
Klassikkoteema jatkuu.. Mieliin palautellaan tässä Gregory Peck, jonka ura oli yksi Hollywoodin pisimpiä.
Peck eli aika tasaisen elämän ja uran, hän ei aiheuttanut suuria otsikoita eikä suurta draamaa elämänsä aikana. Yksityiselämään mahtui kuitenkin avioero ja yhden lapsen traaginen kuolema. Gregory Peck tunnettiin myös Suomen vävynä, olihan hän naimisissa suomalaissyntyisen Greta Kukkosen kanssa vuosina 1942-1955. Liitosta syntyi kolme poikaa.

Avioeron jälkeen Peck avioitui ranskalaissyntyisen Veronique Passanin kanssa ja oli hänen kanssaan naimisissa lähes 50 vuotta, kuolemaansa asti. Liitosta syntyi poika ja tytär.
Gregory Peck tunnettiin lämpimänä humoristina, joka viihtyi ihmisten seurassa. Hän oli hyvin lapsirakas, itsekin viiden lapsen isä. Hän antoi itsestään isällisen ja huolehtivan kuvan. Hänen kanssaan työskennelleet kehuvat häntä hauskaksi ja miellyttäväksi persoonaksi.


Tästä voi katsoa hurmaavan haastattelupätkän, jossa Peck ja Hepburn vuosikymmeniä myöhemmin kertovat Loma Roomassa-elokuvan teosta.
Gregory Peck: 5.4.1916 - 12.6.2003
13 kommenttia:
Nämä sinun klassikkoesittelyt ovat tosi kivoja, kiitos Sooloilija! Minulla on klassikot ihan liian huonolla... on ihan huono omatunto siitä, että on niin vähän klassikkoelokuvia nähnyt. Esimerkiksi nämä mainitsemasi elokuvat ovat kyllä olleet katsottavien listalla jo pitkään, mutta eipä vain ole tullut nähtyä. Ja klassikot kuitenkin ovat klassikoita! Niistä aina löytyy joku toimiva näkökulma nykypäiväänkin.
Luen juuri Kuin surmaisi satakielen kirjaa, ja kuulen koko ajan Gregory Peckin ihanan äänen Atticus Finchinä. Kirja on aivan yhtä ihana kuin elokuvakin, tai toisinpäin, joten kiitos sulle vinkistä! Harvoin saa tällaista nautintoa eteensä.
Päivi, oleppa hyvä. Klassikoille on aina silloin tällöin aikansa. Minullakin meni vuosia, etten katsonut ns. vanhoja elokuvia lainkaan. Nyt on kiinnostus palannut. Se oikeastaan lähti viime syksynä Paul Newmanin kuolemasta..
Katriina, ihan ehdottomasti tulen lukemaan tuon Harper Leen Kuin surmaisi satakielen-kirjan. Elokuva on tosi hyvin tehty.
Peckillä tosiaan oli sellainen matala ja rauhallinen puheääni, aivan unelmaääni ;D
Enpä tiennytkään tuosta suomalsisesta vaimosta, en paljon muutakaan..
Ai että Gregory on hurmaava tuossa ylimmässä kuvassa, voisi melkein rakastua kuvan perusteella.
Suomalaiset muistavat hänet tosiaan vävynä.
Loma Roomassa ja Kuin surmaisi satakielen on katsottu, mutta kun muistutit voisi katsoa taas uudelleen.
Sooloilijalle tiedoksi, että juuripa lähti varaus kirjastoon molemmista noista leffoista :)
Hannele, olen nähnyt joitain kuvia, joissa Peckit 50-luvun alussa kävivät Suomessakin. Erosivat -55.
Arleena, eikö olekin tuo ylin Peckin nuorudenkuva ihana kuva.. *huokaus*
Päivi, kiva kun olen saanut olla vinkkaajana tässä jutussa. ;D
Gregory Peck oli kyllä komea mies! Ja tuo "kuin surmaisi Satakielen" leffa on kyllä mahtava elokuva,jonka voisi katsella uudestaankin.
Liityn joukkoon. ääni ja tuo ylin kuva.
Karkaan ja jätän kaiken. (nyt on jo vähän myöhäistä kai...)
Yaelian, tuo filmi pitää katsoa aina silloin tällöin, mutta ei liian usein.
Violet, ääni tosiaankin! ;D
Gregory Peck, aaaaaaahhhh...
Kiitokset vielä tuosta haastattelulinkistä.
Anne, kiva kun tykkäsit. Tuo haastattelu oli ihana ja hauska.
Lähetä kommentti