpailevat kaksi (ihan liian vanhaa) miestä. Miehinä olivat Humbrey Bogart ja William Holden. Tämä Kaunis Sabrina oli hieman naiivi ja yksioikoinen tarina, mutta kun katsoo vähemmän kriittisesti, huomaa ihailevansa Audreyn kepeän syvällistä ja luontevaa olemusta. Elokuva on vuodelta 1954.




Loma Roomassa on vuodelta 1953 ja se on alusta loppuun kuvattu Roomassa. Autenttisuus näkyykin kuvauksessa ja toteutuksessa. Elokuva on komedia, mutta senkin pohjalla on vakava vire, jossa eurooppalainen prinsessa rakastuu tavalliseen amerikkalaiseen journalistimieheen. Pari tutustuu yhdessä ikuiseen kaupunkiin, se on jotenkin suloista. Gregory Peck on todella hurmaava tässä elokuvassa ja häntä katsookin ihaillen. Muistan kuinka nuorena tyttönä ihailin 50-luvun filmitähtiä ja juuri Gregory Peck oli mielestäni miehistä ihanin ja komein.
Kuvassa yllä Audrey ja Gregory kuvauspaikalla kortinpeluussa.


Kultalampikin vaikutti tänä päivänä katsottuna jo aika vanhalta elokuvalta, vaikka se on vuodelta 1981, mutta kuvitelkaa, siitäkin on jo 28 vuotta aikaa.

Kultalampi tulee lähelle katsojaa ja näyttelijöiden omaakin elämää. Katherine Hepburn ja Henry Fonda näyttelevät niin suurella palolla ja suurina persoonina, että tämän elokuvan nähtyään tietää heidän olleen Suuria Näyttelijöitä! Fonda oli 76-vuotias ja Katherine Hepburn 74-vuotias. Oma jännitteensä elokuvaan tuli kun Henry Fondan oma tytär Jane Fonda näytteli tytärtä. Jane Fondan näyttelemä tytär oli katkeroitunut isälleen ja välit isään olivat todella huonot. Kaikki tiesivät, että oikeassakin elämässä isän ja tyttären välit olivat samanlaiset. Loppukohtaus, jossa isän ja tyttären välit lähenevät ja he halaavat, saa kovimmankin katsojan suorastaan itkemään!

Fondat - Henry ja Jane katsovat toisiaan syvälle silmiin ja elokuvan kohtaus taitaa tulla aidosta tuntemuksesta. Jane Fonda on selvästi aidon liikuttuneen näköinen kohtauksessa. Henry Fonda kuoli seuraavana vuonna eli 1982. Katherine Hepburn sen sijaan eli pitkän elämän ja kuoli vuonna 2003, peräti 96-vuotiaana.

Kultalampi käsittelee suorasti myös vanhenemista. Se saa miettimään myös suhdettaan omiin vanhempiinsa. Kultalampi oli ilmestyessään valtava hitti, Vuoden Elokuvatapaus, enkä ihmettele yhtään. Se onnistuu yhä koskettamaan ja se viiltää todella syvältä.

Yksi koskettava kohtaus elokuvasta tässä.

Hieno roolisuoritus myös Katherine Hepburnilta, joka ajoittain vaikuttaa ihan nuorelta tytöltä, vaikka näyttääkin ihan ikäiseltään. Ja se Rakkaus - se saa miettimään, että juuri tuollainen on pitkä avioliitto, jossa yhdessä on oltu vuosikymmeniä; toisesta huolehtimista. Toisen virheiden hyväksymistä. Kultalampi käsittelee hienoja teemoja. Sen voi katsoa aina silloin tällöin uudelleen. Sen rauhallinen tunnelma saa kaipaamaan vilpoisten kesävesien ääreen, venelaiturille lintuja bongailemaan ja laiturilta hyppimään.

Kaikki nämä elokuvat lainasin kirjastosta. Mutta voisin ostaa nämä hyllyynkin.

7 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Hyviä klassikkoelokuvia oletkin katsonut! Tuon Kultammen näin vuosia sitten, mutta nyt kun luin hienon arvostelusi siitä niin tekee mieli nähdä se uudestaan.

Sari kirjoitti...

Kultalammen olen katsonut useaan otteeseen ja tämä elokuva koskettaa joka kerta yhtä voimakkaasti. Ehkä johtunee juuri tuosta mainitsemastasi elämänkaareen liittyvästä pohdinnasta. Suhde omiin vanhempiin tulee väistämättä mieleen tätä elokuvaa katsellessa. Katherine Hepburn on roolissaan erittäin valovoimainen, kuten on Henry Fondakin. Tämän leffan voisinkin taas katsoa uudestaan (nenäliinat seuranani).

Olen samaa mieltä kanssasi Gregory Peckistä. Gary Grantin kanssa he olivat tuon ajan vahvoja ja KOMEITA näyttelijöitä ja omia suosikkejani. Humphrey Bogartin ollessa myös vahva, mutta vähän karheampi ja siloittelemattomampi näyttelijä tuolta aikakaudelta.

Loma Roomassa kuulostaa kiinnostavalta elokuvalta, enkä muista nähneeni tätä lainkaan. Laitankin heti omaan katsottavien listaan. Kävin nimittäin heti kurkkaamassa lisää infoa leffasta ja hoksasin, että Aurey Hepburn on saanut tästä roolista Oscarin.

Sari kirjoitti...

Nimittäin Audrey... ;-)

Mikaela kirjoitti...

Katsoin nuorena paljon näitä vanhoja leffoja. Olen nyt yrittänyt katsoa niitä uudestaan mutta en tiedä onko se ajan hammas vai mikä kun eivät tunnu enää yhtä ihmeellisimmiltä. Vai olisiko se se että lapsena kaikki on hienompaa? Silti katson AINA Cary Grantia jos tv:stä tulee, jotkut asiat eivät muutu koskaan ;O)

Sooloilija kirjoitti...

Yaelian, Kultalampi on sellainen, joka on jäänyt monien mieleen.

Sari, etsihän käsiisi se Loma Roomassa, se on hurmaava elokuva! Ihanasti yhteen näytelevä pääpari - Audrey ja Gregory !
Kultalammen ajattelin ostaa jossain vaiheessa hyllyyni.
Tuo Kaunis Sabrina ei ollut ihan yhtä hyvä, muttei huono sekään.

Mikaela, jotkut vanhat elokuvat eivät tosiaan enää tunnu niin upeilta kuin ne olivat silloin kun ne nuorena näki.. Esim. valitettavasti jotkut Marilynin elokuvat on ihan huttua, toiset taas tosi hyviä.

Toiset elokuvat taas ovat yhtä teräviä sekä sisällöltään että kuvaltaan, hyvänä esimerkkinä sanoisin juuri nuo mainitsemasi Cary Grantin elokuvat, varsinkin Hitchcokin ohjaamat. Niitäpä taidankin seuraavaksi katsoa. Nyt on ollut tämä Audrey-vaihe.

Mikaela kirjoitti...

Totta, Hithcokit eivät kyllä vanhene koskaan. Odotan innolla teemapostausta ;O)

Annie kirjoitti...

Klassikot on usein parempia kuin uudet. Hidastempoisempia myös. Ei ne suotta ole klassikoita.