torstai 28. toukokuuta 2009

Komea ja miellyttävä Gregory Peck


Klassikkoteema jatkuu.. Mieliin palautellaan tässä Gregory Peck, jonka ura oli yksi Hollywoodin pisimpiä.

Peck eli aika tasaisen elämän ja uran, hän ei aiheuttanut suuria otsikoita eikä suurta draamaa elämänsä aikana. Yksityiselämään mahtui kuitenkin avioero ja yhden lapsen traaginen kuolema. Gregory Peck tunnettiin myös Suomen vävynä, olihan hän naimisissa suomalaissyntyisen Greta Kukkosen kanssa vuosina 1942-1955. Liitosta syntyi kolme poikaa.


Avioeron jälkeen Peck avioitui ranskalaissyntyisen Veronique Passanin kanssa ja oli hänen kanssaan naimisissa lähes 50 vuotta, kuolemaansa asti. Liitosta syntyi poika ja tytär.
Gregory Peck tunnettiin lämpimänä humoristina, joka viihtyi ihmisten seurassa. Hän oli hyvin lapsirakas, itsekin viiden lapsen isä. Hän antoi itsestään isällisen ja huolehtivan kuvan. Hänen kanssaan työskennelleet kehuvat häntä hauskaksi ja miellyttäväksi persoonaksi.

Vuonna 2003 hänen roolinsa Atticus Finchinä elokuvassa Kuin surmaisi satakielen(kuva yllä) valittiin kaikkien aikojen elokuvasankariksi. Hänen taakseen jäivät kakkoseksi tullut Indiana Jones ja kolmanneksi sijoitettu James Bond. Peckin Atticus Finch taisteli tasa-arvoisuuden puolesta, rotuerottelua vastaan. Hän valkoisena lakimiehenä taisteli mustan syyttömän miehen puolesta. Elokuva Kuin surmaisi satakielen on Peckin kuuluisin elokuva, josta hänet palkittiin pääosa-Oscarilla vuonna 1963. Katsoin elokuvan tänä vuonna enkä ole siitä vieläkään pystynyt kirjoittamaan. Se on ehdottomasti yksi suurista helmistä, jo ihan Peckin osasuorituksenkin vuoksi. Syvällinen ja vahva elokuvakokemus.

Loma Roomassa-elokuvassa hyvät ystävykset Gregory Peck ja Audrey Hepburn näyttelevät niin hurmaavasti yhteen, että heidän valovoimaisuutensa ja ystävyytensä pursuaa ihan valkokankaan läpi. Siksi Loma Roomassa on niin hyvä elokuva!

Tästä voi katsoa hurmaavan haastattelupätkän, jossa Peck ja Hepburn vuosikymmeniä myöhemmin kertovat Loma Roomassa-elokuvan teosta.

Gregory Peck: 5.4.1916 - 12.6.2003

13 kommenttia:

Paivi kirjoitti...

Nämä sinun klassikkoesittelyt ovat tosi kivoja, kiitos Sooloilija! Minulla on klassikot ihan liian huonolla... on ihan huono omatunto siitä, että on niin vähän klassikkoelokuvia nähnyt. Esimerkiksi nämä mainitsemasi elokuvat ovat kyllä olleet katsottavien listalla jo pitkään, mutta eipä vain ole tullut nähtyä. Ja klassikot kuitenkin ovat klassikoita! Niistä aina löytyy joku toimiva näkökulma nykypäiväänkin.

katriina kirjoitti...

Luen juuri Kuin surmaisi satakielen kirjaa, ja kuulen koko ajan Gregory Peckin ihanan äänen Atticus Finchinä. Kirja on aivan yhtä ihana kuin elokuvakin, tai toisinpäin, joten kiitos sulle vinkistä! Harvoin saa tällaista nautintoa eteensä.

Sooloilija kirjoitti...

Päivi, oleppa hyvä. Klassikoille on aina silloin tällöin aikansa. Minullakin meni vuosia, etten katsonut ns. vanhoja elokuvia lainkaan. Nyt on kiinnostus palannut. Se oikeastaan lähti viime syksynä Paul Newmanin kuolemasta..

Katriina, ihan ehdottomasti tulen lukemaan tuon Harper Leen Kuin surmaisi satakielen-kirjan. Elokuva on tosi hyvin tehty.

Peckillä tosiaan oli sellainen matala ja rauhallinen puheääni, aivan unelmaääni ;D

Hannele kirjoitti...

Enpä tiennytkään tuosta suomalsisesta vaimosta, en paljon muutakaan..

arleena kirjoitti...

Ai että Gregory on hurmaava tuossa ylimmässä kuvassa, voisi melkein rakastua kuvan perusteella.

Suomalaiset muistavat hänet tosiaan vävynä.

Loma Roomassa ja Kuin surmaisi satakielen on katsottu, mutta kun muistutit voisi katsoa taas uudelleen.

Paivi kirjoitti...

Sooloilijalle tiedoksi, että juuripa lähti varaus kirjastoon molemmista noista leffoista :)

Sooloilija kirjoitti...

Hannele, olen nähnyt joitain kuvia, joissa Peckit 50-luvun alussa kävivät Suomessakin. Erosivat -55.

Arleena, eikö olekin tuo ylin Peckin nuorudenkuva ihana kuva.. *huokaus*

Päivi, kiva kun olen saanut olla vinkkaajana tässä jutussa. ;D

Yaelian kirjoitti...

Gregory Peck oli kyllä komea mies! Ja tuo "kuin surmaisi Satakielen" leffa on kyllä mahtava elokuva,jonka voisi katsella uudestaankin.

violet kirjoitti...

Liityn joukkoon. ääni ja tuo ylin kuva.
Karkaan ja jätän kaiken. (nyt on jo vähän myöhäistä kai...)

Sooloilija kirjoitti...

Yaelian, tuo filmi pitää katsoa aina silloin tällöin, mutta ei liian usein.

Violet, ääni tosiaankin! ;D

Anne kirjoitti...

Gregory Peck, aaaaaaahhhh...

Anne kirjoitti...

Kiitokset vielä tuosta haastattelulinkistä.

Sooloilija kirjoitti...

Anne, kiva kun tykkäsit. Tuo haastattelu oli ihana ja hauska.